Aiempina vuosina en ole tässä mittakaavassa osannut myöhäiskeväästä nauttia. Monia pieniä, kauniita asioita luonnossa on jäänyt huomaamatta. Kevät on vaan muuttunut kesäksi ja ehkä lupiinien ilmestyminen tienvarteen on ollut eka juttu, jonka kesästä oon noteerannut. Villejä rikkaruohoja, mutta niin kauniita ja värikkäitä! Oikeastaan tuossa vaiheessa alkaa parhain ja vehrein luonnon kesäaika olemaan jo loppusuorallakin ja sit on vaan miettinyt, että voihan kökkö, kohta se kesä onkin jo ohi - ja mihin se meni?!
Tänään on ollut loppukevään tähän saakka kuumin päivä, meillä oli +29 astetta varjossa parhaimmillaan. Huhhuh :) En aloita kuumuudesta valittamista, vaan oon nyt päättänyt, että Suomen kesä ja lämpimät päivät ovat kuitenkin niin lyhyt hetki koko vuoden aikana, että myös kuumuudestakin on syytä nauttia. Vietin aika paljon aikaa tänään terassillamme ja nautin.
Yritän olla ajattelematta tulevaa ortopedikäyntiä ja se onnistuukin suht hyvin (ihme!) jos on vaan puolittain lepoasennossa jopa ulkona sohvalla. Mutta heti kun liikahtaa jotenkin äkkinäisesti tai nousee ylös ja lähtee kävelemään, totuus lyö vasten kasvoja kun tuntee niitä kipeitä muljahduksia ja kävely sattuu. Jännitän ihan selvästi sitä, mitä ortopedi tuumaa ja että saanko varmasti kaikki asiat sanottua ja kuvailtua kuten pitää. Toivottavasti homma ei mene vaan "kiitos ja näkemiin" -periaatteella hirveellä kiireellä, vaan lääkärillä on aikaa kuunnella, mikä tilanne juuri nyt on. Onneksi mulla on paperilla kuvaukset oireista. Täytyy myös mainita, mitä kuntoutuslääkäri tilanteesta viime viikolla totesi.
Oon tässä päivittäin treenaillut niitä kaikkia jumppaliikkeitä, jotka mulle sairaalassa neuvottiin. Kipua kuunnellen. Melkeinpä tällä hetkellä naurattaa se epäammattimaisen toissaviikon fyssarin kommentti siitä, että on vaan mun päästä kiinni, että en saa tota leikattua jalkaa nostettua istuessa enkä selällä maatessani maasta (tai sängyllä maatessani jalka suorana sängyn tasosta, sillä enhän mä mihinkään lattialle voi makaamaan mennä) ylös... Jepjep. "Vika on asiakkaan päässä." Hah :) Mun pää on kyllä ihan kunnossa! Vika on jossain ihan muualla, ja ortopedi toivottavasti kertoo, missä. Jalka ei vaan nouse vaikka kuinka pinnistelisin.
Näihin kuviin ja tunnelmiin tänään :)
Olet varmaan kaikki huonot mahdollisuudet jo miettinytkin, joten tuskaasi lisää, vaikka oman arvioni sanonkin. Itselläni oli nimittäin edellisen leikkauksen jälkeen juuri noin: en saanut jalkaa nousemaan. Joku minua lohdutti, että kyllä se siitä, jalkasi on vaan niin painava. Mutta ei noussut ja tällä sairaalareissulla olen saanut kuulla, että jo tuolloin aiemmin LIHAKSET OLIVAT IRTI! Ylilääkäriä myöten minulle vaan sanottiin, ettei tilannetta voi korjata. Tiedän kuitenkin tuttavan jolle oli käynyt samoin, mutta hän piti kovan kovaa vasten ja vaati että lihas on kiinnitettävä. Lopulta niin tehtiin ja nyt hän kävelee hyvin. Kumpa tilanne ei tarkastuksessa olisi niin paha, kuin miltä oireesi vaikuttavat.
VastaaPoistaJoo, tuo on yksi mahdollisuus tässä koko kuviossa. Kyllähän mä olen asioista selvää ottanut... Mietin, että ehkä kuntoutuslääkärilläkin oli joku arvio tilanteesta, mutta hän ei halunnut sanoa mulle mitään. Mutta kumma homma asiassa on, että jos seison, saan jonkin verran siinä asennossa nostettua polvea ylös. Istuessa polvea ylös ei saa eikä maatessa koko jalkaa suorana ylös. Reisilihaksista siis ainakin osa toimii jossakin asennossa. Hermovaurio on toinen mitä mietin, lisäksi myös kupin luutumattomuus tai jotenkin muuten väärä asento...
PoistaMonasti on niin, että lääkärikäynnillä ei muista kertoa kaikkea. Varsinkaan jos on tunne, että lääkäri kovin kiireinen. Mitä jos laittaisit paperille muistiin tärkeimpiä asioita ja otat sen mukaan lääkärin vastaanotolle.
VastaaPoistaJoo, mulla onkin nykytilanteen kuvaus paperilla ja tulostettuna, en muista muuten kertoa kaikkea, kun on niin moninaista kuvausta...
Poista