(Otsikko muuten kuulostaa ihan joltakin huumoribändiltä... :D No, se siitä, keskitytäänpä asiaan...)
Perjantai-ilta, sohva, hiljaisuus. Lapset yökylässä mummin ja ukin luona ja meillä aikaa olla aivan rauhassa kotona tehden ei mitään. Tämä tulee tarpeeseen, mä olen vieläkin aivan todella rikki ja kipeä keskiviikon fysiatrin vastaanotosta ja koska olen ollut normaalimpaakin surkeammassa jamassa, en ole voinut auttaa kotonakaan sitäkään vähää mitä normaalisti. Tämä tarkoittaa miehelle lisää taakkaa... Kiitos siis mummille ja ukille <3
Kyllä tämä mun "oleminen" jaksaa yhä hämmentää mua itseänikin, koskaan ei täysin tiedä, millainen vointi kulloinkin on tai mitä se on seuraavana päivänä. Osasin kyllä taas arvata, että seuraavat pari päivää lääkärin vastaanotosta olisin kipeä, mutta nyt on mennyt kyllä todella, todella tuskaisissa merkeissä nämä pari päivää. Eilen en pystynyt tekemään koko päivänä yhtään mitään, makasin lähinnä vaan sängyssä ja sohvalla. Jalat tuntuivat lonkasuvan mihin lystäsivät. Muutenkin olin tosi väsynyt, vahvat kipulääkkeet tekevät olon sellaiseksi pöhnäiseksi, mutta niitä vaan on pakko välillä ottaa.
Tänäänkin on vointi ollut vielä aika onneton, mutta tälle päivälle oli varattuna aika henkilökohtaiselle pankkineuvojalle pankkiin, joten sen verran oli vaan kestettävä istumista ja jonkin verran liikkumista. Pankista lähtemisen jälkeen alaselkä ja molemmat lonkat olivat aivan tulessa. Kun haettiin lapset hoidosta ja vietiin heidät mummilaan, näkivät kyllä kaikki, että mun liikkuminen on normaaliakin vaikeampaa enkä voi kovinkaan hienosti. (Toisaalta ehkä hyväkin, sillä liian usein näille läheisimmille ihmisille esitän, että kaikki on hyvin, kun en halua, että kukaan murehtii mitään ylimääräisiä...) Mutta nyt on onneksi aikaa taas olla vaan ja tehdä sellaista, mikä saa ajatukset pois kivusta. Vaikka nyt tätä kirjoittelua ja musiikin kuuntelua.
Olisi mulla tuossa tuo uusi kipukynnystä nostava lääkekin kokeiltavaksi, mutta vielä tuntuu siltä, että lääkkeen vaikutuksia haluan vielä kunnolla selvittää ennen kuin kokeilun aloitan. Kipua on yritettävä hallita ja sietää, päästä sen niskan päälle, mutta yhtään ylimääräisiä lääkkeitäkään en haluaisi käyttää. Vaan minkäs teet, jos tilanne on mikä on. Tasapainoilua...
Mutta hyvääkin myös eikä pelkkää kivuissa märehtimistä: siitä oon viime päivinä kovasti iloinnut, että kesäkuussa Tom Jones tulee konsertoimaan Jyväskylään Paula Koivuniemen kera. Mennään äidin kanssa tätä ainutkertaista esiintymistä kuuntelemaan, jee! Posti toikin eilen jo liput tapahtumaan.
Hienot, aurinkoiset kevätilmat auttavat myös jaksamaan ja vaikka en paljoa pystykään ulkona liikkumaan, vaikuttaa aurinko ja valon määrä mulle kuitenkin aina mieltä piristävästi :) Suunnittelen tässä myös kesää kohti mentäessä "mitä ei voi peittää, sitä pitää korostaa" -tyyppisesti sellaista, että hommaisin itselleni kokoturkoosit tai jotkut muut värikkäät kepit... Nuo viininpunaiset on jo niin nähty! Booooooring! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.