Peurungassa

Eka kuntoutuspäivä takana! Menipä nopeasti, vaikka ei tänään vielä kummempaa tapahtunutkaan. Meitä on pieni liikuntarajoitteisten ryhmä, jossa mä olen varmaankin parhaiten liikkuva tällä hetkellä. Ihan samanlaista vertaistukea kuin nivelvaivaisilta/lonkkadysplaasikoilta/yliliikkuvilta en kyllä nyt saa, mutta enemmän onkin yksilöaikoja mulle. Kaikki ovat kuitenkin mukavia tyyppejä, eiköhän heidänkin kanssa ihan kivasti juttuun tule. Ja tutustuuhan täällä muuhunkin porukkaan pikkuhiljaa.

Kuten Aslak-kuntoutuksessakin, oli täälläkin hoitajan, lääkärin ja fyssarin alkutarkastukset. Tai oikeastaan täällä oli sairaanhoitajan tarkastus ja mulla ainakin, jostakin syystä, yhdistetty lääkärin ja fyssarin tarkastus. Ihan asialliset tarkastukset ja mukavaa, osaavaa ja rentoa tuntuu henkilökuntakin olevan. Hoitaja kyseli yleisluontoisemmin kokonaistilanteesta, tavoitteista ja toiveista, mutta sanoi kyllä, että hirveästi ei ole kysyttävää kun olin kuulemma kirjoittanut esitietokyselyn niin huolella ja kattavasti :D Sanoinkin tällaisen tyylin olevan mulle aivan tyypillistä... Tarkkaa, selkeää selvitystä, jos tarvitaan! 

Lääkäri ja fyssari sitten kyllä todella huolella tutustuivat mun tuomiin papereihin, jotta saisivat mun esitietokyselyn tietojen sekä jo aiemmin Peurunkaan lähettämieni lausuntojen/epikriisien perusteella hyvän kokonaiskuvan tilanteesta. Testasivat myös kropasta muutamia juttuja, erityisesti tietysti nuo lonkkien ja polvien tilanteet ja liikkuvuudet sekä muutenkin selän, niskan, käsien, olkapäiden toimivuutta ja liikkumista.

Käsissä on voimaa kyllä reippaasti, sain siitä palautettakin että no on voimaa kyllä reilusti :D Mutta muuten on joku ihme tukkoisuus tuolla niskassa ja hartioissa, pään kääntäminen tuntui kireytenä ja tuntuipa myös sormissa puutumista tietyissä niskan asennoissa. On mulla ihan varmasti jumia tuolla yläselässä/hartioissa/niskoissakin kun keppien kans on tullut käveltyä jo p-i-t-k-ä-ä-n. Selän liikkuvuudesta puolestaan todettiin, että jos se ei oisi niin yliliikkuva mitä se on, en ehkä pystyisi näillä lonkilla näinkään hyvin esim. pukemaan sukkia/housuja/kenkiä tai poimimaan mitään lattialta. Jepjep...

Jalat sitten on oma juttunsa... Lonkat on mitä ne on. Ei lisättävää. Oikean tilanne  on suurin murhe, mut vasemmankin lonkan sisäkierto on rajoittunut aiemmasta (tuntui nyt kipuna) ja ihmeellisiä lumpsahduksia siellä tuntui kun fyssari testasi liikelaajuuksia. Ei hitsi mä en haluaisi, että tuokin alkaa nyt menemään vauhdilla alamäkeä... Polvet myös ovat mitä ovat, ei niistäkään uutta kerrottavaa, nuo mun aiemmin blogiin kirjoittamat jutut pitävät oireiden puolesta yhä paikkansa. Kyllä niitä todettiin täälläkin ja helmikuun röntgenkuvaukset ja ortopedin tutkimukset ehkä sitten kertovat lisää. 

Lääkäri kyseli sitten vielä, miten mä itse koen - onko oikean lonkan tilanne parantunut yhtään viime kuukausina? Sanoin että lonkan lähentäjissä ja loitontajissa on ihan pientä heräämistä tullut (kuten täälläkin kirjoitin), mutta on tää tosi takkuista ollut. Ja että muutenkin tuntuu, että kun yksi paikka vioittui, muutkin alkavat sen myötä romahtaa. Niinpä mun kuntoutuksen yksi tavoitteista onkin, että nykyinen toimintakyky ei ainakaan huonontuisi ja että mennään täysin mun ehdoilla. Kuten fyssari totesi, "tää ei ole kilpajuoksua, kuuntele itseäsi ja kroppaasi ja tee niitä asioita, mitä pystyt." Naurahdin siihen, että ai eikö tää ollutkaan se juoksukoulu, joka tähtää maratonille :D Herätti hilpeyttä tuo kommentti. No joo... Rentoutuminen ois mulle myös tärkeää. Mä oon usein aivan liian levoton ja tuntuu siltä, että koko ajan pitäisi jotakin suorittaa (siis kotona ainakin). Mun pitäisi olla itselleni paljon armollisempi ja oikeasti kuunnella, mitä kroppa mulle kertoo... Täällä tuleekin olemaan rentoutusta ym.

Mulla tulee olemaan täällä treenaus suurimmaksi osaksi vedessä, koska en todennäköisesti hirveästi voi muualla treenailla. Joka päivä siis altaisiin, jee! :) Tykkään kyllä. Mä oon vesieläin, kuten tiedetään. Muusta harjoittelusta en vielä tiedä... Täällä on myös väkisinkin kävelyä - siis hyötyliikuntaa - aika paljon, kun on pitkät käytävät, joten mulle varoiteltiin, että lepo pitää myös muistaa etten heti ole aivan jumissa (vaikka varmaan oonkin)... Ja mitähän vielä... Niin, syömistä on helppo taas tarkkailla täällä, kun ei napostelemaan pääse ja ruokailutytmi on selkeä. Haluan tavata myös ravitsemusterapeutin, josko hän laatisi juuri mulle sopivan, hyvän ruokavalion. Vaikka toki tiedän, miten syödään terveellisesti, mutta olisi hienoa olla juuri tähän tilanteeseen sopiva maltillinen ruokavalio. Ois tarkoitus saada paino taas laskusuuntaan, se on yksi tärkeä tavoite myös mulle.

Että näin alkoi tämä kuntoutusrupeama :) oon tänäänkin ollut oma-aloitteisesti jo altailla, joten kun viime yön unet oli mitä oli, luulenpa, että ensi yönä nukuttaa... Ja aamu alkaa taas a:lla, siis altailla! Ja tietty aamupalalla...

Kuntoutuja :)

Lepoa kintuille...