Jänskätystä (taas kerran)

Eilen sai taas hetkeksi ajatukset ihan muualle täältä koti- ja lonkkaympyröistä, kun työkaverit pyysivät mua mukaan illanviettoon ja ilta kului nauraessa ja höpötellessä kaikenlaista. Kivaa oli nähdä porukkaa pitkästä aikaa! Mutta niinpä vaan sit myöhemmin ajatukset palasivat takaisin ja tänään oon taas enemmän ja vähemmän pyöritellyt mielessäni näitä kaikkia jalkaan liittyviä juttuja. En haluais, mutta ei voi mitään...

Huomenna on röntgen ja ortopedin kontrolli ja jännitän aika paljon sitä, mitä lääkäri tilanteesta tuumii... Ja että saanko sanottua kaikki asiat, jotka mielessä on, vaikka mulla paperillakin on asiat esittää. Ja itse asiassa vielä täydennettynäkin muutamalla lauseella, kun tuli tänään vielä pari lisäasiaakin mieleen... 

Toivottavasti ei tuu mitään täystyrmäystä päin näköä, niinkuin missään asiassa. En halua saada lisää negatiivista palautetta esim. kepeistä, sen "kammofyssarin" tyyliin. Toivottavasti lääkärillä on ymmärrystä siihen, että mä en vaan pysty liikkumaan ilman noita apuvälineitä paitsi jonkin verran sisällä... Enkä kyllä toivoisi mitään ikäviä uutisia muutenkaan, haluaisin kuulla, että kaikki on ok. Mutta kun nyt tilanne on hankala, pitää vaan varautua kaikkeen. 

Toisaalta mietin sitäkin, että mitenhän ortopedi selittää mulle, mistä kaikki mun lonkan ongelmat/oireet johtuvat, jos röntgenkuva onkin kunnossa?! Kaikki asiat kun eivät kuvista selviä, vaan oireitakin pitää - tai pitäisi ainakin - kuunnella... Entä jos hän ei ota kantaa mihinkään? Jättää mut epätietoisuuteen? Sekin jännittää, mitä hän tuumaa mun sairauslomasta. Työkuntoinen en tällaisena missään nimessä ole, se on ainakin mun näkemys tilanteesta juuri nyt, mutta mitähän lääkäri miettii... Harmi, että kuntoutuspaperit (ja kuntoutuslääkärin kommentit) eivät ehtineet postin mukana huomiseksi, ois ollut heidänkin kommentit vielä mun oman oirekuvauksen tukena...

Äh, liikaa muuttujia. Olispa jo huominen ja  asiat ja ajatukset toivottavasti olisivat vähän selkeämmät mitä nyt...