Höpinää bloggaamisesta ja yliliikkuvuudesta

Lueskelin vastikään erästä blogia, jossa kerrottiin vinkkejä siihen, kuinka omalle blogille voisi saada lisää lukijoita. Vinkkeinä oli ties minkälaista toimintaa... Facebook-sivujen perustamista, blogin oma Instagram-tili, mainostaminen, kyselyt, tuotepalkintojen arvonnat, blogin visuaalisen ilmeen tarkka miettiminen, tarkkaan harkittujen kuvien julkaiseminen ym. Monenmoista ohjetta. Nuo kaikki ohjeet ovat tietty ihan hyviä "puoliammattilaiselle" bloggaajalle, ei siinä mitään. Ja varsinkin vaikkapa tyyli-, muoti-, sisustus- tai ruokablogeille. Mua kuitenkin huvittaa, koska tämä mun oma blogi ei keskity mihinkään näistä, vaan kirjoittelen asioita erityisesti vertaistuen antamiseksi, omaksi ilokseni ja ajatusteni jäsentelemiseksi sekä tän oman diagnoosiini liittyvän tietouden levittämiseksi. Niin ja lonkkavammoihin/-sairauksiin liittyvien ennakkoluulojen vähentämiseksi ehdottomasti myös. Julkaisen tietty kuviakin välillä, mutta ne ovat tyyliltään laidasta laitaan.

On mulle ehdotettu mainostamistakin, mutta se ei oo mun blogin pointti enkä mä koe, että tästä pitäisi hyötyä taloudellisesti mitenkään. Mitä mä muutenkaan mainostaisin? Apuvälineitä? :D Hah, medianäkyvyys olisi varmaan taattu :D Eikä mun pointti ole sekään, että pitäisi saada hirmuinen määrä lukijoita. He lukevat tätä, keitä kirjoittamani aihepiirit, mun kirjoitukset tai kuulumiset ylipäänsä kiinnostavat. Hienoa, että lukijoita löytyy ihan mukavasti ja toki aina heitä voisi olla enemmänkin, mutta mun mielestä blogin kirjoittamisen syy tai tarkoitus ei pidä olla pelkästään lukijamäärien kasvattaminen. Silloin hämärtyy se pohjimmainen vastaus kysymykseen "miksi mä blogia kirjoitan?"

Niin joo, naureskelin mielessäni myös sille, että järkkäisin blogissani vaikkapa arvonnan... Mitähän mä voisin laittaa arvonnan palkinnoiksi? En keksinyt mitään palkintovaihtoehtoja. Erilaisia lausuntoja, epikriisejä, röntgenkuvia ja muita papereita kyllä löytyisi vinot pinot... Laittamalla vaikka röntgenkuvat palkinnoiksi tuskin kovin innokasta osallistujamäärää löytyisi :D 

No joo. Tää on vaan tätä mun mustaa huumoria. Ehkei kovin moni oikein pääse tästä jyvällekään...

Noista papereista tulikin mieleen, että soitin tänään kirurgian polille ja pyysin, että lähettäisivät mulle kaikki kuvauslausunnot ja polikäyntien epikriisit, joita on elokuun jälkeen tehty. Niitä ei nykyään automaattisesti lähetetä, vaan ne pitää muistaa aina pyytää erikseen. Enhän mä mitään ole muistanut, kun aina oon ollut niin jännityksissäni kun on ollut käynti keskussairaalalla... No, nyt saan sitten ne kaikki. Kuulemma tällä viikolla olleen selän magneettikuvauksen lausuntoa ei saa ennen kuin lääkäri on mulle tuloksista ensi viikolla soittanut. Se on varmaan ihan hyvä käytäntö, eipähän tarvitse itse pyöritellä mitään tuloksia mielessään ja ihmetellä, mitähän mikäkin kuvaus ja sana tarkoittaa... (Vaikka mä oonkin vähän skeptinen, löytyykö niistäkään kuvauksista mitään ihmeempää tai jos löytyykin, selittääkö mikään nykyistä tilannetta.)

Eilen kaivoin Aslak-kuntoutuksen aikaiset lausunnot ja paperit esille. Muistin yhtäkkiä, että silloin alkutarkastusta tehdessään fysiatrian erikoislääkäri huomasi tietysti mun lonkassa olevat pahat liikerajoitukset mutta toisaalta totesi myös, että mulla on erittäin paljon yliliikkuva selkä. Mähän pystyn ihan kylmiltäni viemään kämmenet lattiaan ja vielä enemmänkin, jos kumarrun eteenpäin kohti lattiaa. Samoin mulla kääntyy selkä liikaa myös sivutaivutuksissa. Tätä yliliikkuvuutta oon nyt sitten mietiskellyt viime päivinä ja ottanut muutenkin aiheesta selvää.

Nythän mulla on todettu tuota yliliikkuvuutta/ylitaipumista myös polvissa, mutta oikeassa polvessa erityisen paljon. Ja lisäksi mulla on aina ollut hyvin herkästi sivuttain muljahtelevat nilkat ja varpaatkin taipuvat kohti lattiaa yli 90 astetta, jos kipristän varpaita. Lapsenahan mä saatoin jopa kävellä varpaillani ihan kovallakin lattialla niin, että varpaat jäivät jalkaterien alle. Joo, kuulostaa hurjalta, mutta se oli mun mielestä silloin ihan normaalia, eikä kukaan muukaan sen kummemmin asiaan kiinnittänyt huomiota :) Mitä nyt ehkä vähän ihmeteltiin, miten se on mahdollista ja mä olin ylpeä tästä taidostani :) Mutta ei kai sen pitäisi olla ihmiselle kovin luontaista kävelyä... Balettitanssijat ovat erikseen kärkitossuineen, mutta ei heilläkään varpaat ole taittuneena alaspäin, vaan kävelevät varpaillaan, siis varpaat suorana kohti lattiaa.

Anyway, tuo yliliikkuvuus... Se lasketaan ominaisuudeksi eikä miksikään viaksi, jos siitä ei aiheudu sen kummempia ongelmia. Nyt oon kuitenkin miettinyt, vaikuttaako mun tapauksessa myös yliliikkuvuus tähän lonkan tilanteeseen ja siihen, että mun kävely on niin epävakaata? Onkohan mun sidekudoksissa jotakin poikkeavaa, ne eivät vaan nyt tue lonkkaa tarpeeksi eikä niitä saa treenaamallakaan kunnolla toimiviksi? Ja tästä sitten seuraisi kipuja ja lumipalloefektinä myös tuo oikean polven epävakaus ja myös alaselän kipuilu sekä vasemman lonkan, jalkaterän ja kantapään kipuilu, kun tilanne on jatkunut näin pitkään hankalana.

Enpä tiedä. En tietysti oo lääkäri, mutta kai tässä aika tarkasti myös oman terveytensä ja kroppansa tuntee. Musta alkaa tuntua siltä, että yliliikkuvuus ja siihen liittyvät muut asiat aiheuttavat myös osan mun tämän hetken ongelmista. Täytyy näistäkin jutella hoitavien lääkäreiden ja fyssarin kanssa lisää...