Tärisevä kuntoutuja

Aattelin vielä tuossa muutama tunti sitten, että en todellakaan jaksa kirjoitella enää tänään yhtikäs mitään blogitekstiä, vaikka mieli tekikin. Oon niin kokonaisvaltaisesti rikkipoikki ja uupunut, että käytännössä vaan tärisen ja vapisen (erityisesti kädet ja pää vapisevat) aivot sumussa sohvalla eikä jalat meinaa kantaa ollenkaan. Mutta kyllä mä nyt kirjoitan kuitenkin, kun asiat ovat tuoreessa muistissa.

Tätä tää tosiaan on, kun tulee kuntoutuksesta kotiin, sitten vasta se väsymys ja kuormitus kunnolla alkaa tuntua, kun pääsee rauhoittumaan omassa kotiympäristössä (tai siis no, mikä rauhoittuminen...?! Pientä äksöniä on aiheutunut mm. siitä, että juniori on ollut sairaana). Piti purkaa tavarat heti ekaksi ja laittaa pyykit pesuun, koska jo taksimatkalla kotiin olin lähes unessa. Aivan tööt. Joten hommat kuntoon, jotta oikeasti pääsee lepäämään...

Kuntoutusviikon yhteenvetona voi todeta, että olipa taas mahtavaa! Koko ympäristö on niin kiva, on hyvät esteettömät tilat ja ohjelmat, huolelliset testaukset ja yksilölliset tutkimukset ja ohjaukset, tosi mukavaa porukkaa tälläkin kertaa kuntoutusryhmissä. Ja se sähkömopo tietysti mun erityisenä ilonaiheena, viiletin innoissani pitkin käytäviä ja ulkonakin :)

Kävelymatkaa testailtiin jälleen, se oli nyt 6 minuutissa 230 m yhden kepin kanssa. Ei todellakaan mikään hyvä tulos mutta parempi kuitenkin mitä viime marraskuussa kuntoutustutkimuksessa, kun tulos jäi vaan vähän yli sataan metriin. Lihasvoimamittaukset kuitenkin kertoivat karua kieltään, niistä tulos ohessa.

Kävin joka päivä nyt altaalla, mistä oon kyllä tyytyväinen, vaikka se rankkaa olikin. Testattiin myös kerran joitakin liikkeitä kuntosalilla mun fyssarin kanssa, jotta voisin jatkossa käydä vaikka tuolla Peurungassakin vähän salilla joskus ennen kuin meen altaalle. Mutta jos niin teen, täytyy olla todella varovainen, että mulla kantaa jalat sitten. Ajatuksen tasolla kuitenkin ihan ok. Se tuli kyllä todettua moneen kertaan, että ilman sähkömopoa en ois pystynyt mitenkään koko viikkoa kulkemaan Peurungassa. Moposta oli myös sekin hyöty, että kivut pysyivät suht hyvin hallinnassa, kun pystyin keskittämään voimat paremmin altaalle eikä tullut käveltyä mitä ihmeellisimmissä asennoissa ja nivelet sikin sokin :)

Tän viikon aikana mä tapasin kaiken kaikkiaan ainakin fyssareita, lääkärin, sosiaalityöntekijän, ravitsemusterapeutin sekä psykologin. Mun fyssarin kanssa suunniteltiin vähän syyskuun seuraavaa jaksoa, ja mietittiin, että noiden työntekijöiden tapaamisten lisäksi voisin olla joka toinen päivä ehkä silloin altaalla ja joka toinen päivä pyrkiä tekemään varovasti mulle soveltuvia liikkeitä kuntosalilla. Mutta sitten tietty mennään tilanteen ja voinnin mukaan, koska leikkaus/leikkauksia voi olla tässä välissä tulossa.

Kävin myös joka ilta laulamassa karaokea tällä viikolla :) Aivan huikeeta! Ja muutenkin vietettiin kuntoutuskavereiden kanssa aikaa. Eilen tosin oli niin kova ruuhka karaokepubissa, että laulamiset jäi siltä illalta, mutta mulla oli ystävä yökylässä ja käytiin katsomassa Neljän Ruusun keikka. Olikin todella hyvä!

Nyt sitten oon kotona ollessa käynyt läpi mm. mulle tulleita keskussairaalan papereita. Fysiatri oli kirjoittanut tosi hyvän B-lausunnon mun tilanteesta ja se on kyllä karua luettavaa mutta ihan todenmukaista tekstiä. Tekstissä todetaan nyt myös, että "potilas ei kykene minkäänlaiseen työhön moninaisten vaivojen johdosta" ja mut on nyt todettu toistaiseksi työkyvyttömäksi. Haetaan siis nyt tuolla lausunnolla pysyvämpää eläkettä... Mutta eihän se sitä tarkoita, ettenkö koskaan enää pystyisi mihinkään, nyt vaan on tää tilanne ja sen mukaan on nyt toimittava, että pärjään kotona, pysyn hyvässä vireessä ja hyvällä fiiliksellä kuten tähänkin saakka ja että jaksan kuntouttaa itseäni. Työn aika on sitten, jos vointi saadaan kääntymään oikeasti paremmaksi ja on edes järkevää ajatella, että oikeasti jaksaisin ja pystyisin tekemään töitä, kun nyt pelkkä kotona toimiminenkin on jo hankalaa.

Hyvästä fiiliksestä pitää vielä mainita, että Peurungan henkilökunnasta moni sanoi, että on hieno juttu, että mulla on tää oma asenne tällainen kuin on ja että mulla on positiivinen, jalat maassa -tyyppinen perusluonne. Psykologi sanoi myös, että oon pystynyt käsittelemään asioita ihanteellisella tavalla ja sen huomaa kuulemma heti, että oon tilanteeni suhteen sinut ja että mussa on luonnostaan valoa ja positiivisuutta. Vertaistuesta ja kokemusasiantuntijuudesta oli puhetta ja hän kehotti ehdottomasti ryhtymään kokemusasiantuntijaksi, persoona ja aiempi koulutus- ja työhistoria sopisivat siihen kuulemma hyvin. Joten oon siis oikeilla jäljillä, kun oon näitä asioita miettinyt. Kahtellaan, kahtellaan, miten asiat nyt sitten menevät :)

Nyt on tuo mun Vita-mopokaverikin kiltisti nukkumassa tuolla ulkona peiton alla... :D Se tuli mun mukana nyt kotiinkin sitten. Kun vielä saisi rampin tuonne etuovelle, se asia on vielä vaiheessa, kun kunnasta työntekijät eivät oo sairastumisten vuoksi vielä meille saakka ehtineet...