Millainen tyyppi sua peilistä katsoo?

Huomattavasti parempi päivä takana kuin mitä eilinen oli. Kivut olivat paljon vähemmät ja muutenkin oli mukavaa, sain ripset ja kulmat kuntoon (ah pieniä naisellisia iloja!) ja ystävän kanssa oli myös antoisa, vaikkakin rankka keskusteluhetki. Mutta kuitenkin, parempi olo oli tänään ihan kokonaisvaltaisesti. Viime yönäkin nukuin kuin tukki, kun edellisenä yönä unet jäivät vähäisiksi tutkimusjännityksen vuoksi.

Bloggaamisesta ja tästä mun blogista täytyy kirjoitella muutama sana... Ootte varmaan huomanneet, että oon päivittänyt tuon oikeassa alareunassa näkyvän fb-linkin osoittamaan Lonkalta-sivustoa? Siitä löytävät vertaistukea tai lonkkadysplasiatietoutta kaipaavat paremmin tuonne meidän sivustolle. Mun oma Kiinteyttävä vaikutus -sivusto ei juuri tällä hetkellä tuo erityistä lisäarvoa tälle mun blogille tai muutenkaan, katsotaan, miten jatkossa. Käykäähän tykkäämässä siis tuosta Lonkalta-sivustosta ja tutkimassa, mitä sieltäkin löytyy :)

Oon ollut viime aikoina hiukan huvittunut siitä, millä hakusanoilla tätä mun blogia on päädytty lukemaan. Parhaat haut ovat viime aikoina olleet "Tapani Kansa" (josta oon maininnut täällä varmaan kerran vain!) sekä "lumettoman talven vaikutukset" :D Hehe, hyvin liippaa näitä mun tekstien aiheita... Not. :D

Toinen juttu, josta en oo varma olenko joskus kertonut, on se, millaiset tekstit ovat blogissani kaikkein suosituimpia. Tällä hetkellä suosituimmat jutut ovat joko mun lonkan tutkimuksiin ja hoitoihin tai lääkärikäynteihin liittyviä (mikä on hyvä, saadaan samalla tietouttakin eteenpäin asioista) tai sitten mun syvällisempiä, kuvailevia tarinoita jostakin tietystä päivästä tai hetkestä. Oon tyytyväinen siitä, että juuri tällaiset tekstit kiinnostavat eniten, sillä näissä yhdistyvät sekä lonkkadysplasiatietouden lisääminen, minkä koen tosi tärkeäksi, että myös vähän syvällisempien, henkisten ja pohdiskelevien elämänarvojen käsittely. Mä toivon, että saan myös teksteilläni ihmiset edes hetkeksi pysähtymään kaikesta elämän hektisyydestä ja kiireestä (joka on muuten usein täysin itse aiheutettua ja siitä on turhaa syyttää muita!) ja miettimään, mikä oikeasti on itse kullekin elämässä tärkeää. Mikään saarnaaja, paasaaja tai "minä olen oikeassa, kuunnelkaa mua!" -tyyppinen ihminen en oo tai ainakaan en halua olla, mutta tiedän, että muutama henkilö on ymmärtänytkin asioita tekstieni kautta hiukan eri tavalla ja pysähtynytkin. Se on parasta palautetta, jota tällaisen blogin kirjoittaja voi mun mielestä saada.

Voi kun vaan saisinkin ihan kaikki läheiset ihmiset välillä pysähtymään ja tajuamaan erilaisia asioita. Oon huolestunut siitä, kuinka huonosti ihmiset itseään hoitavat tai kuinka huonosti he voivat henkisesti. Monella on muka niin näennäinen kiire, että ei ole aikaa edes omille ajatuksille, puhumattakaan ystävistä ja perheestä. On huolia, murheita, isoja asioita meneillään tai stressiä, paineita ja muita isoja kriisin paikkoja. YT-neuvottelut ahdistavat ja töissä tai muussa tärkeässä yhteisössä on rankkaa. Ihan puhtaalla maalaisjärjellä ajattelen, että jos keskustelujen sisällöt ovat pelkkää ahdistusta, kiirettä tai huolia, eikä mistään löydy enää mitään hyvää, aletaan olla jo kyynisyyden ja katkeruuden puolella ja jotain tarttis tehdä. Pian.

Ehkä hyvä aloitus voi olla katsoa peiliin ja miettiä, mitä voisi tehdä, että se peilistä takaisin katsova ihminen vaikka hymyilisi takaisin. Että sillä olisi edes orastava tyytyväisyyden, rauhallisuuden ja onnellisuuden pilke silmissä ja se tietäisi, että asiat järjestyvät lopulta kyllä, kun se oppisi välittämään ja pitämään huolta ihan ensiksi itsestään ja omista tarpeistaan. Kenellekään muulle ei tarvitse todistella olemassaolonsa tarpeellisuudesta tai osaamisestaan yhtään mitään.