No töissä kyllä käväisin, mutta en siitä jäissä olemisesta tiedä :) Aamulla käväisin vaihteeksi työterveyslääkärin pakeilla kertomassa kuulumiset ortopedin kontrollista ja ihan yleisestikin. Mutta sitten hiukan myöhemmin oli kyllä hiukan absurdi ja outo fiilis, kun työterveysneuvottelu pidettiin siinä työterveyslääkärin vastaanottohuoneessa ja näin mun uuden esimiehen siinä tilanteessa ensimmäistä kertaa. Mutta nopeasti se tunnelma siitä rentoutui, mä en nyt koskaan mikään hiljainen hissukka ole muutenkaan ja kun ei kerran mulla mitään Maailman Hirveintä Salaisuutta eikä muutenkaan mitään häpeiltävää tässä omassa sairaushistoriassani ole, niin avoimesti siinä juteltiin ja käytiin hyvässä hengessä asioita läpi puolin ja toisin. Työterveyshoitaja tuli myös sitten siihen paikalle.
Neuvottelujen lopputulema oli yllätyksettömästi, että vielä en ole työkuntoinen, ja osa-aikatyökin on mahdollista työterveyslääkärin mukaan vasta sitten, kun pystyy istumaan tai seisomaan neljä tuntia kerrallaan (se lienee jokin lakimääritelmä tms? Ja varmaan käytännönkin kannalta hyvä, osa-aikatyö ei saa vaarantaa toipumista). No ei onnistu multa vielä, vaikka pää haluaisikin kovasti jo takaisin normaalien askareiden pariin. Jatketaan fysioterapiaharjoitteita ja odotellaan lokakuussa olevien lisätutkimusten tuloksia... Ja toivotaan, jos vaikka alkaisikin tilanne parantua tässä - vaikka liikaa en uskalla odottaa ja toivoa, kun tilanne on jo junnannut niin pitkään paikallaan. Mutta tehdään mitä tehtävissä on ja koitetaan vaan olla sinnikkäitä ja sitkeitä!
Käveltiin sitten esimiehen kanssa työterveydestä töihin (teki ihan hyvää mulle kun vaan hitaasti mentiin), sieltä napattiin työkavereita matkaan ja mentiin porukalla lounaalle. Sieltä takaisin työmaalle, jossa hiukan käytiin meneillään olevia asioita ja yleisiä juttuja läpi.
Ihan hyvin mä jaksoin tänään kuljeskella keppien kanssa ja istua/seisoa siellä sun täällä. Onhan nuo iänikuiset kivut koko ajan läsnä ja jalkaa liikuttaessa erityisesti, samoin istuminen on myrkkyä, mutta ne kivut pysyivät kohtuullisen hyvin tänään kuitenkin kurissa. Ihan hyvä niin ja olin muutenkin hyvällä tuulella. Alkuillasta kotona sitten kyllä tuntui, että on liikuskeltu, istuttu ja seisottu vähän mulle normaalia enemmän, ja loppuilta onkin mennyt aika lailla sohvalla selällään tai lähes selällään. Kipulääkkeitäkin on pitänyt ottaa lisää. Mutta silti tääkin päivä oli mukavaa vaihtelua ja kiva oli nähdä työkavereita, edes niitä muutamia. Uutta esimiestä myös.
Moni kyseli tänään, miten jakselen ja joko mä kohta pääsen takaisin töihin. On kyllä kiva saada sellaista palautetta, tulee sellainen tunne, että välitetään ja että mua odotetaan takaisin :) Oli aika surkeita ilmeitäkin kyllä joillakin, kun kerroin, että no enpä ilmeisesti hetkeen pääse takaisin vielä, ainakin jos tilanne tällaisena jatkuu. Ei kyllä kovin moni ollut mua edes leikkauksen jälkeen nähnyt, viimeksi olin käynyt töissä kääntymässä tätä ennen maaliskuussa! Samana päivänä, kun mulle soitettiin sairaalalta, että olin saanut peruutusajan leikkaukseen...
Kohta alkaa myös sitten uusi paperisota. Ihan ensimmäisenä odottelen ortopedin kirjoittamaa B-lausuntoa ja polikäynnin selostusta, jotka tulevat kotiin toivottavasti jo lähipäivinä. Sitten toimitan paperit kopioitavaksi työterveyteen, jossa työterveyslääkäri kirjoittaa myös oman lausuntonsa tilanteesta. Sitten paperit lähtevät mun kuntoutustukihakemuksen liitteeksi...
Jep. Kuntoutustuki. Se on vaan kaunis nimi työkyvyttömyyseläkkeelle... Tosin määräaikaiselle sellaiselle, sillä enhän mä miksikään eläkeläiseksi jää enkä aio jäädä. Heti on töiden aika, kun vaan saan kinttuni sellaiseen kuntoon, että pystyn töissä olemaan.
Ihan hyvissä tunnelmissa kuitenkin tänään. Väsyttää ja tekee kipeetä mutta silti - kyllä asiat lopulta järjestyvät, tavalla tai toisella.
Sohvannurkkaselfie (as usual)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.