"Mitä oot puuhaillu tänään?" "No just makasin keittiön pöydällä..."

Ystäväni soitti. Kertoiltiin puolin ja toisin kuulumisia, ja hän kyseli sitten, mitä oon tänään puuhastellut. "No mä makasin just keittiön pöydällä..." vastasin, kun ystävä alkoi nauraa ihan hillittömästi puhelimessa. "Siis oot tehnyt mitä?!!" "Ai hitto, en oo tainnu muistaa kertoa, mitä mä oon nyt Peurungasta lähtien kaiken muun lisäksi harjoittanut..." sain sanotuksi väliin, ja ystävä hihitteli toisessa päässä yhä.

Kerroin sitten, että mun siis pitää joka päivä, muutamia kertoja ainakin, kaiken muun lisäksi myös venyttää tuota kiristelevää ja kipeää lonkankoukistajaa, joka on yksi syy (muttei varmaankaan koko syy) oikean lonkan ongelmiin. Sitä toki tekee huomaamattaan myös silloin, jos mä makaan mahallani, mutta vielä lisää venytystä saa makaamalla vähän korkeammalla selällään ja roikottamalla oikeaa jalkaa lonkan kohdalta alaspäin kohti maata.

Ja miksi mä sitten makaan keittiön pöydällä? :D No ihan siitä syystä, että meillä ei oo mitään muuta yhtä korkealla olevaa tasoa, josta saisin jalan roikkumaan niin, ettei se osu lattiaan. Sohvat ja sängyt ovat ihan liian matalalla siihen nähden, että mulla on vielä aika pitkät kintut. Joten jäljelle jää keittiön pöytä :D Siitä vaan ylimääräiset tavarat ja liina pois, tilalle fleecepeitto ja tyyny ja varovasti makaamaan + vielä varovammin jalka pöydän reunalle ja siitä käsillä lasken jalan alas. Käsillä siksi, että kuten on tiedossa, jalka muuten vaan tipahtaisi reunan yli holtittomasti.

Kyllä muuten tuntuu, sattuu, vedet vaan valuu silmistä kun kiristää niin älyttömästi... (Outo juttu sinänsä, koska muuten lonkka on niin epävakaa.) Ei tuota voi kovin pitkään tehdä kerrallaan. En kyllä tiedä, onko tuosta mitään apua ollut, ihan yhtä paljon aina tuntuu kiristävän ja sattuvan...

Jälkikäteen sitten tietty aina pyyhin pöydän desinfiointiaineella, hygienia ennen kaikkea :) Mutta kyllä hätä keinot keksii kun on pakko. Ei ainakaan voi väittää, etten tekisi mulle räätälöityjä harjoitteita!

"Just, että sellasta pöydällä makaamista", ystävä käkättää puhelimessa. "No joo, onneksi ei oo naapureita tuolla puolella pihaa, kyllä ne miettis jos näkisivät ohi kulkiessaan mitä mä keittiössä puuhaan, että no nyt se Hannastiina viimeistään ainakin on ihan hulluks tullu!" "Mulle tuli kyllä pöydällä makaamisesta jotain ihan muuta mieleen kuin fysioterapialiikkeet..." tikahtuu ystävä puhelimen toisessa päässä nauruunsa :D

On se hauskaa kun on hauskaa! Ja ihan normimeininkiä täällä Hannastiinalassa...