Mistä koostuu hyvä elämä?

Oletko koskaan miettinyt, mitä asioita hyvään elämään kuuluu? Tai toisella tavalla sanottuna, mitä asioita sinä pidät omassa elämässäsi tärkeinä? Elätkö elämääsi niin, että käytät aikaa niihin asioihin, jotka sulle oikeasti ovat tärkeitä vai huomaatko kuluttavasi aikaasi aivan toisten asioiden parissa? Jos tuo jälkimmäinen lause pitää kohdallasi paikkansa, miksi asia on niin? Mikä estää  sen, että et tee niitä asioita, jotka sulle oikeasti ovat tärkeitä tai vietä rakastamiesi asioiden parissa enemmän aikaa?

Mä olen tällainen elämäntapapohdiskelija, asioiden miettijä ja ihmisten ja ilmiöiden tarkkailija. Oon ennenkin kirjoittanut siitä, että pystyn aika herkästi aistimaan toisten ihmisten tunnetiloja tai sitä, millaista dynamiikkaa eri ihmisten, asioiden tai muiden yhteyksien välillä on. Se on kai yleensä todella hyvä taito ja ihmisellä sanotaan olevan tällöin hyvä tunne- ja tilannetaju sekä empatiakyky, mutta se voi olla aika raskastakin, jos asioita märehtii ja miettii liikaa tai menee liikaa mukaan muiden ihmistenkin tunteisiin. Herkkä ihminen saattaa tällöin musertua tai vastapainoksi kovettaa oman kuorensa, jotta ei päästäisi omia tunteitaan täysin valloilleen tai imisi kaikkea ympärillä vallitsevaa energiaa itseensä. Mutta tätäkin ominaisuuttani oon oppinut käsittelemään ajan mittaan ja pystyn jo tarkastelemaan asioita ja ihmisten reaktioita ja tunteita vähän kauemmasta perspektiivistä käsin enkä tempaudu niihin enää mukaan niin paljoa.

Meitä kehotettiin nyt viime viikolla miettimään kuntoutuksessa omia tavoitteita kuntoutuksen ajalle. Yhdessä työpajassa lähdettiin pohtimaan näitä tavoitteita siltä kantilta, että lehdistä leikattiin melko intuitiivisesti itselle tärkeitä kuvia tai tekstejä ja niistä liimattiin paperille oma "kollaasi", josta tavoitteita lähdettiin työstämään.

Mun pahvi näytti tällaiselta:

Keskiössä on tuossa hyvin vahvasti perhe ja ympärillä on sitten muita mulle tärkeitä asioita koostettuna niin rakkauteen, vesiliikuntaan, vertaistukeen, kiitollisuuteen, luoviin harrastuksiin kuin toimintakyvyn ja liikuntakyvyn ylläpitoonkin. "Joskus on käytävä kaukana nähdäkseen lähelle", kirjoitin yhteen kohtaan myös.

Mulle nuo asiat muotoituivat paperille aika luontevasti ja suht nopeastikin. Mulle sanottiinkin sitten, että mulla taitaa olla tällä hetkellä melko kirkkaana mielessä näitä tavoitteita - ja ylipäätään se, mistä juuri mun hyvä elämä koostuu. Ja oikeastaan täytyy sanoa, että aika lailla mulla on tällä hetkellä hyvä sisäinen rauha asioiden suhteen. On epävarmuustekijöitä ja epätietoisuuttakin mutta isoimmat asiat elämässä ovat hyvin ja arki on kuitenkin kaikista terveyshaasteista huolimatta hyvää ja mahdollisimman tavallista. Elämää eletään tässä ja nyt, ei liikaa eilisessä muttei myöskään huomisessa.

Arjesta - ja myös tuosta itse koostamastani paperista - kuitenkin puuttuu yksi asia, jota moni pitää yhtenä elämän tärkeimmistä asioista. Se on työ. Mulle on ollut hyvin hämmentävää se, että mä kuulen aika usein seuraavanlaisia kommentteja: "No joko oot miettinyt, mitä lähtisit opiskelemaan?" "Mitäs työkuvioita oot itsellesi miettinyt?" tai että "Siis tuo sun tilanne on aivan järkyttävä, täytyyhän nyt jokaisen ihmisen töitä tehdä" tai "Sähän kyllä kohta masennut sinne neljän seinän sisään, mä ainakin oisin jo masentunut!" Oon sitten siinä usein miettinyt ääneen, että no ensinnäkin terveystilanne on nyt sellainen, että enpä juuri ole ainakaan työ- tai opiskeluasioita edes harkinnut miettiväni... Mutta se, että mua läheisestikin tuntevat ihmiset saattaisivat miettiä, että mä "kohta masentuisin" tänne tai muutenkin jotenkin olisin niin flegmaattinen ja passiivinen ihminen (?!?!) ettei mulla olisi elämässä mitään sisältöä, jos sisällöksi ei lasketa jotakin jatkuvaa tekemistä tai työtä, niin... :D Noh, lähinnä mua naurattaa tuo että joku edes viitsii noin kommentoida ääneen :D Koska vaikka mun fyysinen vointi olisi millainen tahansa, kyllä mun henkinen kantti todellakin kestää. Henkinen fiilis on positiivinen ja hyvä, toiveikas ja luottavainen. Osaan myös nauraa itselleni. Mutta työ tai jatkuva tekeminen/suorittaminen eivät enää vaan kuulu mun oleellisimpiin arvoihin. Muut arvot merkkaavat niin paljon enemmän. 

Voi hyvin olla, että muiden arvojen kautta elämään löytyy myöhemmin jonkinlaista työtäkin, se olisi luonnollinen jatkumo asioille, mutta ei koskaan työtä vain työn takia tai tekemistä vain tekemisen takia. Mun kroppa tarvitsee myös hyvin paljon lepoa ja palautumista tekemisen oheen ja se on nykypäivää ja realiteetti. Toisaalta mun elämä koostuu myös mulle mielekkäistä tekemisistä ja asioista. Perhe on aina keskiössä mutta teen myös mulle tärkeitä asioita, jotka saattavat jollekin olla pieniäkin asioita, mutta mulle ne ovat tärkeitä ja tekevät mun elämästä juuri mun näköisen ja siksi aidon, merkityksellisen ja tärkeän. Ei kenenkään pitäisi arvostella toisten elämää - ainakaan suureen ääneen päin naamaa jotakin käsittämättömiä kommentteja ladellen - elämäntilanteet kun ovat niin erilaisia kaikilla ja jokaisella on omat taakkansa kannettavanaan.

On myös ollut surullistakin huomata se, miten hirveän raa'alla tavalla moni ihan lähi- ja ystäväpiiristäkin työhön suhtautuu. Tarkoitan tällä sitä, että työn annetaan määrittää omaa ja perheen elämää jopa niin paljon, että kaikki muu hyvinvointi ja se, miten ne kaikki ihmiset siinä perheessä ja lähellä voivat, unohtuu. Suoritetaan elämää ja suoritetaan työtä. Se on sitten ihan toinen juttu, jos joku on pystynyt kääntämään työnsä flow-tilaan ja oikeasti nauttii tekemisistään niin paljon, että se työkin on todella nautinnollista ja sitä kautta hyvä fiilis ja energia kantautuvat myös muuhun elämään ja arkeen. Nostan näille ihmisille hatun, eiku kepit, ilmaan ;) Mutta mä näen, tiedän ja kuulen, ja huomaan vähän sivustaseuraajana, että moni myös uuvuttaa itseään hyvin vauhdikkaalla työrytmillä ja sillä, ettei huomaa olevansa jaksamisensa aivan äärirajoilla, aivan loppuun.

Toivoisin niin paljon, että ihmiset miettisivät vielä enemmän omia arvojaan ja eläisivät niiden mukaan. Että he eivät heittäisi tätä ihmeellisen hienoa elämää hukkaan vain suorittaakseen sitä, vaan että he oikeasti, aidosti eläisivät hyvää elämää, nauttien jokaisesta hetkestä ja päivästä tärkeäksi kokemiensa asioiden parissa. 

Ehkä sitä ihminen ei vaan olekaan valmis. Ei ainakaan silloin, jos ei joskus katso itseään peilistä ja kohtaa oikeasti ja aidosti sitä mitä on.

http://youtu.be/7rsSnmBX4og

* 10.4.2016: Muokkaus vielä loppuun. Teksti on siis puhtaasti lähtöisin elämänarvojen miettimisestä. Ei rahasta tai siitä, kenellä on esim. tarpeeksi rahaa elää elämäänsä puhtaasti siten kuten haluaa, koska on tarpeeksi rahaa. Raha ei sitäpaitsi tuo onnea tai autuutta, onni löytyy mielestäni aivan muista asioista. Elämä on myös arvaamatonta ja joskus käy niin, että on tultava toimeen muilla etuuksilla kuin työstä saatavalla tulolla.