Mun uusi nivel itsessään onneks on "viimeisen päälle kunnossa ja hyvässä asennossa, voisin mihin tahansa kongressiin mennä esittelemään tätä spesiaalia tapausta." Jalan liikkeet tutkittiin myös ja ne kuulemma on hyvät, vaikka jalan vääntely sattuikin aivan älyttömästi.
Spesiaali! Siis mä olen joku erikoistapaus. Nyt tästä vasta mulle kerrottiin! Ehkä hyväkin niin, että lääkärit eivät halunneet heti masentaa pitkällä toipumisajalla, jotta leikkauksen jälkeiset ekat viikot lähtivät sujumaan kuitenkin suht hyvin...
Mulla siis kestää toipuminen pitkään, jopa parikin vuotta, koska mun lonkkavika oli kuulemma tosi vaikea ja haasteellinen. (!!) Tilanteen vaikeuteen nähden mut leikannut toinen ortopedi teki kuulemma todella hienoa työtä ja mun uusi nivel on todella hyvässä asennossa nyt.
Kivut, muljahtelun tunne ja jalan heikkous johtuvat kuulemma siitä, että mun koko kroppa on ymmärrettävästi nyt aivan sekaisin kokonaan muuttuneesta asennosta. Siis oon kävellyt väärin 34 v elämästäni rikkinäisellä lonkalla tietämättäni siitä ja nyt on yhtäkkiä tehty totaalinen muutos, jossa jalan pituus on muuttunut, samoin nivelen paikka ja asento... Hermotus on mennyt/menee uusiksi ja luusto, irrotetut ja kiinnitetyt lihakset ja jänteet jne. kipuilevat myös. Lihakset "löytyvät uudestaan." Lisäksi tekoniveleen sopeutuminen ottaa muutenkin oman aikansa, se ei oo samanlainen kuin oma nivel eikä tule olemaankaan, ja jalka tuntuu oudolta, mulla varsinkin. Niin ja jos nivel olisi irti tms., en kuulemma pystyisi liikkumaan edes tällä tavalla mitä nyt...
Pikkusen "peloteltiin" myös sillä, ettei mun tapauksessa nivel välttämättä tule kestämään kuin ehkä arviolta kymmenen vuotta, vaikka normaalisti nämä nykypäivän nivelet kestävät jopa 20-30 vuotta. Ja uusintaleikkaukset on vaikeita. Kivakiva... Mutta niin se vaan oli, että mut oli pakko leikata. Vaihtoehtoja ei ollut, tilanne ennen leikkausta oli todella surkea, joten jossittelukin on turhaa eikä tässä nyt vielä tulevaa pidä miettiä vaan keskittyä tähän hetkeen.
Kyllähän nuo maalaisjärjellä tajuaa ja oon näin miettinytkin, tänne varmaan kirjoittanutkin jotain vastaavaa, mutta oli hyvä kuulla kokonaistilanne myös ortopediltä koska moni on kummastellut, miten toivun näin älyttömän hitaasti. Ortopedi sanoi, että muihin lonkkaleikattuihin kuulemma mun ei ollenkaan pidä vertailla omaa toipumista, mun tapaus on ihan oma juttunsa. "Seitenkymppiset tuo usein konjakkipullon kiitokseksi", totesi tohtori, "mutta nuoret varsinkin sunkaltaisen leikkauksen jälkeen ei tuo..." Heh :D
Toista keppiä vois alkaa kohta jättää kävellessä pois, jos kipu sallii, ja yrittää luottaa jalkaan, mutta kipua pitää kuunnella myös. Molemmat kepit käyttöön jos tarvii, ontuminenkaan ei oo hyväksi, sillä nyt pitäis kaiken tämän kropan shokkitilanteen jälkeen oppia vielä kävelemäänkin normaalisti ja keppien kanssa saa tasapainon. Niinpä, ulkona ja epätasaisessa maastossa ainakin on hankala kävellä ilman molempia keppejä. Kysyin vielä, missä kunnossa olen esim. loppukesästä, jos jatkan jumppaamista ja liikkumista kipujen sallimissa rajoissa, johon tohtori: "nooo... (hiljaisuus) Ainakin paremmassa mitä nyt!" Arviot on varovaisia... Vaikka totesi myös, että kyllä siitä sitten aikanaan "ihan hyvä" tulee.
Nyt on heinäkuun alkuun sairauslomaa ja sitten pitää taas katsoa tilanne työterveyden kanssa töihinpaluun suhteen. Ei auta muu kuin yhäkin olla kärsivällinen! Niin joo ja tohtori totesi vielä lopuksi: "nähdäänkö maaliskuussa?" :) Eli mulla on jo silloin seuraava kontrolli. En tiiä onko se yleistä vai onko niin, että mun osalta tilannetta seurataan herkemmin...
Kammofyssarin liikuntaohjeistuksesta ja muistakaan liikuntaohjeista ei ollut puhetta, mutta enpä mä kyllä siinä kunnossa ole vielä muutenkaan, että tästä jotain spesiaalilajia lähtisinkään harrastamaan. Jos nyt sitten jumppaillaan, harjoitellaan yhä kävelyä keppien kanssa ja ehkä uskalletaan sinne uima-altaaseenkin taas jossakin vaiheessa! Ja nautitaan auringosta ja kesästä ❤️
Onpa hienoa kuulla tuollaiset tulokset! Ymmärrän että olet hyvin, hyvin helpottunut. Minäkin kuulin tänään hyviä uutisia. Pääsen tänään kotiin, mutta huono uutinen oli se, että leikkausaika siirtyy.
VastaaPoistaHieno juttu, että pääset kotiin kuitenkin tässä välillä!
PoistaOlen kyllä helpottunut, mutta samalla mulla pyörii koko ajan päässä, että oon spesiaalitapaus ja mitä haasteita se vielä tuonkaan tullessaan jatkossa. Mutta oon ollut todella mahtavien ja osaavien ortopedien hoidettavana, joten se on hieno juttu. Mitenköhän olisi sujunut, jos olisi ollut joku kokemattomampi leikkaamassa ja jos olisin jo ennen leikkausta tiennyt, miten vaikea tilanne on... Ehkä hyvä, ettei sitä silloin kerrottu, olisin jännittänyt ihan hirveästi!
Onpa hyvä juttu! Nyt sun ei tarvitse murehtia turhia, kun tiedät missä mennään.
VastaaPoistaTotta! Hidasta on, mutta oli hyvä kuulla, mistä tää hitaus johtuu. Edes tässä vaiheessa :) En sit tiedä oisinko sopeutunut tilanteeseen paremmin, jos olisin kuullut toipumisen hitaudesta (tai että mitä se käytännössä tarkoittaa) jo heti leikkauksen jälkeen?!
PoistaOutoa miten tyhjän päälle potilas suuren leikkauksen jälkeen jätetään. Tosi vähän annetaan tietoa, että mitä saa tehdä ja mitä ei ja että mikä on normaalia ja mikä ei. Aika yksin sitä sitten asian kanssa jää. Helposti huolestuttaa ja tulee epävarma olo.
PoistaNiinpä... Ja varsinkin kun kaikki on niin yksilökohtaista. Puhutaan vaan Rapid Recovery -mallista täälläpäin ja pidetään kaikkia potilaita ikäänkuin "samanlaisina", vaikka mullakin oli ihan erityyppinen leikkaus mitä esim. vanhemmilla ihmisillä, joilla leikkaus tehdään iästä johtuvan kuluman vuoksi. Esimerkiksi. Puhuttiin pitkästä toipumisajasta mun kohdalla, muttei kerrottu mitä se käytännössä tarkoittaa ja miten todennäköisesti mun kroppa käyttäytyy ja millaisia oudolta tuntuvia tuntemuksiakin tulee... Tottakai vertasin itseäni heihin, jotka jo muutaman viikon jälkeen saattavat luopua kepeistä ja toipuvat nopeasti työkuntoonkin.
PoistaNo, pääasia että nyt tiedän että missä mennään!