Ei siinä mitään, molemmista saattaisi ihan periaatetasolla ollakin hyötyä. Mutta vähän laadukkaammista vastaavista :D Nämä olivat sarjassa "ostin kun ne halvalla sai!" (ne olivat maksaneet vain muutaman euron) ja kyllä nauratti, kun noita eilen kokeiltiin.
Polvituki oli liian löysä (siis materiaaliltaan) mutta samalla myös liian tiukka mun polveen :D Eikä siis hyödyttänyt mitenkään. Selkätukikin oli liian pieni mulle. Tota lantion/selän leveyttä kun on, niin ei ihan kaikki tuet mulle mene. Hehe :D Ja oli tuokin yhtä löysää materiaalia kuin polvitukikin. Jos liikkuminen paranisi ja pystyisin kävelemään tai seisomaan tasapainoisemmin, ei alaselkäkään olisi näin kuormittunut mitä nyt, vaikka lonkkadysplaasikoilla yleisesti alaselänkin kanssa on ongelmia. Jotenkin pitäisi saada lihastasapaino paremmaksi, mutta vaikeaa on kyllä ollut tässä tilanteessa edistää tuota asiaa.
Ai niin, fyssarilleni laitoin myös viime viikolla uusimmat kuulumiseni. Kiitin häntäkin siitä, että on mukana "tukijoukoissa" ja muutenkin kerroin missä mennään (polvet, lonkat, alaselkä, yliliikkuvuusepäilyt, kuntoutusjakso, keskustelu ortopedin kanssa jne). Hän vastasi, että eipä ole ihmekään että polvet ja alaselkäkin oireilee, vaikka olisikin yliliikkuvuutta, kun kävely on hankalaa eikä oikein pääse liikkumaan. Ja että vaikka onkin asiantunteva porukka miettimässä miten edetään, häntä kyllä itseään "ottaa" kun ei vaan löydy selkeää syytä, miksi ei tuo mun oikea lonkka lähde toimimaan eikä jalka nouse kuten kuuluisi... Että on vaan jatkettava selvittelyä ja yrittämistä. Näinpä se on.
Laittelin tossa jo osan kuntoutukseen mukaan otettavista vaatteista valmiiksi kaappiin pinoihin. Ne on siitä sitten helppo siirtää laukkuihin. Peurungasta tulikin ihan hyvä muistilista mukaan otettavista tavaroista/asioista, ja täydensin listaan vielä omia merkintöjäni.
Pelkästään Aslak-kuntoutukseen (5 vrk:n jaksoja) mulla tuli tavaraa yleensä kahden ison laukullisen verran ja reppu päälle. Mitenhän nyt kun tää tuleva kuntoutusjakso on 10 vrk?! :) Yksi laukku tulee varmaankin vain ulkoilu- ja sisätreenivaatteille ja -kengille, vaikka en varmaan hirveästi treenaamaan pystykään. Huvitti tosin tuossa taas vaihteeksi, kun sain kommenttia, että "Kai sulla on kunnolliset ulkoiluvaatteet? Ne laittaa sut ulos ihan kunnolla kävelemään!" Onneksi on taas muita ihmisiä, ketkä tietävät mun asiat ja voinnin paremmin kuin mä itse... :D
Sittenhän se nähdään, mitä liikuntaa mulle räätälöidään ja miten. Eipä silti, kyllä mä meinaankin käydä (keppi)kävelemässä sen verran mitä pystyn ja voin. Mutta se on ihan eri juttu kuin lähteä tästä yhtäkkiä jotakin pidempää kävelytreeniä tekemään. On muistettava myös vasen lonkka sekä polvet, ne on koko ajan tässä myös yksi ongelma.
Tulikin mieleen sen yhden fyssarin laatima mahtava treeniohjelma :D Liitänkin sen tähän... Ihan utopiaa, mahdotonta mulle. Tämä on tehty kesäajalle, mutta silti...
Vesiharjoitteet sopivat, mutta en tosiaan lähtisi sauvakävelemään tästä paria kilometriä (se kyseinen fyssari silloin oli sitä mieltä, että kepit voi heittää nurkkaan ja siirtyä vaan kävelemään ilman tukea + sauvakävelemään), pyöräilemään, enkä edes salillekaan välttämättä paitsi yläkroppaa treenaamaan. Venyttelykään ei ole yliliikkuvien nivelten juttu. Jännä nähdä, mitä Peurungassa keksivät uusina harjoituksina mulle.
Polvista pitää vielä raapustella. Nyt kun niitäkin tullaan tutkimaan enemmän, olen ottanut vähän enemmän polvivammoistakin selvää. Veikkaan, että mulla on molemmissa polvissa ristisidevaurio/-vaurioita tai kierukkavamma ja/tai nivelsiteiden venymistä myöskin. Nivelrikkoakin voisi ennustaa, kun polvet ovat olleet vuosikausia niin muljahtelevat, naksuvat ja rutisevat. Eikä ylipaino myöskään auta asiaa...
Vaikka oikea polvi taipuu pahemmin taaksepäin mitä vasen (ja on kipuillutkin enemmän viime päivinä kuin vasen polvi), vasen on sitäkin epävakaampi päivittäisine lukko-oireineen. Siinä tuntuu myös polvilumpion yläpuolella liikkuvia palasia, joiden veikkaan olevan joko rustoa tai jopa palasia lumpiosta. Olen niin monta kertaa polvi edellä maahan kaatunut, että vauriot ovat tulleet siitä. "Palasten" kohdalta ei voi painaa yhtään, kipu tulee heti tosi voimakkaana. Aikanaan kolhin tuota kohtaa polvesta vanhan työpöydän kulmaan hyvin usein ja silmissä näkyi vaan tähtiä... Joten ei oo todellakaan mikään terve nivel tuokaan :)
Täältä löytyy mielenkiintoista infoa nuoren aikuisen polvilumpion sijoiltaanmenosta:
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&viewType=viewArticle&tunnus=duo99788
Onpa pitkä linkki! Mutta tuossa on kyllä mullekin hyvin tuttua asiaa. Saapa nähdä, säilyvätkö polvetkaan ilman ortopedin puukkoa. :/ Tarkkaan on nuo mahdolliset operaatiot kyllä joka tapauksessa harkittava ja ajoitettava, ettei liikuntakyky tästä vielä mene huonommaksi... Siinäpä onkin pulma myös ortopedille.
Vaan eipä nyt mietitä mitään uusia operaatioita tässä vaiheessa eikä mennä asioiden edelle. Jos nyt koittaisi keskittyä ihan vaan tähän hetkeen ja tulevaan kuntoutukseen :) Sekä viikonlopun viettoon!
no miten olis se laihdutus näin ekaks??
VastaaPoistaAi ekaks? Voi rakas Anonyymi, etpä sinä paljoa mun elämästä tiedä noin kommentoidessasi :D Noloa muuten, ettet esiinny omalla nimelläsi.
PoistaTarkoitin kuntoutusta. Lonkka- ja polvileikattuna minulle on aina lääkärin ja fyssarin toimesta painotettu, ettei saa olla ylipainoa!! Noin nuorena joudut vielä moneen leikkaukseen ja mitä enemmän painoa, sitä nopeammin. Eipä tuo sinun tilanteesi nyt niin ihmeellinen ole kuule, meitä riittää!
VastaaPoistaNoloa muuten etten tiedä sinunkaan nimeäsi.
Varmaankin tiedät sitten myös, että jokaisen potilaan kohdalla mietitään tarkasti leikkauksella saatavat hyödyt vs. haitat, oli ylipainoa tai ei. Tämä on ihan Käypä hoito -ohjeistuksenkin mukaista. Ei mulle olisi tehty leikkausta, ellei se olisi ollut tarpeellista. Olen varsin tietoinen ylipainon vaikutuksesta terveysasioihin - tämä blogikin sai alkunsa elämäntaparemontista, ja elämäntaparemontin aikana synnynnäinen lonkkavika todettiinkin. Nykytilanne on sitten taas asia erikseen.
PoistaNimeni on kyllä näkyvillä täällä blogissakin :)
Minä löysin kerran kirpparilta sellaisen vyömäisen selkätuen, lötköhän se oli, mutta on kyllä auttanut mun selkäkivuissa, vaikka ei niin priimaa olekaan. Kuntoutuksessa voit muuten ottaa puheeksi toimintaterapeutin kanssa nuo tukiasiatkin ja pyytää että saisit kunnollisen selkä- ja polvituet? Toivotaan, että järjestyvät.
VastaaPoistaMuista, että kuntoutus on sinun voimiesi ja tilanteen mukaan ja jos jokin tuntuu liialta rääkiltä, ei sitä ole pakko tehdä muiden mukaan vaan oman kunnon mukaan.
Ja jos ohjelma tuntuu liian täyteen buukatulta, niin muista, että syödäkin pitää ehtiä ja levätä.
Juu, sitä ollaan mun fyssarin kanssa kokeiltukin (sekä vastaanotolla että minä täällä kotona), että on vyöllä "köytetty" lantiota/alaselkää kasaan, jotta saataisiin esim. se epämääräinen SI-nivelten kipu/muljahtelu pois ja sitä kautta lonkan koukistajan harjoitteet onnistuisivat helpommin. Siinä tuli vaan se ongelma vastaan, että tuo leikkaushaavan alue on vieläkin kipeä ja samalla kumman tunnoton/yliherkkä, ja siihen vyön väliin piti viritellä pehmuste vaikkapa tyynystä :) Vähän epäkäytännöllistä... Olisi hyvä juttu varmasti heille, kenellä ei oo tuollaisia leikkausarpia vyön kohdalla.
PoistaNuo tuet ym. varmaan otetaankin kuntoutuksessa puheeksi mutta jos ei oteta, otan. Ja juu, menen sinne itseäni varten, joten vointiani tietty myös kuulostellen ihan kaikin puolin. Tavoitteena olisi fyysisen toimintakyvyn parantumisen myötä myös henkisten voimavarojen kartuttaminen ja kaikin puolin hyvä "vaste" tuolta - mitä ei kyllä saa, jos ihan piippuun itseni saisin.
Kiitos huolehtimisesta :)
Tästä taas näkee, ettei ihan jokaista ammattilaistakaan voi kuunnella. Viittaan siis tuohon fysioterapeutin liikuntaohjelmaan. Saman olen huomannut itsekin monta kertaa.
VastaaPoistaMä niin toivon, että kuntoutus olisi onnistunut ja asiat etenisivät edes vähän! Hienosti sä kyllä olet onnistunut säilyttämään hyvän asenteen koko ajan. Luin vasta nyt kolme viimeistä tekstiäsi ja kiinnitin huomioni tuohon, kun kirjoittelit, että ulkopuolisen silmin näytät vahvalta ja pärjäävältä. Niin mäkin näytän tuttavien/työkavereiden/joidenkin ei-niin-läheisten kaverien silmissä. Läheisille ihmisille ja varsinkin ammattilaisille näytän sitten sen toisen puolen. Sen, jolla ei mene ollenkaan niin hyvin. Uskon, että esim. työkaverit eivät voi aavistaakaan, miten rankkaa mulla on viime aikoina ollut. Mutta toisaalta se on hyvä, kun en kaipaa mitään sääliä.
Tulipas taas juttua. Kivaa viikonloppua!
No juu, sillä kyseisellä fyssarilla ei ollut tosiaan yhtään ymmärrystä mun kokonaistilanteesta. Kuuntelin kyllä ohjeet, mitä antoi, mutta heti silloin tajusin että jos näitä noudattaisi, metsään mentäisiin. Oli muutenkin ihan kamala se käyntikerta, onneksi nykyinen fyssari on
Poistaaivan toista maata ja huippu muutenkin :)
Mä en aina tiedä, näytänkö edes ihan läheisimmillekään, mikä mun tilanne oikeasti on. Tai näytänkö itsellenikään? En tiiä mistä se johtuu. Joku ihmeellinen kuori...
Ja kiitos, kivaa viikonloppua/sunnuntaipäivän jatkoa myös sulle! :)
Poista