Tutkimustuloksia ja muuta kummaa

Voihan elämä! 

Tänään oli "tuomiopäivä 2", toinen kontrolli- ja tutkimustulosten kuulemiskäynti mun ortopedille. Ihan hullu jännitys oli ennen lääkärin huoneeseen menoa... Sanoinkin sitten, että mua jännittää ihan hirveästi. Onneksi lääkäri on sellainen, että saa omalla olemuksellaan tilanteen rauhoitettua.

Ei löytynyt magneettikuvauksen tai ultraäänen perusteella syitä mun lonkan heikkoon toimivuuteen ja kipuihin. Siis kaikki on proteesin ja tärkeimpien lihasten osalta niin hyvin kuin mun tilanteessa voi olla tai ainakaan mitään uusintaleikkausta välittömästi vaativaa isoa vikaa ei nyt ole. Leikkauksella ei saataisi tämänhetkistä tilannetta paremmaksi.

Mutta sitten lääkäri piirteli paperille selvennykseksi, miten mun lonkka oli anatomisesti väärin kehittynyt verrattuna terveeseen lonkkaan ja miten lonkkamalja sekä lonkan koukistaja ym. olivat sijoittuneet ennen leikkausta. Nyt leikkauksen jälkeen, kun proteesi on sijoitettu siihen paikkaan lantiossa kuin juuri mun anatomian kannalta on parasta, on lonkan koukistaja myös eri kohdassa kuin mitä se ennen leikkausta oli lonkkamaljaan nähden. Tämä vaikuttaa lonkan toimivuuteenkin ja mulla siis lonkan koukistus on heikko tällä hetkellä. 

Leikkauksessa on myös katkaistu lonkan ulkorotaattorit, jotka vaikuttavat lonkan ulkokiertoon. Näiden toiminta yleensä palautuu leikkauksen jälkeen, mutta mulla ilmeisesti niin ei jostakin syystä ole käynyt. Lisäksi mun lonkan heikkouteen saattaa vaikuttaa se, että leikkauksessa lonkkaan on optimaalisen anatomian ja proteesin kiinnityksen ja asemoinnin saavuttamiseksi haluttu tietty kireys, jos nyt oikein ymmärsin...? Silloin kaikki liikkeet eivät vaan onnistu.

Näiden asioiden lisäksi lääkäri katseli mun polvia, kun seisoin, ja totesi, että oikea polvi taipuu epänormaalin paljon taaksepäin. Vasenkin vähän, mutta oikea pahasti. Tämä ei ole lonkasta johtuvaa, mutta kun tällainenkin homma on lonkan tilanteen ohella olemassa, vaikuttaa se siihen, etten pysty esim. seisomaan oikean jalan varassa eikä mun kävely ole tarpeeksi tukevaa tällä hetkellä, jotta pystyisin kävelemään ilman tukea. Jalka pettää alta. Tähän vaikuttaa myös kipu, jota mulla nivusessa on aina kun jalalle varaan tai koitan jalkaa liikuttaa. Välillä enemmän kipua, välillä onneksi vähemmänkin.

Eikä tässä vielä kaikki... "Onko sulla ollut selkä kipeä?" kysyi lääkäri ja sanoin, että no, alaselkä kyllä kipeytyy ja ristiselkäkin välillä, varsinkin sitten jos yhden kepin kanssa kävelee, kun kallistun silloin enemmän vasemmalle. Sain sitten vielä lähetteen alaselän magneettikuvaukseen, jolla halutaan sulkea pois selkäongelmat sekä erityisesti se, ettei puudutuksessa tehdystä leikkauksesta olisi aiheutunut mitään puudutusteknisiä komplikaatioita. Oli myös puhetta aikoinaan sektiosynnytyksiä ennen tehdyistä spinaalipuudutuksista ja kerroin, että niiden laitossa oli ongelmia, erityisesti ensimmäisessä sektiossa.

Sanoin, itseäni jälleen kerran toistaen, että en olisi ikinä uskonut, että tästä tulee näin pitkä prosessi. Lääkäri totesi, että tästä toipumisen pitkästä kestosta oli puhetta ennen leikkaustakin, minkä mä muistan myös hyvin. Hän ymmärsi silti kyllä hyvin mun tunnelmat. Tosin yhdessä myös jälleen totesimme, että leikkaus oli tehtävä, vaikka tilanne onkin tällä hetkellä näin vaikea.

Lääkäri totesi sitten vielä lopuksi silmiin katsoen: "älä menetä toivoa..." Lupasin olla menettämättä. Kyllä hän tekee kaikkensa kuitenkin, että kaikki isommat ongelmat saataisiin suljettua pois. Loppu on sitten kiinni mun omasta fysiologiasta ja anatomiasta. Aika ristiriitaiset fiilikset mulla on kuitenkin nyt. Saan siis vielä lähetteen alaselän magneettikuvaukseen ja sen jälkeen lääkäri soittaa mulle. Kaipa mun tilannetta seurataan joka tapauksessa aika tiiviisti tulevaisuudessakin, mutta silti mulla on aika epämääräinen olo. Kukaan ei oikein tiedä, millaiseen kuntoon mä lopulta tulen toipumaan ja tulevaisuus on epävarmuuden peitossa. Mutta fysioterapiaa, jumppailua ja vesiharjoitteita jatketaan niissä puitteissa kuin mahdollista, sillä sen mä haluan ehdottomasti varmistaa, etten omaa tilannettani ainakaan omalla toiminnallani tai tekemättömyydellä huononna.