Ekan kuntoutusviikon saldo

Aivan ensimmäisenä mun täytyy kopioida tähän mun Facebookiin laittama kuvaus meidän kuntoutusporukan huumorista ja kummista vaivoista... :D

Ekan kuntoutusviikon yhteenveto: "meno on kuin spitaalisten pikkujouluissa" :D Nauretaan niin paljon, että silmät valuu, nenä tippuu ja kieli on poskella. Yks yrittää odottaa teleskooppikäden kasvamista, jotta ois vähän parempi kurotella tavaroita. Toisella on astianeuroosi - oman ruokavalion mukaiset ruuat tuodaan mitä kummallisimmissa astioissa, kun muut syövät ihan tavallisen näköisiltä lautasilta. Kolmannella on kumisormet, neljännellä luksoituvat nivelet. Viides päätti, että ryömisi meidän ohi, jottei joutuisi muiden kanssa samaan pöytään... Ainut vaan, että se nyt ei satu onnistumaan kun on vähän fyysisiä rajoitteita :D Ja mitä mä teen? Leikin kultakalaa akvaariossa. 

"Kokoontuu omituisten otusten kerho..." Ja ai niin! Kaihon karavaani on saanut täällä uuden merkityksen. Se ei oo Tuure Kilpeläisen orkesteri, vaan se saattaa olla kolmen hengen porukka, jotka kulkevat eri apuvälineillä peräkkäin pitkin Peurungan käytäviä... Välillä oikein hitaasti, että muita ärsyttäisi :D

Että näin hulvattomaksi on porukka muotoutunut ihan muutamassa päivässä. Meillä on kaikenlaisia vaivoja ja aika harvinaisiakin sellaisia, joten paljon löytyy sitten kuitenkin yhteistä. Ja se huumori! Usein porukkaan mahtuu vähintään yksi tosikko, mutta tässä porukassa ei sellaista kyllä ole! Voi heittää aika raakaa huumoria ja toinen vaan jatkaa samaa rataa. Ja vedet silmissä käkätetään. Toisesta kuntoutusporukasta on alkanut siirtyä meidän vakioruokapöytään väkeä mukaan, kun meillä on aina niin hauskaa :) Ja ollaanpa jo saatu palautetta siitäkin, että hississäkin meidän käkätys kuuluu, ja kommentoipa joku nainen meille tuolla käytävälläkin, että "onpa teillä tarttuva nauru!" Että näin. Kiva on nauraakin välillä sydämensä kyllyydestä. Se on myös terapeuttista, vaikka kyllä täällä paljon on tullut puhuttua myös ihmisten elämäntilanteistakin ja arvoistakin ym. tosi paljon.

Tänään oli ihan täysi vapaapäivä ja jokainen teki vähän mitä huvitti ja halusi. Meillä tuli perhe käymään täällä ja käytiin miehen ja lasten kanssa yhdessä kylpylässä. Lapset olivat innoissaan :) Pikku "äksidenttikin" tapahtui kun innokas neiti melkein-seitsemän-vee veti invavessan hälytysnarusta ja piippaaminen alkoi... Onneksi se hälytys meni sitten vaan aularavintolan henkilökunnalle eikä sentään mitään ambulanssia ja palokuntaa paikalle saapunut! "Ei haittaa mitään, kerrankin tällainen hälytys eikä mikään oikea hätätilanne!" hymyili tarjoilija, kun kävi katsomassa, mikä on tilanne. Olihan se uteliaan neidin testattava sen narun tarkoitus... :) Nyt muistaa kyllä jatkossa, ettei ole suotava toimenpide!

Huomenna on sitten taas "täysi työpäivä." On ainakin kuntosalia (yläkroppatreeniksi menee mulla), yksilöllinen allastreeni, ryhmäkeskustelua... Ja taitaa mulla olla aika psykologillekin. Saapa nähdä, mitä siellä tulee juteltua ja pääsenkö asioiden käsittelyssä taas askeleen eteenpäin.