Kuva

Kuva

maanantai 13. helmikuuta 2012

Lihaksista, vedestä, mineraaleista, rasvasta ym. ... niistä on "pienet kehot" tehty! ;)

Jep, kehonkoostumusmittaukset olivat tosiaan jo viime viikon keskiviikkona, mutta en ole ehtinyt päivittää niiden tuloksia tähän. En tosin nytkään aio koko raporttia tulostaa tai kertoa, mutta pääpiirteittäin kyllä :)

Tällainen Sangen Peloittava Vekoitin (hehee) oli siis se itse InBody -mittari, tai analysaattori, miten kutsutaankin:


Tuohon sitten noustiin seisomaan ja otettiin näytön alla roikkuvat kahvat käsiin, ja vekotin lähti suorittamaan mittausta, joka kesti viitisen minuuttia. Karua kieltä oli sitten luettavissa näytöltä. Siinä näkyi siis koko stoori siitä, mitä ruumiisi on syönyt ja mistä se koostuu. Paino tietysti myös selvisi mittarista, samoin se, millainen on lihastasapainosi käsissäsi (oikea käsi vs. vasen käsi), jaloissasi (oikea jalka vs. vasen jalka) sekä vielä yläkroppa verrattuna alakroppaan. Laite tulosti myös tiedot siitä, mitä pitäisi tehdä, jotta pääsisi optimaaliseen tilanteeseen sekä painon, kunnon että lihastasapainon ym. suhteen.
 
Omalta osaltani mittaus ei tuottanut sinänsä mitään ylläreitä. Kyllähän sitä peiliin katsoessa näkee, mistä oma vartalo koostuu - ja tiedän kyllä senkin, että peruskunto on itselläni tällä hetkellä ihan ok, samoin lihastasapainoa ja voimaa on. Tavoitteenani olisikin siis rasvan määrää ja elopainoa vähemmäksi, mutta samalla lihasmassaa lisää. Ihannepainokseni laite määritteli hiukan yli 90 kg, mikä on itse asiassa hyvinkin tavoiteltavissa oleva, järkevä tulos. Kerrankin laite, joka näkee tämänhetkisen tilanteen kokonaisuuden, ottaa huomioon myös olemassaolevan lihasmassan sekä -kunnon, eikä vain suoraan kerro (kuten perinteiset pituus-paino -taulukot), että 171 cm pitkän naisen tulisi painaa melkeinpä täsmälleen 62 kg (tai ainakin jossakin niillä hujakoilla), että on ihannepainoinen - eihän tuollainen perinteinen, suoraviivainen taulukointi kerro kuitenkaan mitään omasta ruumiinrakenteestasi eikä myöskään lihaskunnosta tai mistään muustakaan. Olen siis tyytyväinen tulokseen! Parannettavaa on, ja laihdutettavaa on, mutta niinhän täytyykin olla. Ei kai muuten tällaisessa Kunnon Haaste -projektissa olisikaan järkeä olla mukana.

Eilen oli myös Miikan vetämä pump-tunti. Tuntui hyvältä! Jaksoin kivasti, mutta silti oli tarpeeksi rankkaakin. Jalkabiisit tein siten, että laitoin tankoon 2 x 7,5 kg, suurimmat määrät tähän saakka. Kevyimmät painot tangossa ovat joko 2 x 2,5 kg (toisinaan hartiabiisissä, koska on niin raskas kaikkine käsipainotoistoineenkin jo sinänsä) tai 2 x 3,5 kg (ojentajat, hauikset). Itse asiassa hauisbiisin sarja on tässä ohjelmassa yllättävänkin rankka, välissä ei ole mitään taukoja, vaan on suoraa tykitystä Eye of the Tigerin tahtiin. Mutta asennetta löytyy ja jaksaa kyllä :) Kovin isoja painoja en tankoon vielä tähänkään mennessä pump-ohjelmassa ole laittanut (nuo 2 x 7,5 kg ovat maksimit), koska haluan ensin kehittää tekniikan mahdollisimman hyväksi sekä kasvattaa peruskuntoa kohdalleen (mikä alkaakin varmaan jo olla kohtuullinen), ennen kuin lähden haastamaan lihaksiani kunnon painoilla. Eräs huikea tapaus tuolla Lineassa, vuodessa yli 50 kg laihduttanut nainen, tekee pump-ohjelman niin mielettömillä painoilla, että ei välillä esim. jalkabiisejä ennen tahdo saada tankoa selkään, ja joku auttaa tangon hänelle :) Mutta hänellä taitaakin olla niin mahtavan hyvä lihaskunto tällä hetkellä, että voikin tehdä niin mielettömillä painoilla. Sellaista kuntoa tavoitellessa!!





Mutta eipä tällä kertaa muuta - tämä muikistelija päättää, täältä tähän!





keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Pohdintaa motivaatiosta ja muista vaikuttavista tekijöistä (vaikka korvahan se on, joka vaikuttaa)

Täytyy vielä näin ennen päivän työrupeaman aloittamista kirjoittaa mielessä jylläävät ajatukset "paperille" eli siis tänne blogiin, sitten on hyvä ponnistaa kohti päivän koitoksia ja palavereja.

Lueskelin eilen nioben kirjoittelemaa blogia (ks. lukemani blogit) ja silmiini osui teksti motivaatiosta. En nyt tähän ryhdy tiivistämään nioben hienoa tekstiä, mutta joka tapauksessa yksi kirjoituksen pääkohdista taisi olla se, että jos lähtee odottamaan oikeaa hetkeä jonkin asian toteuttamiseen, ei sille koskaan ei ole oikeaa hetkeä. Motivaatio on puolestaan tärkeimpiä tekijöitä, minkä "ajamana" ihminen lähtee toteuttamaan jotakin asiaa, oli se sitten mikä asia tahansa. Sellainen syvempi voima, mistä lie kumpuaakaan, alitajunnasta vaiko mistä - joka vain aiheuttaa kokonaisvaltaisen tietoisuuden, tahdon ja halun muuttaa jotakin asiaa elämässään. 

Hyvä ystäväni sanoi, että on todella hienoa, että olen lähtenyt tällaiseen kuntoiluprojektiin mukaan, vaikka elän samalla elämäni kiireisimpiä aikoja sekä työ- että kotielämässä. Jäin miettimään asiaa muutamaksi päiväksi. Onhan tähän projektiin mukaan lähteminen tietynlainen aikataulukysymys ja on totta, että asioita ja viikon tekemisiä täytyy valmiiksi priorisoida ja miettiä, jotta erityisesti illat sujuvat jouhevasti lasten iltatouhujen, kotitöiden ym. asioiden kanssa. Mutta toisaalta - asioista voi tehdä joko niin hankalia tai helppoja kuin haluaa. Aika tuntuu olevan usein kortilla ja viimeksi eilen illalla mietin, miten ehtisin tehdä kaikki haluamani asiat ilta-aikoina, mutta silti kaikki asiat ovat järjestettävissä jos vain haluaa ne järjestää. Kaikki palaa jälleen motivaatioon - asiaan, joka saa aikaan halua ja tahtoa järjestää asiat siten kuin tuntuu parhaalta. 

Kunnon Haaste -projekti on itselleni loppuelämäni ensimmäinen päivä. Tarkoitan tällä sitä, että vain ja ainoastaan minä olen vastuussa omasta hyvinvoinnistani, terveydestäni ja jaksamisestani. Toistakseksi olen säästynyt suuremmilta vaivoilta ja veriarvoni sekä verenpaineeni ovat hyvät, mutta jatkuuko näin? Jos jotakin ei asioiden suhteen tee, tuskinpa vain. Olen vastuussa muistakin kuin itsestäni, tärkeimpinä asioina perhe ja parisuhde, joten ei minulla ole varaa odottaa romahdusta, sairastumista tai terveyteni pettämistä. Meillä on vain yksi maanpäällinen elämä, ja siitä on tehtävä mahdollisimman hyvä, on aloitettava jo tänään. On napattava kiinni juuri tästä hetkestä ja tehtävä, mitä tilanne vaatii.

Lailla tulen liekin taivallan
Esteet tieltäni vain raivaten
Polttoraudan hehkuun kuumennan

Tahdon elää
Niin, etten vanhana mä joudu katumaan
Tahdon elää
Löytää sateenkaaren päästä satumaan
Tahdon tanssia ja laulaa
Tahdon itkeä ja nauraa
Tahdon elää, tahdon elää







tiistai 7. helmikuuta 2012

(L)Iho(mis)-ongelmia...?

Kohta menee hermo tämän tomumajani kanssa! Itse Kunnon Haaste -projekti on alkanut muuten hienosti, mutta oma kroppani haluaa nähtävästi antaa oman panoksensa - negatiivisen sellaisen - tilanteeseen. Olen pysynyt hyvin ruokavaliossa (näin aluksi herkutonta elämää ja "höttöhiilareiden" välttelyä - paitsi yksi herkkupäivä on viikossa sallittu ;)), mutta en ole päässyt kuntoilemaan viime viikon jälkeen. Tässähän alkaa kohta lihoa! No ei sentään, alamäki on suuntana - siis kilojen suhteen :) Olen allergioihin ja atooppiseen ihoon taipuvainen ja koska olen raapinut yöllä unissani ihoani rikki, ei lopputulos ole kovinkaan hienon näköinen eikä varsinkaan tuntuinen. Hikoilu on kaikkein pahinta, sitten kutisee ja ihottumoi oikein kunnolla, enkä kyllä edes kehtaisi ilmestyä ihmisten ilmoille punaläiskäisenä... Katsoisivat vielä, että mikähän kapi tuotakin hyypiötä vaivaa.

Perusvoiteita on siis kulunut riittävästi, tosin ensimmäinen satsi ostamiani rasvoja ei ole tehonnut kunnolla, joten hain viikonloppuna vielä tehokkaampia aineita apteekista. Nyt näyttäisi tilanne menevän hiukkasen parempaan suuntaan. Liikuntataukoa pidän kyllä vielä keskiviikkoon asti. Silloin suuntana on kuitenkin Linea, jossa "otetaan kinkusta kii ja lähdetään Kaken kanssa rokkaamaan" eli tehdään kehonkoostumusmittaukset sekä treenaillaan päälle. Mielenkiintoista nähdä ja kuulla, millainen karu totuus kehoni rasva- ja lihaspitoisuuksista paljastuu...

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Kunnon Haaste alkoi! (...ja huomioita paksujen pohkeiden kohtalosta)

Tulin juuri äsken Lineasta. Kunnon Haaste on nyt virallisesti startattu ensimmäisten treenien merkeissä! Täytyy muuten vetää sanojani takaisin... Kirjoitin aiemmin, että Kunnon Haaste -ryhmässä ei vaikuttaisi olevan samanhenkisiä ihmisiä kuin minä ja tunnelma oli jotenkin apaattinen aloituskerralla, mutta pikku hiljaa näköjään ihmiset alkavat avautua ja heistä paljastuu uusia piirteitä. Eräänkin rouvan kanssa juttelin jonkin aikaa saunan lauteilla treenin jälkeen ja vaikutti oikein mukavalta, "pilkettä silmäkulmassa" -tyyppiseltä, elämänilon vain huomaa ihmisestä heti. Ja ne apaattisimmat Kunnon Haaste -infossa paikalla olleet eivät nähtävästi aloittaneet ryhmässä ollenkaan... :) Kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Mutta sitten itse treenistä. En ole pitkään aikaan ollut Linean EasyLine -tunneilla, joka on siis kuntosalilaitteilla ja "välipisteillä" tehtävää kiertoharjoittelua (koska olen jotenkin niin innostunut pumpista ja combatista). Viime kesänä Lineassa aloittaessani nolotti, kun paksut pohkeeni eivät mahtuneet juuri ollenkaan "reisitreenilaitteen" pehmikkeiden väliin. Tilanne olikin tuo melko pitkään. Epätoivoista!

Syksymmällä olin kuitenkin todella innoissani ja hehkutin ohjaaja Jasminelle, kun yhtäkkiä pohkeeni olivatkin alkaneet melkein mahtua pehmikkeiden väliin. Hahaa, pienestä ne ilot syntyvät :) Tänään treenatessa tuntui kummalliselta mutta samalla hienolta, kun en aluksi tuntunut hengästyväni ja hikoilevan paljoakaan, vaikka yritin tehdä ja teinkin treeniä mahdollisimman hyvällä voimalla ja nopeudella... ja porukasta moni oli paljon huonokuntoisempaa ja hikoili ja hengästyi ihan tosissaan! En siis toki heidän puolestaan intoile, koska toki toivon, että muutkin saavat paremman kestävyyden ja kunnon itselleen aikaiseksi, mutta omasta puolestani on hienoa nähdä, että kunto on kasvanut ja oikeasti jaksan ja voin treenata hyvällä sykkeellä. 

Parasta tänään oli kuitenkin yksi asia... Pohkeeni mahtuivat oikeastaan kokonaan "reisitreenilaitteen" pehmikkeiden väliin. Jess!