Jo joutui armas aika ja tässä sitä kirjoitellaan Peurungassa sängyllä puoli-istuvasti löhnäten tätä postausta. Oon nyt ollut täällä kuntoutusjaksolla viikon verran ja vielä on muutama päivä tätä jaksoa jäljellä. Seuraava jakso tulee olemaan varmaankin joskus talvella. Se on ehkäpä paras aika ajatellen sitä, että kuntoutusosastolle mulla myös tulee jakso jossakin vaiheessa kevättä. Osastojaksolla päivitetään sitten mun kuntoutussuunnitelma taas kuosiin + muutenkin tsekataan kokonaistilanne.
Tää Peurungan jakso on ollut nyt siinä mielessä ehkä erilainen kuin muut jaksot, jotka oon täällä ollut, että täällä on pitänyt ottaa kaikki todella, todella kuulostellen omaa vointia. Suurimpana tavoitteena on täällä ollut melkeinpä vaan nyt ihan henkinen puoli, tietyllä tavalla irtiotto kaikesta tänä vuonna tähän mennessä tapahtuneesta terveyteen liittyvästä hässäkästä, joka yhä on vaiheessa. Tavoitteena on ollut yrittää myös päästää kaikin tavoin kivut taka-alalle, vaikka se vaikeaa on ollutkin. Ottaa aikaa itselle ja levätäkin. Tietysti kuntoutukselle on myös muitakin tavoitteita asetettu, ne tavoitteet Kelakin vaatii voidakseen mitata mm. kuntoutuksen vaikuttavuutta ja hyötyjä mutta tavoitteet ovat tietysti eniten kuitenkin kuntoutujalle itselleen ja hänen hyvinvoinnilleen mietityt.
Mun tavoitteet vähän pidemmällä tähtäimellä liittyvät sekä fyysiseen että myös osittain henkiseen hyvinvointiin. Yhtenä tavoitteena on esim. kävelyn parantuminen, nyt se on aika onnetonta ja huteraa ollen 5 minuutissa vähän pysähdellenkin 28 metriä... Kivunhallinta on myös tosi oleellista, se heijastuu myös uneenkin mulla. Uni on ollut jo pidempään huonoa mutta nyt jo usean lähiviikon ajan vieläpä erittäin, erittäin huonoa johtuen mm. vasemman lonkan isoista kivuista ja muutenkin selästä tai jostakin selän alueelta heijastuvista, jalkaan/jalkoihin säteilevistä kovista hermokivuista ja myös mm. leikatun olkapään ja muidenkin nivelten kivuista. Lisäksi mulla on tavoitteena pitää selkeästä ruokarytmistä kiinni, se kun häiriintyy aika herkästi monista syistä johtuen.
Tällä jaksolla on ollut tosiaan aika hankala keksiä, miten ja mitä harjoituksia pystyisin tekemään. Allas ois parasta mulle, mutta nyt en pääse tällä jaksolla altaalle kuin pari kertaa. Tää johtuu puhtaasti mun omasta tilanteesta, Peurungan puolelta ois kyllä ollut mahkut päästä altaalle useamminkin. Mutta eipä se haittaa, tästä eteenpäin mulla kuitenkin alkaa taas pyöriä myös viikottaiset allasterapiatkin.
Se eka allas tällä jaksolla olikin muuten aika tehokas!! Tai siis sellainen, että menin aivan todella letkuksi taas siellä ja oli todella vaivalloista ja hankalaa päästä altaasta ylös puhumattakaan siitä eteenpäin pyörätuoliinkaan... Mutta apuja mulla onneksi siinä oli. Silti taas pitkän tauon jälkeen vesi tuntui kyllä niin hyvältä! Kaikin tavoin. Veden voimalla on paljonkin eri hyötyjä mulle ja se myös muutenkin elementtinä rauhoittaa ja rentouttaa mua.
Tällä jaksolla on sitten fyysisen aktivoinnin ohella myös eri henkilöiden toimesta koottu kokonaistilannettakin yhteen. Heitä ovat olleet ainakin kuntoutuslääkäri, fyssarit, toimintaterapeutti ja ja kuntoutusohjaaja. Kyllähän useat näistä mulle ihan suoraan ovat sanoneet, että mun onni on, että luonne on niin peruspositiivinen ja sillä tavalla jämäkkä, että jaksan selvitellä myös asioita. Ja että pidän samalla itseni mahdollisimman hyvin kiinni elämässä käsittelemällä asioita eri tavoin mutta myöskin miettimällä tiettyjä hyviä tulevaisuuden asioitakin.
Kyllä sen kuitenkin huomaa ja aistii, että henkilökunnasta moni on ollut aika hmm... No, eivät nyt kauhuissaan, se on väärä sana, mutta kuitenkin selkeästi tosi harmissaan ja samalla todella ihmeissään, miten voikaan olla, että niin moni asia on nyt mennyt mun terveysasioissa pieleen. Mutta näin vaan on.
Ai niin... Oon testannut täällä jaksolla nyt myös pyörätuoliin kelauksen keventäjiä. Se kelauksen keventäjien saaminen Respectan lainapyörätuoliin ei ollutkaan ihan simppeli juttu asiaa hoitaneiden henkilöiden väärinkäsityksien vuoksi mutta lainapyörätuoli keventäjineen saatiin kuitenkin tänne viime perjantaina. Eipä se kyllä osoittautunut testinäkään kovin menestykselliseksi, sillä pyörätuoli ei ollut mm. mitoituksiltaan mulle sopiva - se oli kyllä istuinleveydeltään ok mutta muut asetukset ja pyörätuolin koko olivat mitoituksiltaan mua paljon lyhyemmälle ihmiselle, enkä saanut kunnollista hyötyä testauksesta.
Mun oli myös tosi vaikeaa saada kelausta onnistumaan, kun olkapään luudutus teki vasemman ranteen asennon kivuliaan vaikeeksi, renkaat olivat liian takana (en saanut edes otetta kunnolla kelausvanteesta, kun olkapää ei vaan liikkunut enempää taakse luudutusasennon vuoksi ja muutenkin oli/on kipeä, ja ranne luksoitui koko ajan) ja lisäksi oikea ranne ja olkapääkin temppuilivat. Musta tuntui myös siltä, ettei keventäjien teho riitä tai mä en vaan saa välitettyä erityisesti vasemmasta kädestä tarpeeksi voimaa.
Niinpä oli pakko todeta että ei tuu mittää! Tänään sitten toimintaterapeutin kanssa pohdittiin taas moniakin eri asioita ja hän otti mm. kuvan siitä, millaisessa asennossa mun vasen ranne olisi tässä lainapyörätuolissa kelatessa. Tarkoitus on, että toimintaterapeutti kirjoittaa lausuntoa tilanteesta nyt vielä apuvälinekeskukseen ja hän myös soitti Respectan edustajalle. Nyt on varmaan mietittävä myös mahdollisesti joystick-tyyppistä ohjausta pyörätuoliin, sillä voi olla mahdollista, etten mä vaan pysty kelaamaan pyörätuolilla jatkossa, vaikka ergonomia-asia oliskin mietitty ja katsottu mulle sopivaksi... Mutta katsotaan. Tää on asia, jota ei voi eikä pidä ratkaista hätiköiden vaan miettiä parhaat vaihtoehdot.
On vaan aika hullua, että vointi tosiaan on tällainen just nyt. Tuntuu välillä jotenkin absurdilta... Ei ole montakaan vuotta, kun tilanne oli jotakin ihan muuta. Heräsin tätä miettimään tänään, kun eräälle kuntoutuskaverille kerroin taustoja ja siinä keskustellessamme tulin sanoneeksi, että enpä ajatellut vaikkapa viisikin vuotta sitten, missä mennään nyt. Toisaalta on kuitenkin todettava, että se on tärkeää, että oon nyt kuitenkin ylipäätään tässä kirjoittamassa. Juuri nyt täällä Peurungassa juuri nyt vain ja ainoastaan itseäni varten. Voisi olla tilanne sellainen, etten ois tänne edes päässyt.
Oon selvinnyt hyvin monesta koettelemuksesta tähän saakka ja tästä lähdetään taas eteenpäin katsomaan, josko suunta kääntyisi jossakin vaiheessa parempaankin suuntaan. Kiire ei ole, vaikka joskus - aika useinkin - tuntuu, että kaiken pitäisi tapahtua heti ;)
Pikkuhiljaa, päivä ja askel kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.