Kohta kotiin...

Hyvää vappupäivää! Se alkais olla tää toinenkin kuntoutuspätkä taputeltu kasaan ja pakettiin, kuten myös kaikki kamppeetkin laukkuihin. Nyt on enää luppoaikaa, sitten vappulounaalle ja kotiin. Jotenkin on haikea tunnelma - eikä johdu mistään eilisestä vappuaaton viettämisestä, vaan on sellainen "tässä tää oli" -olo. Kuten aina, kun kuntoutusjaksot ovat päättyneet, ovat ne sitten olleet Aslak-viikkoja tai nyt näitä Peurungan kuntoutuksia.

Yksinäinen Furby-vappupallo liehuu naapurisiiven parvekkeella... :)

Tänään mulla ei ollut kuin aika sosiaalityöntekijälle. Olikin hyvä, että tuo aika oli vasta nyt, kun pystyttiin käymään koko tämä kuntoutusjakso läpi ja vertaamaan tilannetta myös tammikuiseen aikaan niin voinnin kuin kaiken paperi-, tutkimus- ja selvittelyhässäkänkin osalta. Sosiaalityöntekijä oli tosi pettynyt ja hämmästynytkin siitä, että mun tilanne on kaikkien asioiden osalta yhä näin sekava kuin mitä se on. Hän totesi, että "olisi jo luullut, että asiat ois jo pidemmällä, kyllä tuntuu olevan kaikki tosi pitkissä kantimissa!" Aikoo kirjoittaa omaan lausuntoonsa mm. siitä, että selkeästi hoitava taho (joku vetovastuussa oleva henkilö) puuttuu, samoin kuntoutussuunnitelma ym. Hänestä on ensin saatava mun terveystilanteen "suuntaviivat" ja hoito etenemään ja vasta sen jälkeen sitten olisi mahdollisen kuntoutustutkimuksen tai muiden vastaavien, esim. jäljellä olevan työkyvyn miettimisen aika. Eli terveyskuviot selkeämmäksi ja näkemys siitä, miten mun vointi tulee kehittymään jne. ja vasta sitten muut asiat. Oon ihan samaa mieltä tästä. Toivotti tsemppiä ja painotti sitä, että hoitoa pitää tosiaan vaatia ja vaikka kaikki byrokratia vaatiikin multa tosi paljon sinnikkyyttä ja jaksamista, kannattaa vaan olla tiukkana ja vaatia niitä asioita, mitkä mulle ja perheelle kuuluvat.

Fyssari myös luki eilen mulle, mitä oli kirjoittanut mun tämän hetken tilanteesta verrattuna tammikuuhun. Oli hyvä ja kattava kuvaus sekin ja siitäkin on ihan selkeästi nähtävissä, miten homma on edennyt tammikuun jälkeen. Saavat nyt ottaa tosissaan kunnolla selvitettäväksi mun asiat tuolla keskussairaalalla, kun nyt on taas uutta infoa tilanteesta... Luulis, että tämän jakson seloste on aika kattava paketti henkilöstä nimeltä Hannastiina kaikkine asioineen :)

On kyllä ollut kaiken kaikkiaan ihan mahtavat 11 päivää ja tää porukka täällä on ollut aivan mahtavaa. Taas. Jään kyllä kaipaamaan kaikkia, mut onneksi Peurunka on lähellä ja tänne voi tulla väkeä moikkaamaankin. Ja jospa sitä vielä itekin pääsisi tänne uudestaan joskus kuntoutumaan :)

Bye Bye Peurunka!