"Kävin kaupoilla ja näin ihmisiä"

Tämän aamun saldona oli kirje joulupukille, kirje poikaystävälle (molemmat näistä tyttären tekeminä), kirje ortopedille, pöydälle ja lattialle kaatuneet jugurtit, liian laihaa kahvia, kaurapuuroa. Sekä oikein hysteeriset naurut paristakin eri Facebook-päivityksestä ja kuvasta. Siispä ihan normimeininki meilläpäin! :D

Okei, myönnän. Kirje ortopedille oli hämäystä! Lukijamäärien kasvatus saadaan näin kirjoittaen tietysti maksimoitua! No ei, kunhan höpötän :)

Kirjoittelin kylläkin ylös taas muutamat jutut, joita täytyy kysellä kun soittoaika huomenna on. Aika pitkä lista on asioita, jotka mietityttävät. Toivottavasti saan kaikkiin kysymyksiin vastauksia. Muutakin kuin "en tiedä." En kyllä edes yhtään tiedä edes aikaa, jolloin mulle soitetaan (polilta tulleessa paperissa oli mainittu vain päivä eli että soittoaika on huomenna, muttei muuta), joten puhelinta pitää kytätä koko ajan...

Tunnelmat ovat tämän marraskuun ankeussynkkyysharmauspimeyteen ja kuuluisiin "olosuhteisiin nähden" kuitenkin yllättävän hyvät. Eilen mulla oli kahvitteluseuraa kuten myös tänä aamupäivänä. Sainpa myös äsken kyydin kauppakeskukseen, joten pääsin minäkin pitkästä aikaa vähän ihmisten ilmoille arkenakin - siis muuallekin kuin lääkäriin tai fyssarille :D Kuulostaa niin itsestäänselvältä ja tavalliselta asialta monille, mutta eipä oo mulla yleensä mahdollisuutta lähteä noin vaan kaupoille tai muuallekaan. Aina kun tarvitaan se kuski, jotta pääsen yhtään mihinkään täältä kotoa. Pökkelöjalan kanssa ei autoa ajeta eikä meidän läheltä paikallisliikennekään kulje. Taksiseteleitä en saa. Anyway, pikareissu oli tuonne kaupoillekin, mutta tiesin jo etukäteen, mitä ostan, joten sen pidempään ei tarvinnut viipyäkään.

Tiedossa on myös Tuure Kilpeläisen konsertti perjantaina ja sen jälkeen illanviettoa... Karaokeakin luultavasti. Ja muitakin kemuja on loppuvuodeksi, esim. pikkujouluja ja muuta, joten on mulla kivaakin ohjelmaa eikä pelkästään oman tilanteen ihmettelyä :) En mä halua muusta maailmasta eristäytyä vaan pysytellä mukana virrassa. Silloin pääsee irti näistä omista pikkuympyröistä ja huomaa, että onneksi on myös juttuja, joihin pystyy. Elämässä on paljon hyvääkin, kun niitä asioita vaan vähän perkaa sen murehtimisen tai asioiden liian pyörittelyn alta esiin!

*muoks*

Osaako joku sanoa, miksi tuo fontti nykyään muuttuu oudoksi kesken tekstin? Olisin muokannut sitä tai en? Ärsyttävää, kun kirjasinkoko tai -muoto yhtäkkiä pomppii toisenlaseksi kesken tekstin!