Kyllä aika kuluu nopeasti... Enää yksi päivä jäljellä!

Hirmuista vauhtia on kyllä aika kulunut täällä kuntoutuksessa. Kuvittelin että olisin joka päivä täältä kirjoitellut kuulumisia, mutta ei oo ehtinyt kun on tullut sinkoiltua paikasta toiseen niin innokkaasti :D Nyt on sopiva pikkutauko tässä ennen seuraavaa ohjelmaa, joka on peräti ruokailu, joten käytän tämän välin "raapusteluun."

Päivällä olin mm. fyssarin vastaanotolla, käytiin vähän tämän ekan kuntoutusjakson yhteenvetoa läpi ja muutenkin tän hetken tilannetta ja kuulumisia viime päiviltä. Eilen mulla oli 6 minuutin kävelytesti, hurjat 300 m pystyin yhden kepin kanssa kävelemään. Tiukkaa teki, kun piti tietty kävellä niin kovaa kuin pääsee. Kipu ei ollut kävellessä vielä kauhean paha (tosin yhden kepin kanssa kävelen aika vinossa, kun nojaan paljon vasempaan käteen, joten selkä ja vasen lonkkakin väsyvät) mutta illalla oli kyllä tosi inhottavaa kävellä ja ihan vaan ollakin. Hirveä sähköiskumainen kipu alaselkään aina istuessa ja kun vähänkin pyöristi selkää, ja kävellessä vihloi ja kirveli oikeaan lonkkaan. Piti ottaa kunnon kipulääkkeet ja siltikään olo ei meinannut helpottua, ei ollut mitään hyvää asentoa olla. Onneksi se siitä sitten vähän tasottui. 

Samantyyppinen kovempi kipu oli myös silloin viime viikolla, kun oli aika kova allastreeni. Sinnikkäästi mä täälläkin olen harjoitellut niin vedessä kuin maallakin... Mutta esim. tänään oli ihan älyttömän hankalaa ja kipeää yrittää esim. edes pikkusen siirtää painoa oikean jalan varaan, roikottaa oikeaa jalkaa steppipenkin päällä ilmassa... Tai roikottaa oikeaa jalkaa hierontapöydän ulkopuolella polven kohdalta. Järkyttävä kiristys ja kipu nivusessa ja jossakin lonkan sisällä, tuli ihan kylmä hiki ja kädet meni mulla aivan märäksi. Mun piti mm. myös yrittää nousta molemmilla jaloilla steppipenkin päälle ja yrittää seistä oikeankin jalan varassa niin, että vasen ois roikkunut siitä steppipenkin yli... Toki korkealle nostetusta hierontapöydästä tukea ottaen. No eihän siitä yrityksestäkään mitään tullut, oikea jalka vaan petti alta jo aivan alkuvaiheessa. Kipua ja heikkoutta. Mutta lonkan lähentäjille ja loitontajille löydettiin uusi hyvä kikka, jolla mä pystyn kontrolloimaan suht hyvin liikettä: polvet "köytetään" yhteen selällä maatessa polvet koukussa kuminauhalla. Siitä voi yrittää paremmin lähennystä ja loitonnusta ilman, että pitää pelätä, että polvi "läjähtää" siitä alas holtittomasti. Niin kun käy, jos ei joku tue mun toisella puolella polvea ja reittä tai jos en pidä itse kädellä reidestä kiinni.

On kyllä ihmeellinen jalka, ei voi muuta sanoa. Vähän täällä Peurungassakin mun "pääfyssari" tätä mun tilannetta ihmettelee... Selkä, vasen lonkka ja polvet ovat sitten ihan oma juttunsa, mutta kun ei kukaan keksi oikein selkeää syytä tuohon oikean lonkan heikkouteen ja kipuihin, jotka aina vaan jatkuvat vaihtelevasti. Vastaavanlaiseen tilanteeseen ja diagnoosiin ei oo aiemmin törmännyt... Sitähän tuo fyssari myös tuumaili, että toivottavasti vasenta lonkkaa ei tarvitse leikata vielä hetkeen, sillä muuten mun liikuntakyky romahtaa. Ja myöskin sitä hän mietti ääneen, että ei ole kyllä leikkaus onnistunut silloin, vaikka pahimmat leposäryt on saatu pois, jos liikuntakyky muuten heikentyy. Näinhän mulla on käynyt; ei mulla tällaisia lihasheikkouksia ja voimattomuutta lonkassa ollut ennen leikkausta, silloin kävelin paljon paremmin.

Ai niin, työterveyslääkäri soitti eilen. Oli puhetta myös kuntoutuskuulumisista ja mm. kuntoutustuen jatkosta. Hän ei ollut saanut vielä mun ortopedia kiinni, mutta huomenna yrittää vielä kerran ja sen jälkeen soitellaan pe uudelleen. Nyt alustavasti oli puhetta, että kuntoutustukea haettaisiin pidemmälle pätkälle, ainakin 4 kk, kun tää mun tilanne on niin pitkissä kantimissa. Mutta se jäi vielä vähän auki, pe tuumitaan asiaa vielä. En mä kuitenkaan töihin lähikuukausina ole menossa, se on selvä juttu.

Mutta kuten eräs kustavilainen nainen tänään mulle täällä totesi, kun höpöteltiin niitä näitä tuolla käytävillä: "niil korteil mennää jotk' o annett", ja näinhän se on. Tässä koko kuntoutusporukassa on kyllä huomattu se, että kaikesta selviää, kun vaan on oikeanlaisia ihmisiä, vertaisia ja ymmärtäviä ihmisiä ympärillä, avoimuutta, älytöntä huumoria ja sitten sitä taitoa osata kuunnella itseään ja muiden tarinoita myöskin. Rentoutumista myös tarvitaan sekä sitä, että on itselleen armollinen. Voi myöntää reilusti, että aina ei vaan jaksa olla positiivinen ja myös alakuloisuus ja muut negatiiviset tunteetkin ovat sallittuja. Niistä vaan pitää sitten päästä ylös ja eteenpäin, päivä kerrallaan, omien voimaannuttavien asioiden kautta. Mulle ne ovat läheiset ihmiset, musiikki, maalaaminen ja muu luova toiminta... Sekä vesi rauhoittavana mutta myös tehokkaana treenielementtinä.

Kyllä tästä Peurungan ekasta kuntoutusjaksosta jää kaikin puolin todella hyvät muistot ja tunnelmat. Mahtavaa porukkaa, niin meissä kuntoutujissa kuin henkilökunnassakin ja paikkakin on oikein hyvä. Seuraava kuntoutusjaksokin sovittiin eilen: tuun tänne uudelleen huhtikuun loppupuolella. Saas nähdä mitä porukkaa täällä silloin on :)

Eilen oltiin Janne Tulkkia illalla kuuntelemassa...

Tässä mun jalkojen lihasvoimatestin tuloksia. On hieman eroa jalkojen välillä!

Peurungan päärakennuksen edustalta muutama päivä sitten