Aamulla makasin aika kipeänä sängyssä, myös selkä oli lonkan lisäksi jumissa. Kun olin aikani itseäni jumpannut ja pääsin vihdoin ylös, tuntui, että mun täytyy tehdä tänään vielä jotakin sellaista, mistä on hyötyä. Oli se sitten ihan mitä vaan... Kaikkein ärsyttävintä kun on tuntea itsensä ihan turhaksi, siis fyysisesti. Ettei kykene tekemään paljoa mitään (paitsi käsillä tietysti, onneksi!).
Näyttääkö tehokkaalta...
Iltapäivällä katselin ulos terassille. Lehtiä ja roskia joka paikka täyteen. Oli ihanan kuulas ja kirkas ilma ja ajattelin sitten, että no hei, mähän menen ja lakaisen terassin. Saa siinä vähän happeakin samalla...
Naapuri oli myös ulkohommissa takapihalla. Hänellä oli kuorma roskakatokseen menevää tavaraa kottikärryissä, ja hihkaisi mulle, että voi samalla viedä meidänkin roskia, jos on tarve :) Sanoin sitten, että no jos oikeasti viitsit vaan viedä, niin vie noi meidän surkeat, kuolleet kesäkukat. Hän kippasi rohjakkeet kottikärryihinsä ja niinpä saatiin nekin vihdoin terassin kulmalta pois. Kiitos vain avusta!
Olihan se mulla vähän älytöntä yksikätistä ja -jalkaista lakaisua, mutta terassin sain jotakuinkin puhtaaksi lehdistä ja roskista.
Samalla otin myös muutamia kuvia, luonnossa on nyt ihan huikeat värit!
Oon muutamia kertoja blogissa kirjoitellut (muistaakseni? :D) kuinka nopeasti aika kuluu. Tai aikaa oon muuten ihmetellyt... Tänään pysähdyin taas saman ajatuksen äärelle. Vuoden verran oon ollut pois nyt töistä, vuosi sitten elämä muuttui kertalaakista, vaikka en silloin asian suuruutta ymmärtänytkään... Vuosi tuntuu pitkältä ajalta, mutta loppujen lopuksi se on kyllä mennyt ihmeen nopeasti. Leikkauksen jälkeinen puoli vuottakin on mennyt lopulta nopeasti, vaikka on ollut päiviä, että kaiken haluaisi ohittaa vaan turbonopeudella ja jopa unohtaa kokonaan. Tai vaihtaa aikaan ilman mitään synnynnäisiä vikoja (tai ilman oireilua ainakin). Mutta samalla kun sitä toivoo asioiden edistyvän nopeammin tai muutenkin tilanteiden etenevän vauhdikkaasti, menevät ne kaikki muutkin elämässä tapahtuvat hyvätkin asiat ohi tosi nopeasti.
Siksi mäkin pysähdyin nuuskimaan, fiilistelemään ja ottamaan kuvia syksyisestä takapihalta avautuvasta maisemasta. Jotkut eivät pääse ollenkaan nauttimaan vastaavista upeista luonnon värien vaihtelusta, syksyisistä tuulista, kirpeästä ulkoilmasta. Joillakin eivät jalat kanna enää ollenkaan tai muista syistä elämän värit, valot ja varjot jäävät huomaamatta.
Niinpä on fiilisteltävä silloin kun voi ja ottaa hetkestä kiinni, sillä kohta se on jo ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.