Päivä 2

Tänään mulla oli ohjelmassa mun eka yksilöllinen treeni vedessä, yleistä kuntoutusinfoa, toimintaterapeutin vetämä ryhmäkeskustelu, jalkojen lihasvoimatesti sekä ryhmäliikuntaa - joka meillä tosin nyt oli lähinnä paikallaan istuen (tosin mä nyt venkoilin joka suuntaan ja välillä seisoin).

Vesitreenaus oli mahtavaa, mulla oli itselläni koko Peurungan hemmotteluallas ja fyssari ohjeistamassa. Treeni meni ihan hyvin, tosin jotain oikean lonkan liikkeitä piti jättää kivun ja voimattomuuden takia tekemättä. Mutta pääpiirteittäin oli hyvä setti. Vesi on kyllä huippu elementti, moni sellainen juttu on siellä mahdollista, joka on kuivalla maalla mulle täysin mahdotonta. Sen kyllä huomasi jälkikäteen... Pelkästään altaasta ylös pääseminen oli hankalahkoa ja myöhemmin kun tulin mun huoneelle, oli otettava särkylääkettä kun oikeaa lonkkaa juili niin inhottavasti. (Kipua on ollut myöhemminkin...) Se ei oo ollut mitään tervettä lihasten rasittamisesta tulevaa kipua, vaan sellaista inhottavaa kirvelyä ja jomotusta lonkan "sisällä." Lepäilinkin selälläni ihan rauhassa musaa kuunnellen. Mietin, tuliko tehtyä liikaa, mutta toisaalta tuli myös testattuakin itseä samalla. Ehkä vähempi intensiteettikin riittää, luulen. Vesi on petollistakin ja kun mä olen aina vedessä niin innoissani... No, en ainakaan laiskottele, todellakaan :D 

Jalkojen lihasvoimatesti mietitytti mua etukäteen, pelkäsin vähän, mitä siellä pitäisi tehdä ja kuinka paljon sattuu vai sattuuko. Mutta ei ollut paha juttu, parilla laitteella katsottiin isometrisesti mun polvien ja lonkkien voimat. Tulos oli karu mutta odotettu: oikeassa jalassa on aivan mitättömät voimat, lonkassa erityisesti. Kipua ja voimattomuutta. Vasemmassa jalassa mulla on sen sijaan huippuhyvät voimat! Ei ihme, sillä se jalka on tukijalka. Mutta kuulemma näkyy myös tuloksista, että oon treenannut aiemmin salilla ym., ei tule vastaavia tuloksia kuulemma pelkästään "tukijalkana olosta." Kumma kyllä mulla on siinä jalassa sellaiset voimat lonkan ja polven ongelmista huolimatta, että jos oikeassakin jalassa olisi sama tilanne, mun jalkojen yhteenlaskettu lihasvoima olisi testaajan mukaan huipputasoa. "Ei täällä moni henkilökunnastakaan saa samaa voimaa yhden jalan testistä", sanoi testaaja. Olin aika ihmeissäni! Toisaalta oli kiva kyllä kuulla, että voimaakin löytyy - edes sitten toisesta jalasta :D Jollain konstilla pitäis vaan saada tuon oikean jalankin tilanne etenemään. Mutta siksipä täällä ollaankin, harjoitellaan ja ihmetellään, mitä voidaan tehdä.

Jos jalat mulla onkin eri paria, on mulla muuten ollut välillä täällä sellainen "en tiedä mihin kuulun, oon välimallia" -tunne. Mä saan istua avustettavien pöydissä ruokailuissa, eli jos haluaisin, mulle voitaisiin tuoda ruuat ja juomat pöytään eikä niitä tarvitsisi itse hakea. En oo kuitenkaan tätä apua halunnut kuin joskus juomien osalta (koska joutuisin ne hakemaan yksi juomalasi kerrallaan ym., tarjotinta en saa kannettua ja kävelyä tulee muutenkin niin paljon täällä, että "ylimääräiset" askeleet kyllä tuntee), oon halunnut valita ruokani itse. No silti kuitenkin välillä on tunne, että mä en ole "tarpeeksi vammainen" voidakseni istua noissa pöydissä. Välillä mä myös tunnen häpeää, että mä istun "tässä vammaisten pöydässä." Sitten taas kun oon välillä istunut tuolla "normaaleillakin paikoilla", tuntuu siltä, etten kuulu siihenkään porukkaan ja mua ja keppejä tuijotetaan. Se on todella ärsyttävää! Tunnetta on vaikea selittää... Ja kai se on taas tätä vamma-asian prosessointia, mitä mä täälläkin teen. Ja juuri sitä, että silmästä silmään mä täällä kohtaan itseni ja rajoitteeni ja se ei ole mikään helppo juttu. No, nyt on noihin meidän ryhmäläisiinkin jo alkanut tutustua vähän paremmin ja siellä on sellaista porukkaa (tänään tuli väkeä lisääkin!), että he onneksi osaavat vähän "kouluttaa" tällaista aloittelijaa näissä apu- ym. asioissa ja antavat muutenkin vähän perspektiiviä noviisille :D

Huvitti muuten yks juttu... Mulla on siis täällä oma fyssari, mutta myös toinenkin fyssari, joka tiettyjä juttuja mulle ohjaa. Kun näistä oma fyssari kuuli, kuka fyssari mua ohjaa Jyväskylässä, otti hän mun harjoitusohjelman ja fysioterapiapalautteen itselleen luettavaksi ja tutustuttavaksi ja sanoi, että jos mulle vaan käy, hän tutkii nuo paperit ja palauttaa ne mulle parin päivän päästä. Tänään sitten altaalla tuli puhetta toisen fyssarin kanssa, että oon käynyt kesästä saakka fysioterapiassa ja kerroin mulle räätälöidyistä liikkeistä ym. No kun taas tuli ilmi, kuka mulla on ollut ohjaavana henkilönä, fyssari oli että "no ilmankos xxxx (siis täällä tämä toinen fyssarini) ottikin ne sun palautepaperit ja ohjeet tutustuttavaksi kun kerran tämä kyseinen henkilö sua Jyväskylässä ohjaa! Tiedänkin hänet hyvin, ollaan oltu samoissa tapahtumissa ja oon ollut hänen luennoillaan..." Puhesävy oli hyvin arvostava ja sellainen, että mulle tuli TAAS olo, että oon kyllä todella hyvässä ohjauksessa. Niin Jyväskylässä kuin Peurungassakin kyllä. Ammattitaitoa ja osaamista löytyy.

Huomisaamu muuten alkaa... H:lla! Siis hieronnalla! Ai että :)

Tällaisessa huoneessa majoitun.