Ai jaa? Että ei se Hst juuri poistu kotoaan? "Sitten kun näette Hst:n lähtevän jonnekin, se suuntaa todennäköisesti karaokeen. Tai jos ei sinne, niin ei se ehdi kenellekään jutella, koska se menee kuitenkin fysioterapiaan tai lääkäriin", joku naapuri toteaa median edustajille. "Ai jaa, me ollaankin sitten varmaan ihan turhaan täällä. Hst taitaa olla ihan liian iso diiva, ei sitä näköjään kannata kytätä täällä. Meidän kai pitäis sittenkin olla siellä isolla kirkolla, kun siellä se eräs ihan tuntematon Tahdon-aloite meni läpi..."
No, eipäs sekoiteta faktaa ja fiktiota keskenään, kunhan taas kirjoittelen mitä kirjoittelen, puuta heinää jostakin ihan muusta todellisuudesta kuin täältä mun elämästä ;)
Lehtijuttu tosiaan ilmestyi eilen ja pienen lukijamäärien kasvun huomaan kyllä täällä blogissakin. Ja mukavasti ollaan jo saatu tavoitettua lisää lonkkadysplaasikkoja, jotka eivät kaikki ilman tuota lehtijuttuamme olisi vertaistukiporukkaa välttämättä löytäneet. Mutta muuten meininki on ihan samaa mitä ennenkin ja niin pitikin ja pitääkin olla :) Pikkuhiljaa ehkäpä saamme vielä uusia jäseniä ja porukkaa ryhmäämme, kun lehtijuttu tavoittaa lukijoita ajan mittaan. Julkisuus ei ole pointtinamme edes ollut, vaan puhtaasti vertaistukena toimiminen ja lonkkadysplasiatietouden lisääminen. Joten media parveilkoon ihan muiden henkilöiden ovien takana, meillä on tää ihan oma lonkkavaivaisten alajaosto, jolla on omat pienet piirinsä :D
Katselin juuri tuossa tämän tekstin kirjoittamista ennen taas kerran aivan mahtavan SuomiLOVE-sarjan jakson. Aivan mielettömän hieno ohjelma, täynnä koskettavia, positiivisia, lämminhenkisiä ja aitoja rakkaus-, vertaistuki-, ystävyys- ja tsemppitarinoita Suomesta. Mä fiilistelin noita kaikkia tämän illan biisejä kaikilla soluillani. Tuon sarjan studiobändikin on aivan huikean hieno, täynnä huippumuusikoita. Mulla meni kylmät väreet nytkin mm. Baddingin Paratiisista tehdystä uusintasovituksesta. Ja Johanna Iivanaisen ääni on myös todella hieno, kuulas, pehmeä ja väreilevä. Huhhuh...
Ja minä kun oon itsekin tällainen musiikista elävä ja varmaan suurimman osan energiastani ammentava ihminen, en voi liikaa hehkuttaa sitä, miten mieletön voima musiikilla ja sen kautta avautuvilla "minä annan ja saan, sinä annat ja saat" -fiiliksillä onkaan. Sama juttu tapahtuu mullekin kun laulan, se jännä energian vaihtuminen ja väreileminen itseni ja muiden välillä. Siitä samasta fiiliksestä Sandhjakin tuossa jaksossa kertoi.
Samantyyppisiä fiiliksiä, tosin eri lähtökohdista ja eri tavalla kuin musiikillisesti ilmaistuna, oon jotenkin aistinut myös tuon meidän tällä hetkellä pienen, mutta selkeästi sitäkin mahtavampia persoonia sisältävän Lonkalta-vertaistukiporukan kautta. Vaikka en ketään porukasta ole livenä vielä koskaan nähnytkään, tuntuu ryhmä jo nyt tosi samanhenkiseltä. Mulla on fiilis, että tämä porukka tulee vielä useasti näkemään livenä ja tekemään yhdessä jotakin erityisen mieleenpainuvaa. Voi kun tällekin väelle voisi jonkun yhtä mahtavan yllärin tai muun happeningin järkätä kuin tuossa SuomiLOVE-sarjassa!
Ja hei, se vielä pitää sanoa, että te kaikki mun blogini uudet lukijat: tervetuloa ja jättäkäähän merkkejä käynnistänne! :)
Lopuksi täytyy vielä liittää mahtava kuva, joka on kuvattu Kalajoella kesällä 2012! Ihan vaan tuossa SuomiLOVEssa vierailleen Lauri Tähkän kunniaksi! Ja vähän meidän kaikkien kuvassa olevien ilmeidenkin kunniaksi :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.