HAHS - Hannastiinan Asioidenhoitotoimisto Hoitaa ja Selvittää!

"Asioidenhoitotoimisto Veikko Kilkenblad - hoida asiasi täällä!"

Veikko Kilkenbladin asioidenhoitotoimisto


Tiesittekö, että mä olen sekä toimitusjohtaja, sihteeri, papereiden järjestelijä että myös asioiden ja ongelmien selvittelijä ja hoitaja? Ja lisänä istun vielä korva punaisena puhelinpalavereissa, ja jopa tiedotan muita henkilöitä sellaisista asioista, joita näiden henkilöiden ehkä itse pitäisi tiedottaa eikä minun. Vai että sairastaminen ja sairauslomalla sekä työkyvyttömänä oleminen olisi helppoa - mähän hoidan asioita ihan koko ajan kaiken muun paletin pyörittämisen ohella...

Jep. Mä olen oman elämäni jokapaikanhöylä, yleismiesjantunen. Siirryn sujuvasti työtehtävästä toiseen ihan lennosta ja heitän päähäni välillä toimitusjohtajan, sihteerin, tiedottajan tai projektipäällikön hatun. Ihan milloin mitäkin nyt satutaan vaatimaan. Kotisohvaltahan nämä asiat kätevästi käyvät...

Kun viimeksi kirjoittelin siitä, että asiat etenisivät, niin nyt tuntuvat, että eipä se ihan niin yksinkertaista ollutkaan. Ei pidä koskaan nuolaista, ennen kuin tipahtaa! Se on tässä taas opittu. Asiat eivät useinkaan ole ihan sitä, miltä ne näyttävät eikä mikään ole välttämättä niin hyvin kuin vaikuttaisi olevan. Kannattaa siis selvitellä asioita ja pitää huolta, että asiat ovat oikeasti kuin luulet.

Soittelin taas tällä viikolla ortopedian polille ja kyselin, onko uutta infoa siitä, milloin mulla mahdollisesti olisi ortopedin vastaanottoaika. Luulin puhelua aloittaessani, että kyllähän varmasti nyt saisin jo ihan vastaanottoajan tietooni, vaan mitä vielä! Puhelimessa oli nyt eri sihteeri mitä viime viikolla (polilla on kuulemma viikottain kiertävät vuorot, eli joka viikko käsittääkseni eri sihteeri töissä?). Hän kertoikin ihmetyksekseni, että "ei täällä näy mitään tietoa sun asioiden käsittelemisestä" eikä näin ollen ollut mitään infoa siitä, mitä viime viikolla paikalla ollut sihteeri oli mun ja ortopedin kanssa jutellut. Olin ihan hämilläni tästä vastauksesta ja kerroin sitten, että no viime viikolla paikalla ollut sihteeri kertoi ihan muuta ja että jäin itse käsitykseen, että mulle olisi tulossa poliaika piakkoinkin. "Ei lääkärillä ole mitään iltapoliaikoja", sanoi sihteeri, "ja sitä paitsi huhtikuun jälkeenkin seuraava poliaika hänellä on vasta toukokuun lopussa, mutta sekin päivä ja ajat ovat ihan täynnä. Ei auta nyt muuta kuin odotella vaan."

Just. Kyllä otti päähän! Sain kyllä hillittyä itseni etten ihan kilahtanut siinä puhelimessa. Ei se mene niin, että eri poliklinikoiden välillä kulkevat konsultaatiopyynnöt käsiteltäisiin jotenkin nopeammin, vaikka niin monella on käsitys... Ja toki mä ymmärrän sen, että yksi lääkäri ehtii hoitaa vain tietyn määrän potilaita kerrallaan ja jokaisella työntekijällä on se oma inhimillinen työmääränsä, minkä voi hoitaa ja tehdä (kenellä ihmisellä vaan, ei siis pelkästään lääkärillä). Mutta kyllä nyt mun mielestä voisi tällaisissa tapauksissa potilaalle edes sen ajan pystyä varaamaan niin, ettei hänen koko ajan tarvitsisi asioista soitella ja niiden perään kysellä. Tai jos asiat eivät etene, potilaan/asiakkaan suuntaan edes tiedotettaisiin aina välillä, että missä mennään! Eikä niin, että itse soittelee jatkuvasti ja selvittelee. Tiedonkulun pitäisi olla huomattavasti parempaa eri sihteerien välillä ja tietysti hyvään asiakaspalveluun kuuluisi myös se asiakkaan/potilaan suuntaan tiedottaminenkin asioista. Mun mielestä sen pitäisi olla tärkeimpiä asioita eikä pitäisi olla mikään suuren suuri ja aikaa vievä asia. Mulle itselleni ainakin on aina ollut todella tärkeää, että hoidan lupaamani ja selvittämäni asiat niin, ettei mulle ainakaan tarvitse kenenkään sanoa, että en olisi jotakin lupaamaani asiaa hoitanut.

Tänään selvittely jatkui... Soitin myös kuntoutusosastolle kyselläkseni, onko siellä jo tiedossa, milloin olen sinne menossa kuntoutus-/tutkimusjaksolle. Sihteeri katseli tietojani koneelta ja tuumasi sitten: "otettiinkos suhun jo sieltä kuntoutustutkimuspolilta yhteyttä?" Olin että öö, täh? Kuntoutustutkimuspolilta, miten se tähän nyt liittyy? Sitten sihteeri luki mun tiedoista tekstin, jonka kuntoutusylilääkäri oli kirjoittanut: "Lähete palautetaan, asiasta sovittu lähettäneen lääkärin kanssa." Eikä mitään muuta tekstiä ollut näkyvillä. Sihteeri arveli, että kyse on nyt ilmeisesti siitä, että kuntoutusosastolla on niin paljon ruuhkaa ja potilaspaikat täynnä, että siksi en pääse tässä vaiheessa osastojaksolle. Kehotti soittamaan fysiatrian poliklinikalle ja kyselemään sieltä. Hohhoijaa, mä mietin - lisää selvittelyjä ja soitteluja!

Päätin kuitenkin soittaa vielä kuntoutustutkimuspolin sihteerille samantien. Sihteeri vastasikin ja katseli mun tiedoista, että oon ollut heillä viimeksi viime marraskuussa kuntoutustutkimuksessa kuten olin ollutkin. "Mutta ei täällä kyllä uutta kuntoutustutkimusta sulle tehdä, koska täällä on merkintä, että uusi työkykyarvio tehdään fysiatrin toimesta maaliskuun lopussa." Sanoin, että no se arvio tehtiin jo ja nyt ollaan taas uusien haasteiden ja tilanteen edessä :) Sihteeri sanoi kuitenkin, että lähetettä ei ainakaan heille ole tullut, ja sanoi, että koittaa yhdistää mut samantien fysiatrian polille.

Fysiatrian polilta sihteeri vastasi onneksi myös (muuten olisin joutunut soittamaan vielä huomenna polille heti aamusta) ja hän luki samat tiedot kuin kuntoutusosaston sihteerikin - mun asioista "on sovittu lähettäneen lääkärin kanssa." Hän lähtikin sitten käymään mun fysiatrin juttusilla ja jonkin ajan päästä tulikin itse fysiatri puhelimeen. Fysiatri kertoi, että oli tosiaan keskustellut kuntoutusylilääkärin kanssa mun tilanteesta ja olivat tulleet siihen lopputulemaan, etten nyt tässä vaiheessa vielä mene kuntoutusosastolle, koska olin juuri Peurungassa kuntoutuksessa ja koska myös kirurgian puolella asiat ovat vielä kesken ja olisi hyvä saada tietoa vielä siitä, mitä tullaan mun polvelle ja lonkalle tekemään. Kuntoutusosastolla on myös kovat ruuhkat nyt ja huonosti potilaspaikkoja, joten mulle kaavaillaan osastojaksoa syksyn puolelle vasta. Fysiatri kysyi lisäksi, kävisikö niin, että hän varaisi mulle kontrolliajan omalle vastaanotolleen kesäkuussa? Sanoin, että no tottakai, sekä kontrolli käy oikein hyvin että tietysti myös tuo osastojakso. Puhuttiin vielä, että toivottavasti se ortopedin vastaanottokin ehtisi olla ennen sitä fysiatrin aikaa. Sopii toivoa... (Mutta kiitokset lähetän kyllä taas omalle fysiatrilleni, hienosti hän sentään asiat mun kanssa hoitaa!)

Mutta mitä tästä kaikesta voisi todeta? En mä oikein tiedä muuta kuin että kyllä tuo on niin epäselvää, ihmeellistä toimintaa tuolla sairaalan tiedonkulun kanssa, että en voi ymmärtää! Loppujen lopuksi kyse on aika pienistä asioista: jos kaikki töissä olevat henkilöt tiedottaisivat keskeneräisistä asioista paremmin kollegoitaan (ja kirjaisivat ne asiat järjestelmään ylös, josta tiedot olisivat kaikkien työntekijöiden saatavilla!), moni asia olisi paljon nopeammin ja helpommin selvitettävissä. Potilaan ei tarvitsisi soitella edes takas polilta toiselle, sihteerien aikaa säästyisi, kaikkien aikaa säästyisi. Ja sitä ylimääräistä vaivaa. Ei tähän voi olla vastauksena se, että todetaan, että "no näin se vaan on." Ja tiedän, että on liian vähän resursseja ja työntekijöitä ja on kiire. Mutta ehkä kiire vähenisi, jos asiat hoidettaisiin vielä hiukkasen huolellisemmin, jolloin niin monen henkilön ei tarvitsisi "sotkeutua" niin paljon saman potilaan/asiakkaan asioihin - nyt kun moni joutuu tarkistamaan kerta toisensa jälkeen samoja asioita?

Kyllä toimintatapoja voi, saa ja on suotavaakin muuttaa! Tiedonkulun pitäisi olla paljon läpinäkyvämpää ja sujuvampaa. Ja asiakaspalvelun parempaa! Kyse on jokaisen henkilön asenteesta ja siitä, viitsiikö sitä kirjoitella asioita vaikkapa sinne järjestelmään ylös tai viitsiikö sitä tehdä vaikkapa yhtä ylimääräistä puhelua tai edes muistilapun kirjoittamista seuraavalle työntekijälle. Pienistä jutuista se hyvä, sujuva tiedonkulku oikeasti on kiinni!

Mutta mun kokemus on tämä: ei tällä tiedonkululla kyllä olla lähelläkään vielä sitä uutta Keski-Suomen keskussairaalaa, jossa potilaan pitäisi olla keskiössä ja jossa hänen ei tarvitsisi itse toimia oman hoitonsa projektipäällikkönä. Paljon on vielä kehitettävää toimintakulttuurissa, työtavoissa ja asenneilmapiirissä. Vielä ollaan liikaa epäselvissä hoitomalleissa ja prosesseissa, valitettavasti. 

Mä jaksan kyllä selvitellä asioitani ja olla sinnikäs, vaikka ärsyttääkin ja vihastuttaakin. Mutta kuinka käy heille, pitkäaikaissairaille, jotka eivät pysty ja jaksa taistella oman hoitonsa puolesta? Se surettaa mua jopa vielä enemmän kuin oma tilanteeni.

"I'm not ready to make nice
I'm not ready to back down
I'm still mad as hell, and I don't have time
To go 'round and 'round and 'round..."