"Kun romantiikan nälkää nään, Tom Jones stereoihini jää..."

Huippueilinen takana! Tai menihän se tämänkin päivän puolelle vielä ;) Oltiin siis illalla aiemmin hehkuttamaani Tom Jonesia sekä Paula Koivuniemeä katsomassa Jyväskylän satamassa äidin kanssa. Illasta muodostui todella mainio, sää suosi, oli pilvetön taivas, ihmisillä (meitä oli paikan päällä yli 5000 katsojaa!) oli hyvä, rento meininki. Selkeästi kesäfiilikset alkavat vallata tämän kansan ja sekös jos mikä on hieno juttu! 

Paula veti mainion keikan, joskin keikkasetti oli tuttu ja turvallinen eikä tuonut mitään erityisen ihmeellistä esille. Paulalla oli kuitenkin oma bändinsä vahvistettuna torvisektiolla ja onpa se vaan aina yhtä suuri ilo kuunnella noin huipputaitavaa, isoa orkesteria livenä, toki huippusolistilla varustettuna. Bändi soitti myös ilman Paulaa Stevie Wonderin Sir Duken ja kuulosti tooooodella hyvältä!

Tom Jones sitten... No, ei nämä edes ole ylisanoja, vaan voi todeta heti kättelyssä, että on siinä vaan kovakuntoinen, karismaattinen ja yhä samettiääninen ja lahjakas 75-vuotias taiteilija! Aivan huippumahtava konsertti, pitkän setin vetivät ja vanhat tutut biisitkin oli sovitettu uuteen tyyliin. Välistä löytyi myös rokkaavampaa menoa kuten myös balladityyppisiä, kantrityylin esityksiä sekä mm. hyvin vahvalla tunteella vedettyjä uudempia, erikoisempiakin vain parilla kitaralla säestettyjä biisejä. Huhhuh, oli kyllä hieno meininki! On tällaisten legendojen livenä näkeminen - varsinkin Jyväskylässä - ainutlaatuista, eikä niitä pidä missata! Alettiin jo puhua äidin kans että seuraavaa vastaavaa konserttia täytyy alkaa suunnitella... :D 

Lähdettiin sitten vielä konsertista jatkoille yökerhoon muutamaksi tunniksi. Se oli ihan sopiva aika olla, yhtään pidempään en ois jaksanut näillä jaloillani ja kropallani... Päästiin kuitenkin molemmat laulamaankin karaokessa useita kertoja, mikä oli hieno juttu. Oli tosi hauska törmätä myös niin moniin ystäviin ja vanhoihin tuttuihin pitkästä aikaa! Harvoin on noin paljon tuttuja liikkeellä samana iltana. Tosin harvoinhan mä muutenkaan nykyään oon missään käynyt, joten eipä sitä kehenkään edes voi silloin törmätäkään :D

Täytyy tosta Sataman yöstä vielä mainita se, että siellä oli kyllä jotenkin harvinaisen huonosti otettu liikuntarajoitteiset huomioon. Kyselin etukäteen järjestäjiltä meilitse, että löytyykö alueelta hyvin istumapaikkoja koska liikun huonosti enkä pysty seisomaankaan paljoa. Mulle vastattiin ihan asiallisesti, että varsinaisia invapaikkoja kuulemma ei ole, mutta alueella on kyllä hyvin istumapaikkoja. No, jos me ei oltais oltu ajoissa liikkeellä, ei oltais kyllä saatu minkäänlaisia istumapaikkoja, sillä niitä ei todellakaan mitenkään hirveitä määriä ollut. Eipä me sitten niiltä paikoilta mihinkään liikuttukaan... Ois voitu lähemmäs lavaa järjestää vaikka oma alueensa liikuntarajoitteisille...? Joku koroke pyörätuoleille kyllä oli, mutta sekin oli vain muutamalle ja ihan jotenkin hämärässä paikassa keskellä aluetta. Hämärää.

Koska alue oli aika iso ja väkisinkin sinne mennessä ja sieltä poistuessa piti kävellä jonkin verran, oli sekin ihan tarpeeksi suoritusta mulle. (Keskustaan mentiinkin taksilla ihan suosiolla, en lähtenyt edes yrittämään kävelyä sinne saakka, olisin hyytynyt matkalle...) Kovilla penkeillä istuminenkin oli epämukavaa ja hankalaa. Niinpä me tultiin siihen tulokseen, että tällaisiin tapahtumiin täytyy mun jatkossa varmaan lähteä ihan suosiolla pyörätuolilla. (Äiti ehdotti kyllä retkituolia ja istuinkoroketta, mutta niitäkö sitten joku koko ajan roudasi mun puolesta, eikä toisaalta sellaisia varmaan saa edes mukaan ottaa alueelle :D) Pääsen ensinnäkin paremmin kulkemaan, ei tarvii pelätä että voimat häipyy kesken kaiken ja on sitten se istumapaikkakin siinä samassa eikä tarvitse mun takia muiden seuralaisten nököttää jossakin syrjemmässä penkeillä - vaikkakin tuolta eilisiltä paikoilta lavalle ihan hyvä näkyvyys olikin. Voihan siitä tuolistakin sitten halutessaan ylös nousta ja vaikka kävelläkin niin, että pitää työntökahvoista kiinni...

Sit vähän muuta asiaa: oon tosi helpottunut siitä, että eilen tuli ihan viralliset paperitkin kuntoutustuen myöntämisestä loppuvuodeksi ja tänään näin Kelan sivuilta, että eläkettä saavan hoitotuki (se perustuki, mutta onpa sekin sentään edes jotain tässä vaiheessa kun tarkempi tilannekatsaus ja lausunnot mun tilanteesta vielä puuttuvat) oli myös myönnetty loppuvuodeksi. Jes! Ei tarvii näitä raha-asioita huolehtia niin paljoa kun on nyt puoleksi vuodeksi jatko selvillä... Tänä aikana muutenkin varmaan asiat sitten etenevät, kunhan tutkimuksia tehdään lisää ja tulee se kuntoutustutkimuskin. Taisteluvoitoilta tämmöset asiat tuntuvat, kun ei tämän maan byrokratia todellakaan ole sieltä helpoimmasta päästä! :)

Kattelin tuossa myös ensi viikon kalenteria... Siellä oiskin niin Respectassa käyntiä polvitukiasioiden tiimoilta, omalle fyssarilleni aika ja labrojakin otetaan. Mutta löytyypä myös aika kasvohoitoon sekä ripsien ja kulmien huoltoon. Ihanaa!