Kuussa tuulee

"Ei pitäis liikaa yrittää,
et saisin jonkun itsestäni pitämään
Tiedän mitä oon ja mitä teen,
jos sä sen näät et pysty ohi menemään...

Haloo Helsingin Kuussa tuulee -biisi on soinut mulla paljon päässä nyt parina päivänä. En oikein tosta bändistä oo tykännyt, mutta tää kyseinen biisi onkin aika hyvä ja osuvasti juuri nyt näinä päivinä iskenyt mulle tajuntaan... Kuunneltiin tätä lauantaina myös tyttöjen kanssa illanvietossa. Sanat muutenkin osuvat tähän hetkeen mulle, vaikka en nyt mitään rakkautta tässä oo etsimässäkään, mutta kohtasin taas itseni ja tilanteeni tänään. Oli kontrolliaika fysiatrille. 

En ehtinyt tällä kertaa vastaanottoa oikein edes jännittämään, oli sen verran muuta toimintaa viikonloppuna. Niinpä musta tuntui, että menin vastaanotolle kerrankin ihan reippaana, avoimin mielin ja ilman ennakko-odotuksia. Vaikka fysiatrin aika oli 25 minuuttia myöhässä, jotenkin mulle tuli tosi hyvä fiilis jo pelkästään siitä, miten fysiatri mut kohtasi kun oli kutsunut mua nimeltä ja keppeineni raahustin hitaasti kohti vastaanottohuonetta. "Tää nyt vähän kestää..." naurahdin ja niin naurahti fysiatrikin, "Ei se mitään, niin kesti näköjään mullakin, anteeksi kun oon myöhässä." :)

Fysiatri jututti mua huolellisesti ja kyseli viime aikojen kuulumisia. Kerroin Peurungan kuntoutuskuulumiset ja mm. sen, että oon saanut nyt muutamaltakin eri lääkäriltä lisää suosituksia siitä, että mut lähetettäisiin perinnöllisyyslääkärille sekä kardiologille kaiken mun kropan oireilun pohjasyyn löytymiseksi. Myös muista, esim. käsissä (olkapäät, kyynärpäät, ranteet) ilmenneistä oireista kerroin sekä lihasheikkoudesta ja vapinasta erityisesti jaloissa sekä siitä, että harjoittelu ei oikein onnistu muualla kuin vedessä ja vaikka tekisin mitä tai olisin tekemättä, tuntuu, että vointi vaan heikkenee ja liikkuminen vaikeutuu entisestään. 

Fysiatri totesi heti, että ei ole kyllä normaalia eikä hyvä tilanne ollenkaan... Ja mietti, että lisätutkimukset ovat tarpeen. Hän pyysi huoneeseen myös kollegansa kysyäkseen hänenkin mielipidettään. Tämä toinen fysiatri olikin sama, joka jo Aslak-kuntoutuksessa totesikin mun oikeassa lonkassa olevan vikaa ja muistikin mut siltä ajalta :) Oikein miellyttävä, kokonaisvaltaisesti ja empaattisesti ihmisen kohtaava lääkäri hänkin. Pohtivat sitten fysiatrit siinä yhdessä mun tilannetta ja tulivat siihen lopputulokseen, että mulle laitetaan lähete kuntoutuspolille, jossa voidaan kokonaisvaltaisesti ottaa kantaa mun koko tilanteeseen ja siellä on myös mahdollisuus konsultoida eri erikoisalojen lääkäreitä jos tarvetta. Koska kuntoutuspolille on kuitenkin muutaman kuukauden jonot, tehdään sitä ennen myös lähetteet niin verikokeisiin (halutaan jotain reuma-arvoja tarkistaa), kardiologille (jos työterveyden lähete ei ole jo mennyt sinne) ja neurologille. Että nämä tutkimukset olisivat sitten jo alta pois kun on kuntoutuspolin vuoro. 

Ortopedillekin laitetaan kuulemma tarvittaessa heti konsultaatiopyyntö tai lähete, jos mun vasemman jalan (lonkka ja polvi) oireet yhtään nykyisestä hankaloituvat enää... Mutta ei vielä, ensin katsotaan nyt ne polvitukiasiat ja muut tarvittavat apuvälineet. Koska jos tuo tekonivellonkkakin on jäänyt heikoksi ja mulla vaan sidekudokset on löysät/hauraat ja jos taustalla on vaikka se epäilty Ehlers-Danlosin oireyhtymä, pitää kaikki leikkaukset miettiä tosi tarkkaan, kun niistä ei välttämättä toivukaan kunnolla. Tätäpä fysiatrikin tänään mietti. Perinnöllisyyspolille ei laitettu vielä lähetettä ainakaan, ensin nyt katsotaan nämä kaikki muut tutkimukset ja niiden tulokset.

Mikä on myös tosi hyvä juttu, mä sain Kela-taksilapun, joka oikeuttaa 10 edestakaiseen omavastuuhintaiseen taksimatkaan kodin ja Aalto-Alvarin (Jkl uimahalli) tai kodin ja Peurungan välillä. Tuo lappu on voimassa 3 kk. Tosi hyvä juttu, pääsen aika edullisesti kuitenkin kulkemaan allasjumppaamaan/uimaan ja kotiinkin, enkä ole aina muiden kyydeistä riippuvainen :)

Kaiken kaikkiaan siis tosi hyvä käynti. Sanoinkin näille molemmille fysiatreille, että vihdoin asioita saadaan kunnolla eteenpäin ja että otetaan se kokonaisnäkemys mun tilanteeseen ja moninaisiin nivel- ym. oireisiin ja nähdään muutakin kuin vain yksi huono tekonivellonkka... Mikä on yksi ja tärkeä juttu mun tilanteessa tietysti myös, siitähän kaikki tämä selvittely ja ongelmavyyhti alkoi, mutta nyt on sitten taas niin eri tilanne kuitenkin kuin aiemmin.

Yhä totean samaa mitä aina ennenkin: vaikka ois kuinka hankalaa, rankkaa ja väsyttävää, omista oikeuksistaan ja hoidostaan pitää pitää meteliä. Kukaan muu ei sitä sun puolestasi tee.

"Mä heitin turhan pelon kauas pois,
et sydän vihdoin jotain tuntea vois
Nyt seison reunalla,
mä olen valmiina

Tartu kädestä käteen,
laula sielusta sieluun
Kasta varpaat kylmään veteen
Hyppää täysillä joutsenlauluun..."

(Haloo Helsinki: Kuussa tuulee

http://youtu.be/cwBi91muvVg)