Ehtaa tavaraa ja muita muuttujia

Oon vieläkin pikkujoulufiiliksissä! Hyvät oli kemut! Ensin A-salilla ja sieltä mentiin vielä yökerhoon. Karaokea ja muuta hippailua... Kas kummaa :) Ja pikkujouluissa esiintyi mm. Bat & Ryyd, voi elämä! "Nyt loppu sahti, uskomaton tahti..." :D

Shöy :D

Pikkujoululookkia (ja lyhyttä uutta hiustyyliä!)

Oli kyllä tosi mukava nähdä kaikkia työkavereita. Moni kommentoi, että on hienoa, että olin mukana menossa. No tottahan toki olin :) Ainoita tilaisuuksia nähdä työporukkaa yhdellä kertaa. Jotkut eivät tienneet mun kuvioista mitään ja olivat aidosti järkyttyneitäkin, että tilanne on mikä on... Monille oli myös vaikeeta käsittää mun tilannetta, sillä tuollaisissa tapahtumissa sitä feikkaa ja peittää oman voinnin niin, ettei se kipu ja muu näy niin päällepäin. Enhän mä valittamaan ja voivottelemaan mihinkään kemuihin mene, todellakaan :D 

Sitä joku kommentoikin, että päällepäin näytän ihan pirteältä ja hyvävointiselta, jos keppejä ja kävelyä ei huomioisi. Sepä se just on, ei kukaan muu kuin minä tiedä ja tunne sitä kipua. Keppien kanssakin mä liikun nykyään ihan "ketterästi." Ilman tukea kävelystä - jos sitä yrittäisin - näkisi porukka sitten tarkemmin, miten vammasta se on. Tai jos näkisivät esim. sen, miten jalkaa pitää nostella joka paikkaan, housuja tai kenkiä ei saa kunnolla jalkaan jne., mutta eihän näitä arjen juttuja tuollaisissa tilaisuuksissa kukaan näe. Muutamalle sanoinkin, että ei mun tilannetta täällä niin huomaa... ja että pahinta aina on sitten "liikkeellä olosta" seuraavana ja sitä seuraavana päivänä, lonkat on todella kipeät (nyt siis molemmat lonkat kun tuo vasen lonkkakin on alkanut kiukutella) ja on vaan maattava selällään, jolloin ei satu. Kuten nytkin mä makaan sohvannurkassa. Ja sama juttu kivun pahenemisen suhteen on aina jos istuu, seisoo tai kävelee vähänkin enemmän, vaikka mun vointi vaihteleekin ihan päivästä riippuen. Mutta kun tietää mitä tuleman pitää, niihin kipuihin osaa varautua ja hyvällä asenteella ja kääntämällä ajatukset kivusta johonkin muualle sitä pärjää ihan kohtuullisesti. On tässä oman kroppansa oppinut aika hyvin tuntemaan ajan myötä... :)

Ainut asia, mistä pitää antaa eilisestä vähän negatiivista palautetta näin julkisesti on vessan saatavuus tuolla Aalto-salilla huonosti liikkuville... Oon kuljeskellut viime aikoina aika paljonkin erilaisissa rappusissa ja pärjään niissä nykyään ihan hyvin, enkä pelkää kaatumista tai kompurointia, mutta pikkujoulupaikassa oli rappusten kanssa ihan tarpeeksi kuljettavaa. Alakerran vessaan piti vielä kulkea tosi jyrkät, kapeat raput. Jossakin vaiheessa iltaa mulle sanottiin, että on invavessakin olemassa eikä sinne tarvitse kulkea niin älyttömiä määriä rappusia, mutta vessan edessä oli ainakin eilen niin paljon keittiö- ja ruokatarvikkeita, etten päässyt sinne kun ovea ei saanut auki! Eikä ois kukaan pyörätuolilla kulkevakaan päässyt. 

No, mä kuljin hissukseen ihan normivessaan kerrosta alemmas. Mietin kuitenkin, että vaikkapa pyörätuolilla liikuvalle tilanne ois ollut nolo. Ois pitänyt lähteä erikseen kyselemään, että voisitteko, etteksteviitsis, pystyisittekös nyt siirtää nuo tavarat edestä pois. Eilen en nyt sitten ruvennut kyselemään mitään, kun pärjäsin ne raput kyllä.

Mutta siis hauska ilta oli kaiken kaikkiaan. Tänään illalla on ollut veli tyttöystävänsä kanssa kyläilemässä ja tehtiin porukalla hyvää ruokaa ja kunhan ollaan tässä vaan oleiltu ja katsottu telkkaria... Ja paistettu toscapullia :) Lapset ovat yökylässä, joten saan levyttää ihan rauhassa täällä sohvalla... Huomenna toivottavasti vähän vetreämpi meininki!

Illan ruokien valmisteluvaihetta...

...ja ruoka valmiina + pöytä katettuna. Oli hyvää!