Maanantaipuuhia ja pari sanaa dysplasiastakin

Tänään soittelin terveysasemalle varatakseni sieltä toukokuun lopulle ajat röntgeniin sekä ortopedin kontrolliin. Silloin on leikkauksesta vajaat 2 kk ja katsotaan, missä toipumisen suhteen mennään ja miten jatketaan, jatkuuko sairausloma jne. Kyllähän siitä sairaalassa varoiteltiin, mutta enpä mieti sitä vielä... Paitsi sen verran että haluan olla täysin kunnossa ennen töihinpaluuta, ettei tästä jää jotakin virheasentoa tai ontumista loppuelämäksi. Hieno juttu, että mulle tuttu ortopedi kuitenkin tulee tänne lähistölle etävastaanotolle eikä tarvitse lähteä keskussairaalalle saakka kontrolliin.

Havahduin myös tänään, että Aslak-kuntoutuksen viimeinen viikkohan on jo pian, muutama viikko aikaa siihen! Siispä soittelin myös Kelaan, pitääkö sairauspäiväraha keskeyttää ko. viikoksi, koska samalta viikolta on mulle jo myönnetty kuntoutusraha. Maksettava summa on suunnilleen sama, mutta hyvä että soitin, koska kuntoutusraha on se oikeampi raha, jota tuolta viikolta maksavat. Tää on kyllä melkoista paperibyrokratiaa muutenkin, koska nyt vielä ootellaan et työterveyslääkärin viime viikolla kirjoittama B-lausunto ehtii Kelaan saakka, jotta voivat myöntää mulle toukokuun muille viikoille (siis kuntoutusviikkoa lukuunottamatta) sairauspäivärahan. Ja sit jos sairausloma jatkuu, uudet paperit on taas lähetettävä eteenpäin. No, pääasia että jotakin rahaa tulee jostakin! :)

Tänään on jalka ollut tosi jäykkä ja arka, oon lähinnä vaan jumppaillut enkä kävellyt paljoakaan. Normaalit arkiaskareet kyllä ja sit mä myös tein empiirisen tutkimuksen, kuvasin iPadilla mun kävelyä :) Halusin nähdä, miltä se ulkopuolisen silmiin näyttää. Onhan se kyllä hidasta ja näkee että vielä nojaudun vasempaan jalkaan aika paljon (vai vaikuttaako toi leikatun jalan piteneminen myös siihen kävelyasentoon, ehkä). Ja leikattu jalka näyttää voimattomalta, sellaselta "letkulta", jotenkin ihmeellisesti heilautan jalkaa kun kävelen. Kai se vielä liittyy noihin kaikkiin irroteltuihin ja uudestaan kiinnitettyihin lihaksiin ja kudoksiin ja jo ennestään huonoihin jalan lihaksiin... Siispä TREENIÄ, TREENIÄ ja vielä TREENIÄ! :) Ensin ois vaan saatava tavallinen tuntuma tuohon jalkaan, tehtävä niitä perusjumppaliikkeitä ja harjoiteltava kävelyä. Tällä menolla kepittelen vielä kesälläkin, mut pääasia että KÄVELEN!

Osa haavaa tänään...

On muuten ollut tosi mukava juttu, että pari lonkan dysplasiaa sairastavaa tyttöä on kirjoitellut mulle Instagramissa. Toinen heistä on Floridasta USA:sta ja toinen Saksasta. Ovat vähän nuorempia kuin mä, mutta silti on tosi kiva vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia. Toiselle on tehty osteotomialeikkaus, toinen tehdään ihan just toiseen lonkkaan ja toisella puolestaan on vielä kokeiltu konservatiivisia hoitoja eikä ihan vielä ole leikkauksiin ryhdytty.

Näissä dysplasioissa on just se ongelma, että koska ne tyypillisesti ovat usein nuorten naisten lonkkasairauksia, eivät ortopedit mielellään leikkaa ennen kuin on pakko. Siis kun muu ei auta ja muut keinot (liikunta, fysioterapia, lääkitys jne.) on kokeiltu. 

Noilla osteotomialeikkauksilla voidaan, jos leikkaus siis onnistuu hyvin, saada muutettua lonkkamaljan asentoa sellaiseksi, että reisiluun nuppi olisi paremmin suojassa eikä se hankaisi lonkkamaljan reunaan. Silti osteotomialla ei voida kokonaan ehkäistä nivelrikon syntymistä, ja todennäköisesti dysplasiaa sairastavilla on lopulta edessä lonkan tekonivelleikkaus joka tapauksessa. Nuoremmalle henkilölle leikattu tekonivel puolestaan ei useinkaan kestä koko loppuelämää (vaan keskimäärin 10-20 vuotta, toki pidempäänkin, mutta kaikki riippuu yksilöstä), joten vähintään yksi tai useampikin uusintaleikkaus "normaalin elämäniän" varrelle mahtuu... ...Ortopedit joutuvat siis tekemään isoja päätöksiä, kun miettivät, mikä olisi kenenkin henkilön kohdalla paras tapa dysplasiaa hoitaa.

Että näin tänään. Oon kirjoitellut viime aikoina ihan hirveästi vaan tästä mun tilanteesta ja vähän alkaa itseäkin jo tää aihe kyllästyttää, mutta aihe on kovasti nyt mielessä väkisinkin... :) Toisaalta mieli on yhä ihan positiivinen ja odotan taas tosi paljon tulevaa: kevään musajuttuja (Neljän Ruusun keikkaa esim.), luokkakokousta, meille tulevaa uutta terassia ja aurinkoisia kevätilmoja, luonnon heräämistä uuteen kukoistukseen, Aslak-viikkoa Sumppilassa, ystävien tapaamista (onneksi mua on viihdytetty hyvin!) ja kaikenlaista. Mikäs tässä on hiljalleen toipuessa.

Pääsiäisjuttuloita