Piipahdus Peurungassa ja ylisuorittaja vauhdissa

Tänään kävimme appivanhempien kanssa Peurungassa pulikoimassa. Mä keskityin puhtaasti vaan omaan harjoitteluuni ns. hemmottelualtaassa, jossa jumppailinkin lähes tunnin. Samoja liikkeitä, mitä on tehty aiemminkin Peurungassa. En siis käynyt missään muussa altaassa enkä kyllä olisi kyennytkään, sillä näköjään tuolla vedessä innostun niin paljon aina, että se menee vähän liiallisuuksiin ja sitten on ongelmallista päästä altaasta pois tai kunnolla edes suihkutiloihin. Kivahan se tietysti on innostua liikunnasta, ei oo mulle ainakaan pakkopullaa tuo vedessä oleminen :) Peurungassa näin myös ohimennen mun kuntoutusfysioterapeutin, jonka kanssa juttelimme jonkin aikaa. Päivitin viimeisimmät kuulumiset ja eipä niihin fyssarillani oikein ollut muuta sanottavaa kuin kovasti tsemppiä ja että huhtikuussa nähdään taas...

Appivanhemmat toivat mut kotiin ja jotenkin sitten siinä innostuin vielä täällä vähän siivoilemaan. Ei olisi ollut järkevää enää vesitreenin jälkeen, sillä yhtäkkiä tuli jonnekin lantion sisälle niin pistävä ja sähköttävä kiputuntemus, että hyvä etteivät jalat pettäneet alta. Säikäytti vähän kyllä, ja otin särkylääkettä sekä hyvin varovaisesti siitä sitten siirryin sänkyyn selälleni makaamaan. Veikkaan, että tuo tuntemus tuli SI-nivelistä tai ylipäänsä alaselästä, joissa mulla on myös ongelmia ja noiden lisäksi myös molemmista lonkista. Siinä sitten makasin aikani, vasempaan pakaraan säteili puukoniskuja, kunnes kipu vähän rauhoittui. Täytyy ihan oikeasti enemmän nyt koittaa kuulostella omaa kroppaa. Ja vaikka mä kuinka haluankin että kotona on kaunista ja siistiä tai jostakin alitajunnasta puskee viestiä siitä, että edes jotain olisi tehtävä, jotta tuntisi itsensä edes jollakin tavalla hyödylliseksi, mun on pakko rajoittaa tätä itseni rääkkäämistä. Pakko vaan hyväksyä, että jos haluan edes jotenkin raahautua omin jaloin jatkossakin, mun on pakko lopettaa tämä suorittamiskeskeisyys täällä kotona.

Ehkä tähän auttaa se, että kunnan vammaispalvelujen ohjaaja on tulossa käymään meillä tällä viikolla... Lähetin hänelle meiliä eilen ja kirjoittelin kaikista haasteista, joita mulla ja meillä täällä kotona tällä hetkellä on. Jos saisimme apua vaikkapa siivoamiseen, se auttaisi jo omalta osaltaan tosi paljon tätä arkihässäkkää ja kuormittaisi miestä asteen vähemmän. Ja myös mua, koska ei tästä vaan tule yhtään mitään, jos mä vaan yritän ja yritän täällä kotona ja tuloksena on päivä päivältä huonompi vointi. Tai jos ei nyt se, niin ainakin monta huonoa päivää tällaisten touhottamisten jälkeen, mikä sitten taas syö voimia muulta elämältä ja siltä, jaksanko ja pystynkö edes tekemään mun fysioterapiaharjoituksia. "Onko järkee vai ei" voisi laulaa...

Varmaan ohjaajan kanssa jutellaan myös esim. ajoneuvon hallintalaitteista tai mahdollisesti muistakin kulkuneuvoista tai  sitten taksikyydeistä... Mahtavinta tietysti olisi, jos mä pääsisin liikkumaan itse kotoa silloin kun itse haluan ja minne haluan, esim. niin, että meidän autoon voitaisiin asentaa vaikkapa käsihallintalaitteet, joihin ei jalkoja tarvita ollenkaan. Mutta katsotaan nyt, mitä apuja ohjaajan mielestä minä/meidän perhe tarvitsee... Kirjoittelen niistä myöhemmin lisää.

Huomenna mulla on Jyväskylässä fysioterapian vuoro. Taas yhteen paikkaan kertomaan kuulumisia ja polikäynnin tuloksia... :) Eipä silti, mielelläni menen, tämäkin mun fyssari kyllä myös yrittää aina keksiä ties mitä uusia liikkeitä tai mahdollisia juttuja, jotka voisivat mun tilannetta helpottaa. Nyt vaan näyttää siltä, että tilanne sen kuin monimutkaistuu... Täytyy jututtaa häntä, tunteeko tai tietääkö yhtäkään muuta tapausta tai onko hänellä muita asiakkaita, joilla olisi tällainen kokonaistilanne kuin mulla. Kokeilevalla, mua kuuntelevalla linjalla varmasti täytyy jatkaa, sillä tilanne ei ole suoraviivainen, vaan kivut ja kulloinkin eniten oireilevat kohdat kropassa (oikean lonkan lisäksi) usein vaihtelevat.

Tällä viikolla ois tarkoitus myös mennä käväisemään töissä moikkaamassa sekä esimiestä että muitakin työkavereita. Mitään virallista ei ohjelmassa ole ainakaan mun osalta, mutta kiva on porukkaa nähdä. En muista yhtään, milloin edes olen viimeksi töissä käynyt! Joskus viime syksynä varmaan :o Ihan hullua... 

Siinäpä tämä viikko arjen osalta meneekin. Aika paljon osuu nyt yhdelle viikolle kaikkea, saapa nähdä, mikä on vointi viikonloppua lähestyessä. Eräänlainen "testiviikko" siis tämäkin!