Mur

Kyllä on ollut hermo kireellä tänään! Seuraa siis ns. avautumista, angstausta... 

Viime yö oli mulla surkea ja sen kyllä on huomannut tänään. Oon ollut aivan puhki, kipeä, ärsyyntynyt kaikkeen - erityisesti itseeni - ja siihen, jos on ollut pientäkään sekasotkua ympärillä, lasten leluja lattialla tms. Mä en ilmeisesti koskaan näköjään opi sietämään sotkua (paitsi kaapeissa, mutta se ei haittaa, kun ovien taakse ei näe) täällä omassa kodissa! Ei muualla sotku haittaa, mut oma koti on lepopaikka ja sen pitäisi auttaa myös rentoutumaan, ja mulle rentoutuminen on myös sitä, että ympärillä on harmoonista, kaunista, levollista. Sotku täällä puolestaan saa aina aikaan levottomuutta ja se ei ainakaan auta mua pitämään itsestäni huolta, vähentämään kipuja tai helpottamaan mun liikkumista. Varsinkin jos pitää väistellä ja varoa lattialla olevia tavaroita. On se tietyllä tavalla turvallisuustekijäkin; jos mä yöllä kompuroisin johonkin tavaraan pimeässä, seuraukset vois olla pahat. 

Mutta anyway... Pakkaskeli ja tämä ylimääräinen koko perheen vapaapäivä tässä keskellä viikkoa osui silleen hyvään saumaan, että päätettiin aamulla, että vaihdetaan koko perheen petivaatteet ja laitetaan myös tyynyt ja peitot ulos tuulettumaan. Se homma meinasi kyllä jäädä mulla tekemättä, makasin apaattisena, lonkat ja alaselkä jomottavina sohvalla ja mietin, että miten tästä mitään kykenee tekemään. Mä olin myös viimeinen, joka meidän perheestä sai päivävaatteet päälleen. Sitten mä katselin kuitenkin kun mies oli jo laittamassa lasten peittoja takaisin sänkyihin ja mä sanoin, että kyllä mä sen meidän sängyn lakanat laitan ja petaan. Yhä vaan on mulle niin vaikea olla osallistumatta tällaisiin puuhiin, tuntuu niin laiskalta ja saamattomalta kun ei mun luonne ole sellainen yhtään. 

(Välihuomautus: hah, mulla alkoi soida päässä Zen Cafén Laiska, tyhmä ja saamaton :D Erityisesti nää kohdat:

Äitiäs hävettää,
kuljet oudot vaatteet päällä
Nauraa naapurit
"Köyhäinavustusta tuolle!"

Ja sit tää kohta:

En oo pettynyt, mietin vaan et minkä virheen tein,
kun sinusta tuli noin laiska.
En oo surullinen, mietin vain et missä väärin tein
kun sinusta tuli noin saamaton.
Laiska ja tyhmä ja saamaton...

Joo, on mulla biisit, tiedetään :D Hyvähän tuo on mutta ei se nyt musta kerro...)

Sitten mä järkkäilin myös keittiössä, laitoin uudenvuoden pöytäliinan pesuun, pyyhin pölyjä, laitoin uuden liinan tilalle... Ja tiuskin itselleni ja yleisesti "en kellekään" myös kun keppi kaatuili milloin mihinkin ja aina kauhea ryminä ja lattialta sen onkiminen. Kaatoipa mukanaan lattialle juuri pöydän reunalle keräämäni leivänmurut ja muut roskat ja ei muutakun homma alusta taas. Ja lattialla olevia muruja on hankala mulla siivoilla muutenkin kun sinne on vaikeeta ja vähintäänkin kipeetä kurkotella. Ja tiedän kyllä, että nämä on mitättömiä asioita, mutta kyllä välillä ottavat vaan älyttömästi päähän. On turhauttavaa olla pökkelö, kömpelö ja lähes aina keppi

vieressä, kun oon kiltisti nyt koittanut kävellä sen kanssa sisällä, ettei huonommaksi ainakaan liikkuminen menisi. Mä haluaisin molemmat kädet vapaaksi, ihan koko ajaksi, ja muutenkin normaaliksi voinnin, liikkumisen ja jaksamisen... Grrrrrh. Vaan ei se nyt tahtomisesta oo kiinni vaikka kuinka tässä kuntoutumisasiassa on yritetty ja tahdottukin.

Ehkä on hyväkin, etten ihan aina jaksa olla positiivinen tyyppi, joka välillä itselleenkin esittää, että ei tässä mitään, hymyillään vaan ja sitkeesti jatketaan eteenpäin. Ei sitä mun peruspositiivisuutta sieltä "perustasta", "selkäytimestä" tai jostakin syvältä sisimmästä saa pois, se on siellä kyllä, mutta onhan nyt jokaisella välillä huonojakin päiviä. Jos niitä ei ois, ei hyviäkään juttuja ja asioita osaisi arvostaa!

Jossakin vaiheessa olin niin huonoilla tunnelmilla, että lähdin hetkeksi ulos, hurjasti takapihalle, hiukan happea hengittelemään (vaikka teki mieli huutaa) ja pari kuvaa ottamaan. Jos olisin pystynyt, tilanne olisi kyllä vaatinut lenkille lähtöä, vaan nyt ei kauheesti lenkkeillä :)

Ja nyt makailen sohvalla tätä kirjoittelemassa, toivottavasti äsken ottamani särkylääkkeet auttaa kun tuntuu, etten saa itseäni nyt oikein mitenkään hyvään asentoon. Jos ei muuten tokene niin sit otan Gabapentiniä, mutta en vielä, se väsyttää sen verran, etten vielä halua ruveta tähän sohvalle pilkkimään...