Tänä pääsiäisenä oon erityisen kiitollinen mua ympäröivästä ihanan välittävästä ja kannustavasta ilmapiiristä <3
Oon saanut kuulla useaan otteeseen, että näytän tosi virkeältä siihen nähden, että leikkauksesta on vasta pari viikkoa. Tietysti ihmiset haluavatkin sanoa niin, koska pitävät mun hyvää fiilistä yllä, mutta kyllä mä muutenkin voin ihan kohtalaisen hyvin. Ei ole huimausta eikä mitään ylitsepääsemätöntä väsymystä, hemoglobiini lienee korjaantumassa jo samaksi mitä oli ennen leikkausta. Jaksaa tehdä kaikenlaista pientä arkipuuhastelua jo. Kipuja on, muttei mitään kestämätöntä, niiden kanssa pärjää kun kuuntelee kroppaa.
Ainut mistä tietysti leikkauksen selkeästi huomaa on mun liikkuminen, joka on hidasta ja kankeaa, on nuo kepit ja sit tarvitaan jalan nostoon apulaisia tai jotain apuvälineitä jne. Ja pitkään ei voi olla samassa asennossa, välillä pitää istua, seistä ja päästä lepäämäänkin (eilen en kyllä lepäillyt ja se kostautuu tänään)...
Moni on tullut kyselemään ja ihmettelemään ja ovat olleet hämmästyneitä kuullessaan, että mulle onkin tehty tekonivelleikkaus, kun kävelystä ei kuulemma voi päätellä mikä jalassa on vikana. On vaan kuulemma hankalan näköistä :D Hassua, että ihmisten pitäisi heti pystyä päättelemään apuvälineitä tarvitsevan tyypin liikkumisesta, mikä on "vialla." Miksei vaan voida ajatella, että okei, tuo tyyppi nyt liikkuu noin mutta hyvä että liikkuu ja on ihmisten ilmoilla. En tiiä, kai se on lähinnä vilpitöntä uteliaisuutta, ihmiset nyt ovat aina uteliaita luonteeltaan.
Vielä oon jaksanut selostaa (hyvin lyhyesti) asiasta tietämättömille kyselijöille, mikä mulla on. Alkaakohan kyllästyttää jossakin vaiheessa? :D Moni on blogista lukenut tilanteesta ja he kyselevätkin lähinnä päivän vointia, ja suhtautuminen on ainakin mun suuntaan ollut hirveän luontevaa ja mutkatonta. En sit tiedä, mitä mietitään kolmekymppiselle tehdystä tekonivelleikkauksesta silloin kun mä en ole kuulemassa - vai mietitäänkö edes sen kummempaa. Samapa tuo, ei paljoa hetkauta.
Oon vaan niin tyytyväinen, että mun synnynnäinen lonkkavika pystyttiin korjaamaan leikkauksella (ainakin toivottavasti), ja että saan vähitellen taas mun kävelykyvyn takaisin. Ja että saan taas mahdollisuuden nauttia liikunnasta... Vaikkakin hypyt, raskaammat lajit ja juoksu pitää unohtaa jatkossa, mutta silti: olen kiitollinen, että mä saan tämän leikkauksen avulla palautettua elämääni monta ihanaa asiaa, joita hankala liikkuminen on rajoittanut. Todennäköisesti uusintaleikkaus tulee eteen aikanaan, mutta nyt koitetaan kuntoutua ja nauttia parantuneesta liikuntakyvystä sen jälkeen vielä vuosia eikä mietitä liikaa tulevaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.