Mulla oli pitkästä aikaa taas mahdollisuus päästä laulamaan lauantaina. En saanut tällä kertaa "laulureissulle" mukaan ketään mun ystävistäni, mutta kohtasin erikoisen tapahtumasarjan kautta illan aikana pariskunnan, joka sitten lähti mukaani karaokea kuuntelemaan. Tuosta tapahtumasarjasta ei tällä erää enempää. Ainut, mitä mä voin salaperäisesti todeta, on se, että elämä on merkityksellisiä kohtaamisia täynnä ja joskus sitä vaan on oikeassa paikassa oikeaan aikaan :) Ihmeellistä.
Tulin äsken työterveydestä, kävin työterveyslääkärin luona sovitulla kontrollikäynnillä. Juttelimme kaikessa rauhassa ja kävimme läpi, missä mennään. Tilanne on sama mitä se oli viimeksikin - ei huonompi muttei parempikaan. Näin on menty jo aika pitkään, ei muutosta suuntaan jos toiseen. Jos lonkka ei toimi niin se ei vaan toimi, vaikka kuinka jumppailisi ja harjoittelisi altaassa jne., jos siinä on joku vika. Nyt odotellaan sitten tuloksia magneettikuvauksesta ja ultraäänitutkimuksesta ja muutaman viikon päästä olisi toinen työterveysneuvottelu myöskin. Hiukan mietimme sitä, tuleeko toi seuraava neuvottelu vähän liian aikaisin - muuttuuko tilanne miksikään muutamassa viikossa - mutta se pidetään kuitenkin ennalta sovitun aikataulun mukaan.
Kerroin myös olleeni "omalla lomalla" ja vähän oman jaksamisen testaamiseksikin osastopäivillä Helsingissä muutama viikko takaperin. Työterveyslääkäri oli tyytyväinen siitä, että mä lähdin mukaan tuonne osastopäivillekin ja sitä kautta myös kokeilin, miltä tuntui olla pari päivää töiden parissa ja istua/seistä pidempään. Se osoittaa kuulemma kaikille, että mulla todellakin on asenne kohdallaan ja siitä viimeistään pitäisi ihmisten nähdä ja ymmärtää, etten todellakaan vain "sluibaile kotona" (hehe, lääkärin osuva ilmaisu siitä, miten jotkut tekisivät, jos työnteko ei muuten vaan huvita). Vaan että mulla on motivaatiota töitä kohtaan ja intoa olisi palata takaisin, jos vaan fysiikka kestäisi. Mutta eipä se kestä, tuon reissun jälkeen mun lonkka oli todella kipeä jonkin aikaa kuten täällä blogissakin kirjoitin, vaikka henkisesti olikin tosi mukavaa nähdä työkavereita ja olla edes hetkellisesti osana sitä porukkaa.
Lääkäri mietiskeli sitten, että hän todella toivoo, että työnantajalta löytyy ymmärrystä tässä mun tapauksessa (kuten tähän saakka on löytynytkin), koska vika on sellainen, jolle mä en ole voinut itse mitään ja mulla kuitenkin oikeasti on motivaatiota palata töihin heti kun on mahdollista. Nykyään kun on niin paljon ihmisiä, joita ei syystä tai toisesta vaan työnteko huvita, ja sen varjolla ollaan sitten pois töistä. Mä olen kuulemma kuitenkin sillä tavalla positiivinen esimerkki sairauslomalla olijasta, että oon tehnyt koko ajan voitavani sekä oman henkisen että fyysisen vointini suhteen ja pidän itseni virkeänä tavalla tai toisella. Enkä eristäydy, oon avoin, kuljen ihmisten ilmoilla, pyrin toimimaan vertaistukena, tiedottamaan asioista jne. Mutta näinhän mä toimisin muutenkin, tällainen mä olen, eikä mua lonkkavika ole persoonana mihinkään muuttanut - tai jos on, niin voisin väittää, että vaan suvaitsevaisempaan, inhimillisempään ja syvällisempään suuntaan. Ei ole huonompi suunta ollenkaan :)
Nyt onkin tän viikon "käynnit käyty" eikä loppuviikolla tarvii mennä minnekään. Ensviikolla onkin sitten pitkästä aikaa fyssarikäynti ja sitten se tuomiopäivä... Siis ortopedin tapaaminen ja tutkimustulosten kuuleminen... Se käynti kyllä jännittää taas vaihteeksi sitten ihan älyttömän paljon. Ei ihan vielä, mutta kunhan ko. päivä lähenee, niin huhhuijaa. On isoista jutuista kyse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.