Mä en nyt kovin tarkkaan muista, mitä oon blogiin kuntoutuksen ajankohdasta ja muista selvittelyistä kirjoitellut ihan viime aikoina, joten pahoittelut jos tulee toistoa. Siitä siis kirjoittelin ainakin aiemmin, että mun piti kysellä polilta, voiko 21 vrk:n kuntoutuksen jakaa kahteen erilliseen pätkään. Mun kuntoutus voisi alkaa jo 20.1.2015, mutta Peurungasta ei voida lähettää mulle edes kutsukirjettä, ennen kuin asia on varmistettu.
Soitin eilen polille ja kerroin, että kuntoutusta olisi tulossa ja että mitenkäs tuon koko pätkän kahtia jakamisessa... Että onnistuisiko. Puhelimessa ollut osastonsihteeri ihmetteli aikansa ja totesi sitten, että eipä hän kyllä osaa yhtään sanoa, ei ole tullut koskaan tällaista asiaa eteen. Kyseli sitten muiltakin sihteereiltä, ja kaikki olivat ihmeissään. "Ei meistä kyllä kukaan osaa tähän vastata..." Lopputulema oli, että sihteeri ehdotti, että hän laittaa mulle huomiseksi (siis täksi päiväksi) soittoajan mun lääkärilleni. Sanoi kyllä, että hän ei tarkkaa aikaa voi luvata, jolloin ortopedi soittaa, mutta päivän aikana kuitenkin. "Selvä juttu, tehdään näin. Kiitos paljon", tuumasin kun lopetin puhelun. Samalla ajattelin, että voin kertoa muutenkin ehkä mun tämän hetken tilanteesta lääkärille siinä puhelun aikana. Päivittää samalla tilanteen ajan tasalle. Toisaalta mietin sitäkin, miten voikaan olla yhden kuntoutuksen suhteen näin paljon selvitettäviä asioita - on puuttunut lausuntoja ja muita papereita, tarkka kuvaus mun diagnoosista ja tämän hetken voinnista ym. Papereita sai pyytää ties kuinka monta kertaa polilta. Ja nyt vielä tämäkin selvittely :D Nauratti! Ihan älytöntä. Luulisi, etten oo eka potilas, jolle sairaanhoitopiiri kuntoutusta maksaa?
No, tänään sit odottelin joskus iltapäivästä ortopedin puhelua. Kello tuli neljä, ei ollut kuulunut mitään. Pari muuta puhelua kyllä tuli. Lopulta joskus kuuden jälkeen totesin, että no ei mulle tänään kukaan soita nähtävästi, siis keskussairaalalta. Ei yllättänyt mitenkään viime aikojen kokemusten perusteella :D
Ensin mua kyllä ärsytti. Mulla on aina ollut se periaate, että jos jotakin sovitaan, siitä pidetään kiinni. En nyt mitään tiettyä kellonaikaa olisi puhelulle tarvinnutkaan, on mulla näin töistä poissaolevana aikaa odottaa puhelua, mutta silti. Toki ymmärrän senkin, jos joku inhimillinen virhe sattui - ettei mun soittopyyntöä koskaan viety eteenpäin tai oli joku yleinen härdelli, kiireellinen leikkaus, verkkoyhteydet tai systeemit vialla.
Mutta jotenkin tää tiedonkulku ja se prosessi, jolla asioita käsitellään tuolla polilla, on kyllä ihan käsittämättömän kankea ja byrokraattinen. Ja tarvitaan usein tietty yksi henkilö, joka voi johonkin asiaan jotakin sanoa tai jotakin tehdä. Sitten potilaat soittelevat samasta asiasta useaan otteeseen, ruuhkauttavat kysymyksillään puhelimet. Sihteerit, hoitajat, lääkärit ja muukin henkilökunta kuormittuu kaiken sen kiireellisemmänkin ja tärkeimmän työn - ihmisten ja sairauksien hoitamisen - ohella näistä muista, ylimääräisistä byrokratioista ja siitä, että asiat jätetään puolitiehen.
Miksei kerralla voitaisi hoitaa asioita ketjun alusta loppuun saakka?
Niin, että tieto kulkisi läpinäkyvästi, asiat hoidettaisiin vastuuntuntoisesti ja huolella? Kun koko ketju olisi kunnossa, asiat saataisiin heti rullaamaan ja tieto kulkemaan. Kaikki olisivat tyytyväisempiä. Tehokkaampaakin se olisi kuin sekava asioiden pyörittely pöydältä toiselle. Tämä tehokkuus onnistuisi varmasti nykyresursseillakin, jos näitä kaikkia prosesseja vaan mietittäisiin paremmiksi.
Kyse on nyt vaan mun kokemuksista, joten en toisaalta voi yleistää :) Ja ei mulla ole ihmisistä ja henkilöistä moitittavaa, mä olen törmännyt vain osaaviin ja mukaviin henkilöihin tässä ajan mittaan. Ihmisiin, joilla oikeasti on sydän paikallaan. "Systeemissä vaan mättää joku", en tiedä, mikä. Tai sitten mä oon vaan kärsimätön, kun haluaisin että asiat hoituisi niin nopeasti ja heti :D
Ei... Kyllä tässä reilun vuoden mittaan on asiat ja koko elämä muuttuneet paljon hitaammiksi ja vaikka kärsivällisyys onkin välillä koetuksella, oon mä myös kärsivällisyyttä oppinut. Vähän ainakin.
Entä miten sen kuntoutusjakson kahteen osaan jakamisen kanssa kävi?
No, ei sitä tiedä Erkkikään. Ainakaan vielä. Päädyin lopulta laittamaan lääkärilleni meiliä. Kirjoitinpa siihen samalla myös katsauksen tän hetken voinnistanikin, onpahan ainakin muistin virkistykseksi lääkärille jos ei muuta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.