Eilen oli sen verran intensiivinen ja vauhdikas päivä, etten jaksanut kirjoitella. Tuolla vedessä ja muuallakin tulee huomaamatta liikuttua niin paljon, että iltaisin on kyllä aika sippi. Ja jalat kipeät. Mitään ylitsepääsemätöntä kipua ei oo ollut onneksi (syönkin koko ajan särkylääkkeitä, ettei kova kipu estä liikkumista), mutta huomaa kyllä että yhtäkkiä tulee paljon erilaista liikettä mitä arjessa, kävely muuttuu iltaa kohti hitaaksi ja voimattomaksi.
Tänään aloitettiin aamupäivä boccian pelaamisella ja siitä sitten homma jatkui mulla pienryhmäkeskustelulla ja yksilöllisellä allastreenillä. Tuo allastreeni tapahtui tällä kertaa "akvaarioaltaassa" eli altaassa, jossa on osittain läpinäkyvät seinät, jolloin fyssari näkee hyvin liikkeet. Nyt oli oma fyssari ohjaamassa.
Mulla oli niin vaivalloista kävellä altaalle (oon ilman keppejä tuolla kylpylän puolella), että fyssari käski mun ottaa tukea hänen olkapäästä :) No sit onnistui helpommin. Allastreeni oli tosi tehokas, vaikka sitä ei vedessä niin huomaakaan. Ihmeteltiin treenaamisen ohessa myös mm. sitä, että mulla ei oo oikein mitään elämää leikatun puolen pakaralihaksessa - tai on aivan pikkiriikkisen, mutta mä en huomaa sitä itse. Samoin jotain muitakin ihmeellisiä lihasepätasapainoja mulla on. Sellaisia, että ei oo fyssarikaan niihin ennen törmännyt. Mun oikea jalka on kyllä todella kummallinen. Se on positiivista, että pienen pientä eloa on kuitenkin eli kannattaa vaan yrittää kuntouttaa...
Treenin jälkeen mä en puolestaan meinannut päästä altaasta pois! Mulla oli jalat aivan veltot ja oikea lonkka myös vihoitteli. Lähinnä käsien varassa pääsin kaiteita pitkin pois altaasta... Niinpä fyssarin piti taas saattaa mut ihan naisten kylppärin ovelle saakka. "Nyt sitten tosi varovasti suihkuun, sä et saa kaatua!" mua ohjeistettiin. Pystyin kyllä sitten suihkuille kävelemään. "Vetääkö sulla suonta?" kysyi joku mummo, kun raahauduin hitaasti suihkuun. "Ei kun mulla on muutenkin vähän vaikeeta tää liikkuminen", mutisin vastaukseksi. Suihkun jälkeen pukuhuoneessa piti pukea tosi hitaasti. En muista milloin oisin viimeksi ollut näin sippi ja kipeä minkään vesitreeninkään jälkeen! Kyllä siitä sitten vointi pikkuhiljaa parani, kun lepuutin itseäni ja join paljon vettä. Pääsin sit kuitenkin keppien kans ihan kohtalaisesti liikkeelle... Ja nyt kun täällä taas lepuuttaa itseään "ektoplasmana" sängyllä, kyllä tää taas tästä. Mut on kyllä tehokasta treeniä ym. :) Tai ainakin lihakset hyvin väsyttävää!
Toi sun lihasten toimimattomuus on ihan tuttu tunne. Samanlaista oli mulla ennen tätä viimeistä leikkausta. Sitten vaan jostain kumman syystä ne hävinneet lihakset löytyi. Ei osannut lääkärikään sanoa, että miten näin onnellisesti pääsi käymään. Mut ikinä en olisi saanut niitä treenaamalla esille.... Itse olen muuten ollut kahdesti Peurungalla kuntoutuksessa, joten osaan hyvin "olla hengessä mukana". Älä kuitenkaan tee itsestäsi kipeää. Siellä ollessani opin, mitä ylikunto on, että sellainenkin voi tapahtua, kun koko ajan liikutaan, ilman lepopäiviä.
VastaaPoistaJoo, sepä se onkin, että täysin toimimattomia lihaksia ei kauheasti treenata :) Ehkä jollakin ulkopuolisen tekemällä passiivisella harjoittelulla tai ehkä jollakin painokevennetyllä kävelylaitteella. Mulla tosiaan onneksi on jotakin eloa tuolla lonkassa ja pakarassa, mutta todella vähän. Ja lihakset on oikeasta jalasta muutenkin surkeassa jamassa, joten hirveästi on työtä edessä. Mutta päivä kerrallaan ja sisukkaasti vaan!
PoistaTuosta itsensä kuuntelemisen tärkeydestä ja levosta mullekin on täällä paljon puhuttu. Oon vaan ollut niin innoissani tuolla vedessä, että... Ehkä noita ryhmäjuttuja voisi jättää väliinkin ja keskittyä vielä lisää ihan vaan lepäilyyn...