Mietteitä eilisestä ja kiitoksia

Tänäänkin on ajatukset karkailleet eiliseen kammofyssarikäyntiin. Kyllä tuollaiset jutut jäävät kaivelemaan vähän, kun on itse ihminen, joka on tottunut lähimmäisten kunnioittamiseen, ihmisyyteen, inhimillisyyteen, positiivisuuteen ja tsemppiasenteeseen. Olen vahva tyyppi eikä tämä mua tule lannistamaan, todellakaan, mutta hetkiseksi laittoi taas miettimään asioita ja kyseisen fyssarin omaa elämäntilannetta ja motiiveja toimia kyseisessä ammatissa. No, meitä on moneen junaan!

Sain eilisen ja tämän päivän aikana valtavasti hyvää palautetta blogitekstistäni ja tästä rohkaistuneena aion todellakin näyttää tekstini kyseisen paikan esimiehelle kun tilaisuus osuu kohdalle. Onhan se niin, että jos kukaan koskaan saa vastaavanlaista kohtelua henkilöltä, jolta olettaisi saavan apuja omaan hankalaan tilanteeseensa, tulisi tämän henkilön myös kohdata hänen luokseen tuleva ihminen asiallisesti, empaattisesti ja kuuntelevasti. Ja tutustua huolella luoksensa tulevan ihmisen taustoihin ja kokonaistilanteeseen. Kiitos siis kaikille kommenteista, viesteistä ja palautteesta! 

Tänään on ollut lonkka tosi kipeä. Kyllä se fyssari vaan onnistui vääntämisellään pahentamaan tilannetta, ainakin kivun määrän suhteen. Toivottavasti mitään muuta ei tapahtunut ja toivon tosiaan että tuo mun uusi nivel kuppeineen, nuppeineen ja varsineen on kunnossa ja kiinnittynyt tai kiinnittymässä aikanaan paikalleen... Ja että kipu, muljuaminen ja jalan voimattomuus eivät johdu mistään komplikaatioista. Odottelen nyt ihan rauhassa vielä ja katson miten toipuminen etenee.

Se on selvä, että kepit kulkevat matkassa jatkossakin. 

Sisällä kotona otan välillä askeleita ilman keppejä kalusteista/seinästä kiinni pitäen, mutta askeleet ovat tosi haparoivia ja kipeitä. Kotoa muualle lähtiessä on oltava tukea, en mä pääse muuten kulkemaan juuri mihinkään. Ihan turha on tulla tässä fyssarin mua ohjeistamaan. Ainakaan ei-sairaalan ja mun koko tilannetta tuntemattoman fyssarin. Luotan sairaalasta saamiini ohjeisiin.

Tänään kun kävimme iltapäivällä ostamassa miehen kanssa uudelle terassillemme polyrottinkikalusteet, enkä kävellyt kuin jonkin verran, oli mun ihan tarpeeksi hankalaa kävellä pelkästään autokatoksestakin sisälle, kahden kepin kera. Vai vielä pitäisi yrittää ulkonakin könytä ilman tukea tai mahdollisesti vaan kävelysauvoilla, voi jestas...!

Meidän terassista tulee kyllä ihan mahtava kun saadaan kaikki kalusteet paikalleen ja muut "sisustusjutut" ja kukat/kasvit myös :) Oon niin iloinen, että terassi vihdoin saatiin, mun monien vuosien suuri haave!

No mutta, nyt yritän aktiivisesti unohtaa ikävät fyssarit ja mun kivut ja keskittyä kaikkeen hyvään tässä hetkessä ja viikonlopussa. Ystäviin (nyt illallakin meillä kyläili ystäväperhe ja tytär lähti vielä heille yökyläänkin, ekaa kertaa elämässään meni kaverin luokse yöksi :)), sukulaisiin ja mukaviin hetkiin! Varmaan unikin tulee tänään aika pian. Johtuu kyllä kipulääkkeistäkin... Zzzzzz...

Terassia sisältä ikkunan takaa kuvattuna