Ajatukset palaavat kotiin

Ihan mahtava viikonloppu on ollut! Perjantai meni vielä Sumppilassa ajatusten ja fiilisten osalta ja niin osittain vielä eilinenkin, mutta nyt alkaa taas tuntua kotoisammalta. 

Tällä kertaa Sumppilafiiliksistä pääsi aika hyvin arkeen taas kiinni, kun kotona alkoi samantien armoton taistelu mahatautia vastaan (pyykkäys, puunaus ja muu desinfiointi) ja kun tilanne alkoi olla hallinnassa ja lapset osoittivat parantumisen merkkejä, pääsi terassifiilikseen kun vain meni takapihalle omalle terassille nauttimaan. Ihanan aurinkoinen ilma oli eilen, tuntui ekalta kesäpäivältä! :)

Tänään on vielä lämpimämpää mitä eilen ja istun nytkin ulkona tätä kirjoittamassa. Oikein mukavat nuo meidän uudet polyrottinkikalusteet, joten mullakin on ihan mukava viettää aikaa pihalla ja istuminen on helpompaa kuin normaaleissa tuoleissa :D 

Jotenkin on pystynyt nyt parina päivänä pääsemään ihan muihin tunnelmiin hetkeksi ja unohtamaan koko hemmetin lonkan ja tämän kaiken. Se on tosi hyvä juttu, sillä välillä musta tuntuu että pää hajoaa kaiken keskellä kun miettii ties mitä ja kaikki tuntuu niin epävarmalta just nyt, mutta samalla oon aika turta eikä mulla ehkä vielä ole ollut mahdollisuutta ja rahkeita käsitellä kunnolla tätä koko asiaa. No ei kai, kun koko toipumisprosessi on ihan kesken. On vaikeeta edes kertoilla omista fiiliksistä  varsinkaan heille, joilla ei ole vastaavista leikkauksista tai vioista tai vaivoista omakohtaisia kokemuksia. Tai heille, joilla muuten vaan on ihan erilainen elämäntilanne eikä empatiakykyä vaan löydy samastumaan tällaiseen juttuun ollenkaan. Ristiriitaista.

Kuulin muuten tässä muutama päivä sitten, että mun blogin kirjoittamisen myötä on moni henkilö tajunnut, miten mielettömän isosta asiasta tällaisessa leikkauksessa onkaan lopulta kyse ja jotkut lukijat ovat oikeasti vasta nyt kärryillä, millaisia kaikkia tuntemuksia nuoren naisen tekonivelleikkaukseen liittyy ja mitä tässä käydäänkään läpi. Tällaisen asian kuuleminen oli hienoa; olen saanut kuin saanutkin näiden mun (hyvin henkilökohtaistenkin) kirjoitusten kautta ainakin jotkut lukijat ajattelemaan asioita ja sitä kautta levitettyä tietoutta asioista eteenpäin. Hieno juttu :) Tietysti kenellekään ei toivo tällaisia operaatioita, mutta olkoon se sitten ainakin minä, joka näistä asioista ja niihin liittyvistä tunteista kirjoittaa avoimesti. Jospa muutkin rohkaistuisivat mukaan avoimeen bloggailuun ja sitä kautta tietouden levittämiseen!

Aurinkoista sunnuntain jatkoa! :)

...mutta kuka lakkaisi mun varpaankynnet?! :D