Pääskysestä ei päivääkään

Eipä oo tullut taas moneen päivään kirjoiteltua. Tää viikko on sujahtanut taas sukkelasti - en oikein tiedä mihin, mutta onpa kuitenkin! On mahtunut niin ylisuorittamista, siitä ylisuorittamisesta seurannut toipumisjakso ja sitten vaan vähän rauhallisempaa olemista ja auringostakin nauttimista. 

Ylisuorittaminen tarkoitti tällä kertaa sitä, että yhtenä päivänä innostuin mm. vaihtamaan eteiseen maton (kuva alla),

liikuskelin kotona välillä ilman keppiä ja siitäkös + muutamasta muusta terveen ihmisen näkökulmasta aivan mitättömästä jutusta mulla oli niin kipeä alaselkä koko loppuillan (hermokipua) ja järjettömän kova lihasväsymys, että tosi vahvoista kipulääkkeistäkään ei meinannut olla mitään apua. Se lihasväsymys, kivut ja myös muu kaiken kattava uupumus, fatiikki, jatkui myös seuraavaan päivään ja selkäkin tuntui pitkään tosi tukkoiselta. Mun kroppa ei vaan kestä tai jaksa sitä, että kurottelen lattialta tai teen jotakin etukumarassa kädet kohti lattiaa. Eikä kestä muutakaan vastaavaa tekemistä kuten ei paljoa muutakaan normaaleihin kotiaskareisiin liittyviä juttuja, jotka sisältävät sivuttais-, kumartamis-, kyykistymis- tai kurotusliikettä tai kiipeämistä vaativaa hommaa. Tasapainoilen kroppani kanssa päivittäin. Mitään ylimääräistä venytystä esim. ei saisi tulla.

Jos selän taivuttelua joko ylä- tai alaviistoon pelkästään ajatellaan, niin mulla selän nikamat varmaan menevät helposti vääriin asentoihin, painavat hermoja, samoin lantio/lonkat vinksahtelevat, ja siinä sitä ollaankin sitten, jos se järkyttävä tykyttävä puukoniskuja selän kautta lonkkiin, lantioon ja jalkoihin sateleva kipu iskee. Ei tiiä miten päin olisi. Ihan oma moka oli nytkin tuo kipu, mitäs suoritin. Mutta tää kun on niin tätä, ei vaan aina pysty ennakoimaan, mitä voi tai ei voi tehdä ja tekemisen määrät voi myös olla ihan mitättömiäkin siitä aiheutuviin ongelmiin/kipuhin/heikkouksiin nähden... Welcome to my world! Ei meille todellakaan turhaan ole myönnetty palveluseteleitä siivousta varten.

Tästä mun voinnista sen verran, että oon alkanut nyt pitää säännöllisen satunnaisesti oirepäiväkirjaa. Nyt on nimittäin alkanut tulla ikäviä kipu-, muljahtelu-/lievää subluksaatio- ja lonksumisoiretta lonkkien, polvien (ja selän, joskaan selkä ei muljahtele vaan paukkuu, naksuu ja rutisee) ohella myös mm. olkapäihin ja ranteisiin ja on ollut taas päiviä, jolloin voimat on olleet käsissä heikommat kuin normaalisti ja esim. kynällä kirjoittaminen on ollut hankalaa ja kovasti voimia vievää, samoin käsien pitäminen ylhäällä vaikkapa hiuksia harjatessa tai kuivatessa. Ei kuulosta hyvältä, jos oireilua alkaa tulla jalkojen ja selän ym. ohella enenevässä määrin käsiinkin, ja siksi musta on hyvä myös tarvittaessa pystyä näyttämään kesäkuun alussa fysiatrille, millaista vointi on nyt viime aikoina ollut... Vastaanotolla ei kuitenkaan muista muuten kaikkea sanoa. Antaa heidän siellä sitten miettiä jatkosuunnitelmia.

Työterveyslääkärin kanssa juttelin eilen puhelimessa. Hän kirjoittaa nyt B-lausunnon/sairauslomaa puoleksi vuodeksi eteenpäin, ja tuolla lausunnolla haen taas kuntoutustuen jatkoa meidän firman eläkesäätiöltä ja Kelalta etuuksia. Tai siis hainkin jo tänään Kelalta jatkoa eläkettä saavan hoitotuelle, olin jo aiemmin lähettänyt Peurungan viimeisimmät lausunnot Kelaan ja nyt tein varsinaisen jatkohakemuksen. Yritin nyt kertoa niin tarkasti, kattavasti ja realistisesti kaiken kuin vaan on mahdollista... Toivotaan myönteistä päätöstä jatkossakin ja kuntoutustuelle tietysti myös, olisi puoleksi vuodeksi sitten nuo paperibyrokratiat edes joltakin osin pyöritelty... Toivottavasti mun tilanteesta saataisiin nyt puolen vuoden aikana paljon lisätietoa ja kuntoutumistakin olisi tapahtunut... Tai että tilanne ei menisi ainakaan yhtään huonommaksi! Nyt odotellaan fysiatrin kontrolliaikaa kesäkuun puolella, sitten ollaan jatkoselvityksistä taas viisaampia.

Yksi juttu mua vaivaa kyllä ja se on se, että työterveyslääkäri (ttl) toivoi, että menisin käymään sen saman fyssarin luona, joka viime vuonna mua kohteli todella epäkunnioittavasti - tai itse ainakin koin tulleeksi epäkunnioittavasti kohdelluksi. (Ks. viime vuoden toukokuun alkupuolen blogitekstit, löytyy sieltä, jos haluat lukea...) Sen käsittämättömän fyssarikohtaamisen jälkeenhän mä sitten hakeuduin suoraan yksityisen fyssarin vastaanotolle, koska halusin sellaisen fyssarin mua ohjaamaan, joka varmasti mua ja tilannettani ymmärtää ja kohtelee ihmisiä empaattisesti mutta myös hyvällä huumorilla. Saman yksityisen fyssarin ohjauksessa oon jatkanut koko ajan, nytkin oon menossa hänelle kun fysiatrian polilta on tiedossa kuulumisia ja kun saan sen ekan polvituen käyttöön. 

Anyway, kun tämä nykyinen ttl oli poissa silloin vuosi sitten, ei hän ollut kuullut mitään siitä oudosta fyssarikäynnistä (olin kertonut asiasta häntä sijaistaneelle lääkärille) ja kerroin sitten eilen puhelimessa ttl:lle, miten homma vuosi sitten oli mennyt ja miksi mulla nousi heti karvat pystyyn, kun tuli puhetta että tuonne vastaanotolle menisin taas. Olivat miettineet, että tämä fyssari toimisi mulle tsemppaajana (?!). En vaan oikein käsitä vieläkään, miten sen vuoden takaisen kohtaamisen jälkeen tämä fyssari voisi mun tsemppaajana edes toimia - ja toisekseen, siinä on TAAS fyssari tai ylipäänsä yksi terveydenhuollon henkilö lisää, jolle taas pitää koko stoori kertoa alusta saakka! (Vaikkakin ttl lupasi puhua luvallani tälle fyssarille mun viimevuotisesta kokemuksesta ja pohjustaa käyntiä tällä tavoin.) Kolmas huomioitava asia on se, että jos mulle ei fysiatrian poliltakaan pystytty lisäneuvoja nykyisten fysioterapiaharjoitusten + vesiharjoitusten lisäksi antamaan, kun en vain pysty kuin tiettyjä mulle erikseen räätälöityjä liikkeitä tekemään, mitä uutta tällä fyssarilla olisi mulle vielä annettavana? Hullu treeniohjelmako taas, väitös siitä, että mun päässä on vikaa ja että kepit vois heittää varastoon?

Jos vanhat merkit paikkaansa pitävät, ei tämä fyssari oikein mua kuuntele ja ymmärrä eikä meillä myös muutenkaan "synkkaa", ollaan aivan eri aallonpituuksilla. Tsemppinäkökulma on tästä siis kaukaa haettu, mun tsemppaajat ovat ihan muualla - lähipiirissä ja tuolla toisessa fysioterapiayrityksessä. Mutta päätin kuitenkin, että käydään nyt kuitenkin kerran tuolla fyssarilla kääntymässä. Vaikka sitten siksi, että kohtaan ne vuoden takaiset ikävät asiat silmästä silmään. Päätin kuitenkin, että jos kohtelu olisi nytkin samanlaista kuin vuosi sitten, en kuuntele sitä, vaan sanon rauhallisesti mielipiteeni asiasta ja lähden vastaanotolta pois. That's very simple.

Mutta nyt nauttimaan vielä ihanasta alkukesän auringosta takapihan terassilla :) Pääskysiäkin on nähty tänään. Aurinkoista viikonloppua! T. sohvalta yllätetty hypermobiili :D