Lahna (eli pidetään sohvaa paikoillaan)

Onpa ottanut koville taas kotiinpaluu kuntoutuksesta. Fyysisesti siis - henkisesti on kyllä hyvä olo ja perhettä oli tietysti ihana nähdä pitkästä aikaa, vaikka kävivätkin Peurungassa kerran pulikoimassa :) Mutta oon ollut niiiiin puhki, kipeä ja väsynyt muuten... Eilen kun tultiin iltapäivällä koko porukka kotiin (mies haki ensin mut Peurungasta ja sitten haettiin lapset hoidosta mummulasta), mä olin ihan valmista kauraa. Päätin kuitenkin, että reissutavarat on purettava samantien ja pestävä likapyykit, sillä tiesin, että illalla en ainakaan jaksaisi tehdä yhtään mitään. 

Kun sitten olin saanut tavarat taas paikoilleen ja vaatteet pesuun, lysähdin puolikuolleena sohvalle makaamaan ja siinäpä vietinkin sitten illan. Suomen lätkämatsia tuli seurattua sivusilmällä, joskin eipä tuossa kauheasti katsomista tällä kertaa ollut kun niin huonosti pelasivat. Lapset riehuivat ilmapallojen ja serpentiinin kera. Kun lapset oli myöhemmin saatu yöunille, ei mennyt mullakaan kauaa kun tajusin pilkkiväni sohvalla, joten menin jo klo 21 jälkeen sänkyyn. Melko pian sen jälkeen olinkin unessa. Muutaman kerran yöllä heräsin kun asennon vaihtaminen teki kipeää, mutta muuten nukuin ihan hyvin onneksi.

Aamulla olin vieläkin aika "sumussa" ja uupunut, ja aika pitkään kokosin itseäni kasaan, että pääsin vihdoin sängystä ylös. Muu perhe oli ollut siinä vaiheessa jo muutaman tunnin ylhäällä :) 

Päivällä oltiin kummitytön synttäreillä ja  loppupäivä oltiin vaan perheen kera kotona. Mun äiti käväisi myös pikaisesti kylässä. Nyt illalla mulla on taas ollut todella uupunutta meininkiä... Kohta täytyy mennä nukkumaan ihan suosiolla :D Viikkasin just tässä sohvalla vähän pyykkiä ja kädetkin tuntuu niin lyijynraskailta, ettei niitä oikein saa edes pidettyä ylhäällä... Kirjoittaminen sentään onnistuu puhelimella hyvin pienellä liikkeellä :D Saapa nähdä, milloin alkaa voimat ja jaksaminen olla taas "normaalitasolla", mutta veikkaan, että kyllä tässä palautumisessa viikon verran menee. 

Se on kyllä jännä juttu, miten sitä sitten kai kuitenkin käy kuntoutuksessa jotenkin hiukan ylikierroksilla, eikä niin nopeasti huomaa sitä väsymistään, kun koko ajan on jotakin touhuamista. No olihan mulla muutamia tosi väsyneitä päiviä kyllä, ja viimeisimmän allasjumpankin jälkeen olin niin tärisevä ja veltto, että fyssari oli huolissaan pääsenkö itse edes altaasta pois + joutui taluttamaan mut taas suihkuun saakka, mutta noin muuten en huomannut niin väsymystä. Se iski sitten vasta kotiinpaluun jälkeen kun oli oikeasti lupa hellittää ja olla vaan... ...kuin ne kuuluisat Ellun kanat.

Ai niin! Pitää vielä mainita, että KELAlta oli tullut postia mun kuntoutuksessa olon aikana. Olivat kumonneet maaliskuun lopussa tehdyn kieltävän päätöksen eläkettä saavan hoitotuesta (http://www.kela.fi/elaketta-saavan-hoitotuki) eli sain siis myöntävän päätöksen nyt ja maksoivat takautuvasti tukea 1.10.2014 lähtien. Olipas hieno juttu! Saan tukea perustason verran, ja kesäkuun alusta lähtien on haettava tukea taas uudestaan, kun haen uutta kuntoutustukeakin (toivottavasti vähän pidemmälle pätkälle kuin 1-3 kk, koska ei tämä mun tilanne tästä ihmeellisesti yhtäkkiä parane). Mutta tuo, että nyt on vihdoin "jalka Kelan oven välissä" siten, että ovat nähneet mun tilanteen olevan haasteellinen ja avuntarve on selkeä, edesauttaa toivottavasti myös jatkopäätöksien saamisessa.

Että näin se vaan pitää "rillata" eri tahoja asioiden edistämiseksi! Vain siten voidaan "mennä eteenpäin", kuten Timo Jutila konsanaan ;)

Bloggaaja lojuu