Aika hieno haaste ja pohdiskelemisen arvoinen juttu itse asiassa. Oon tämän haasteen kautta kuunnellut nyt muutamana päivänä monia sellaisia kappaleita, joita en ole aikoihin kuunnellut ja palannut niiden kautta myös moniin muistoihin. Jännä, miten tietyn kappaleen kuulemalla palaa helposti sellaiseen hetkeen, johon kappale on selkeästi liittynyt. Vähän niinkuin tuoksujen kanssakin on - tietyn tuoksun tuntemalla/haistamalla voi myös helposti palata tiettyyn tilanteeseen menneisyydessä.
Kuuntelen parhaillani esim. Topi Sorsakosken & Agentsien levyä "Pop." Tähän liittyy tosi vahvasti muistoja laskettelureissuilta läheiseen laskettelukeskukseen kuten myös Mikko Alatalon musaan liittyy. Aina nuo kasetit soivat automatkoilla silloin 80-luvun loppuvaiheilla :) Automatkoilla kuunneltiin paljon myös Baddingia, Paula Koivuniemeä, Katri Helenaa, Dire Straitsia, jazzia, Nina Hagenia, Junnu Vainiota, Hectoria jne... riippuen siitä, ajoiko autoa äiti vaiko isä. Kotona myös kuunneltiin paljon levyjä; äidin ja isän LP-levyjen kokoelma oli (ja on yhä) suuri.
Lapsuuden musamuistoihin liittyy myös vahvasti Dingo ja vaikkapa Jonna. Tai Europe, jonka suuri fani olin jo ihan pienenä ja mursin varpaanikin The Final Countdownin tahtiin... Tai Gary Mooren Over the hills and far away, jota seinänaapurissa asuvan ystäväni isä soitti meille. Heti kolahti :)
Toisaalta meillä kotona on myös aina tykätty suomalaisesta pelimannimusiikista ja vaikkapa hanurimusiikista tai lavatansseihin liittyvistä perinteisistä kappaleista. Tämä on perua mun äidin vanhemmilta, äidin isä soitteli hanuria ja oli pelimannihenkinen kuten äidin äitinikin on. Mummo ja pappa tykkäsivät kovasti tanssimisesta kuten äiti ja isäkin tykkäävät. Äidin isän puolen sukujuhliin liittyi aina musiikki; niin yhteislaulut kuin hanurimusiikkikin. Välillä on laulettu virsiä tai kotiseutulaulujakin.
Meissä on paljon myös eri soittimien soittajia; omassa lapsuudenperheessäni on äiti soittanut pianoa, isä kitaraa ja hanuria (joista jälkimmäisen taidon pappani opetti), mä itse pianoa ja syntikkaa ja veli rumpuja. On myös käyty monentyyppisissä musiikkitapahtumissa niin pop-, rock- kuin iskelmäkonserteista klassisen ja viihdemusiikinkin konsertteihin ja kaikkea siltä väliltä. Sama meininki jatkuu myös nyt aikuisiällä ja kaiken tämän lisäksi minä, äiti ja veli laulamme mielellämme myös karaokea (okei, isäkin laulaa, mutta en tiedä onko koskaan julkisesti esiintynyt :)). Onpa veli ollut mukana bändissäkin, joka on soittanut monentyyppistä bilemusiikkia.
Hyvin monentyyppistä musiikkia ja soitantoa on siis mun elämän varrelle mahtunut. Tähänkään postaukseen ei mitenkään saa mahtumaan kaikkia ihania musiikkiin liittyviä muistoja. Mahtavinta on se, että minä ja veljeni varmasti olemme oppineet arvostamaan musiikkia ihan laidasta laitaan. Ei ole ollut jotakin toista parempaa musiikkityyliä, vaan meidät on kasvatettu - tai olemme luonnostaan kasvaneet - arvostamaan musiikkia musiikkina ilman turhia lokeroita. Ooppera ja klassinen musiikki on mahtavaa, mutta niin myös karaoke, rock, pop, raskaampi musa, kansan suosimat iskelmät kuin hämyisten jazzklubienkin sumean samettiset rytmit!
Mutta mikä on tän postauksen punainen lanka? Vastaus on helppo: musiikki on voima, jonka avulla pääsee irti ikävistä fiiliksistä. Se lohduttaa, virkistää, antaa uskomattoman paljon voimaa. Vie mukanaan lukemattomiin upeisiin tai myös haikeisiin hetkiin, kuljettaa vuosiakin taaksepäin. Auttaa jaksamaan ja haaveilemaan.
Kiitos omalle suvulle ja perheelle musiikin siemenen kylvämisestä minuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.