"Ois se kyllä ihan kauheeta jos teillä ois koira!"

Eilen oli mulla se työterveyden terveystarkastus. Ihan sinänsä hyvä (ja tahattomasti huvittava) käynti, mutta eipä siellä mitään uutta ilmennyt. Tulipa nyt kuitenkin käytyä... Tarkastuksen teki terveydenhoitaja, joka ei ole meidän työnantajan omahoitaja vaan toinen henkilö. Keskustelimme ja kävimme läpi sekä mun työhistoriaa, koulutusta, elämäntilannetta, ihmissuhteita, tämän hetkistä kokemaani terveydentilaa ja jaksamistani, harrastuksia ym. Monenlaista tuli siinä höpöteltyä. 

Lopputulemana oli mm. se, että mun terveydentila (johon lasketaan niin itse kokemani vointi, fyysinen kuin psyykkinen kuin diagnosoitu/mitattukin terveys) on kohtalainen. Hyvähän se ei tietty ole, sillä jos olisi, en olisi pois töistäkään... Mutta koska mulla on mieliala ja henkinen jaksaminen hyvällä mallilla, pidän mahdollisimman hyvää huolta itsestäni ja jaksamisestani, ihmissuhteet ovat kunnossa ja esim. verikokeiden tulokset sekä verenpaine olivat hyvät, voidaan mun vointi katsoa kohtalaisen hyväksi kuitenkin. Fyysisesti vointi tietysti on huono siltä osin, että on näitä mitä moninaisempia nivel- ym. ongelmia kipuineen ja toimintakyky sekä mun liikkuminen on huonoa. 

Huvittavia möläytyksiä tämä terveydenhoitaja kyllä välillä siinä keskustelun aikana teki... Osasin suhtautua näihin ihan huumorilla, koska tiesin jo etukäteen että tämä kyseinen henkilö on tietynlainen höpöttelijä ja tarkoittaa kommenteillaan vain hyvää... Tässä muutamia helmiä :D

"Ois se kyllä ihan kauheeta jos teillä ois koira! Öh... niin onko teillä lemmikkejä? Siis onhan koirat ihania, mutta miten sä koiraa pystyisin tuossa kunnossa ulkoiluttamaan..." (Meillä ei oo lemmikkejä, ainakaan toistaiseksi.)

"Tulitko muuten häämatkalla jo raskaaksi?" (Kun keskusteltiin mun aiemmin saamista rokotteista, ja arvelin että aikoinaan ainakin ennen häämatkaa sain tehosterokotuksia, kun matka suuntautui kaukomaille. En muuten tullut raskaaksi häämatkalla, vaan paljon myöhemmin, tiedoksi uteliaille ;) )

"Mä oon aina sanonutkin, että ei se aina pidä paikkaansa, että ylipainoisilla olisi huonot veriarvot. Sullahan on nämä kolesteroliarvotkin aivan erinomaisen hyvät!" 

"Onko teillä lapset olleet nyt päivähoidossa? (Vastaan että ovat.) Se onkin tosi hyvä että ovat olleet hoidossa, tehän tulisittekin muuten lasten kanssa ihan hulluiksi kotona, kun ette pääsisi sieltä päivisin mihinkään..."

"Kirjoittaakohan ne sulle kuntoutuspolilla eläkepaperit?" (Tähän vastasin, että no en kyllä pysty sanomaan tähän mitään, tiedän ainoastaan sen, että kuntoutuspolilla tutkitaan ja kartoitetaan monipuolisesti vointia, toimintakykyä ja kuntoutusmahdollisuuksia...)

Ja tässä oli vain muutamia asioita :D Kerroin näistä kommenteista tänään muutamalle ystävälleni, ja he olivat molemmat sitä mieltä, että miten mä pystyn ottamaan nämä kommentit huumorilla. No hyvin pystyn, kun tiedän, että nämä olivat hyväntahtoista kommentointia ja kun kyseisen hoitajan tietää jo entuudestaan, osaa näihin kommentteihin suhtautua. Hän kuitenkin välittää ihmisistä ihan aidosti, on vaan tahattomasti taipuvainen kommentoimaan asioita hassusti.

Jälkikäteen mietin huvittuneena, että mitähän ois tapahtunut, jos olisin heittänyt huumorilla tälle hoitajalle vaikka jossakin vaiheessa keskustelua aivan jotakin hämärää... :D Mutta enpä testannut tuota, kun ei hoitaja kuitenkaan ois ymmärtänyt mun huumoria ollenkaan, heh. Ois miettinyt varmaan, että no on tuo outo tyyppi :D Muutenkin kuin fyysisten oireidensa ja vammojensa takia... Hehee!

Sitten vielä yksi, toivottavasti käänteentekevä, juttu eiliseltä! Satuin tutkimaan illalla mun tietoja OmaKannasta, kun sieltä osui silmiini kardiologin kirjoittama vastaus fysiatrin tekemään konsultaatiopyyntöön (suora lainaus tekstistä kirjoitusvirheineen):

"Hoidon suunnittelu

Konsultaatio (Konsultaatiovastaus)

Kardiologilta

Konsultaatiopyyntö edellä. Konsultaatiopyyntö tulee fysiatrian yksiköstä.

Lähetetietojen perusteella epäiltäisiin perinnöllistä sidekudoksen sairautta.

Ei käy yksiselitteisesti ilmi kuka on suvun indeksihenkilö eli kenelle tarkat tutkimus on tarkoitus tehdä. 

Joka tapauksessa tämän kaltaisessa tilanteessa jossa on useamman eri ryhmän löydöksiä, voidaan tutkimukset keskittää yliopistosairaalan perinnöllisyyslääketieteen laitokselle.

Suositan, että laitetaan lähete esim.Kuopion yliopiston kliinisen genetiikan laitokselle.

Täältä käsin voidaan tehdä esim.vaadittavat geenitestaukset, joista kaikista suurin hyöty sukuselvittelyissä."

Olin niin hämmentynyt tästä selkeästä kannanotosta, että huusin heti mun miehelle, että tuu katsomaan ja lukemaan, mitä täällä sanotaan! Musta tuntui siltä kuin olisin saavuttanut suuren voiton! Että vihdoin viisas kardiologi sanoo suoraan sen kuten asiat ovat - että tässä mun tilanteessa oikeasti vaikuttaisi olevan taustalla perinnöllinen sidekudossairaus ja että tutkimukset kannattaisi keskittää perinnöllisyyspolille. Että mun omat aavistukset, tuntemukset ja tekemäni kaikki taustaselvitykset ovat olleet täyttä totta ja oon ollut koko ajan oikeassa. 

Onhan se melko outoa olla tyytyväisen hämmentynyt tuosta sidekudossairausepäilystä, mutta se vaan on lopulta niin suuri helpotus sille, että nyt tietää myös erikoislääkäreidenkin olevan sitä mieltä, että tätä kaikkea kannattaa tutkia lisää. Ja jos vihdoin saisin selvyyden tälle kaikelle nivelvammailulle ja muille fyysisille oireiluille, mua osattaisiin oikean taustadiagnoosin saamisen jälkeen toivottavasti myös hoitaa ja kuntouttaa oikealla tavalla. Ja mahdolliset muut lähisuvussa esiintyvät oireet osattaisiin myös hoitaa ja tulkita mun toivottavasti saaman tarkemman diagnoosin avulla ajoissa ja oikein sekä ymmärrettäisiin, mistä mahdolliset oireet johtuvat. Ja olisihan se hienoa, jos kenenkään mahdollisesti oireilevan verisukulaisen ei enää tarvitsisi omalla kohdallaan tehdä tätä kaikkea pohjatyötä ja julmettua selvittelyä, mitä mä oon tähän saakka joutunut tekemään, jotta tulisin oikealla tavalla kuulluksi ja ymmärretyksi...

Kuten oon aiemminkin varmaan todennut: jos jollakin ihmisellä on johonkin harvinaiseen sairauteen viittaavia oireita, ei se tarkoita sitä, etteikö kyseistä harvinaista sairautta olisi ollenkaan olemassa. Tällainen suhtautuminen on ikävä kyllä varsin yleistä nykypäivänä. Potilasta tulisi aina kuunnella ja hänen kertomat erikoisemmatkin oireet tulisi aina ottaa huomioon.

Nyt on jännä nähdä, miten asiat etenevät ja kuka tuon lähetteen laittaa eteenpäin - ja minne. KYSiin? HUSiin? Ja olisipa muuten mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa fysiatrian polilla, kun mut tutkinut erikoistuva fysiatri lukee tai jo luki tuon kardiologin vastauksen. Erikoistuva fysiatri varmaan miettii että "hitto, olin oikeassa koko ajan, tuo potilas ois pitänyt lähettää perinnöllisyyspolille eteenpäin jo maaliskuussa...!" ja eräs toinen fysiatri, joka kielsi tuolloin jatkolähetteen tekemisen "koska siitä ei olisi hoidollista vaikutusta", saa nyt tietynlaisen näpäytyksen kardiologilta(kin)...