Try

"Where there is desire

There is gonna be a flame

Where there is a flame

Someone's bound to get burned

But just because it burns

Doesn't mean you're gonna die

You've gotta get up and try, try, try..."

laulaa Pink stereoissa. On loppukevät ja oon soittanut kyseistä biisiä varmaankin jo neljättä kertaa putkeen, mutta tähän mä vaan en kyllästy koskaan. Ihan mahtava kappale ja melkoisen osuva...

Istun sohvalla aamupäivällä ja yritän, jälleen kerran, kerta toisensa jälkeen kuten joka päivä, saada housunlahjetta oikeaan jalkaan. Vasempaan lahje sujahtaa kuten kuuluu: ei muuta kuin nostaa vaan jalan ilmaan ja pujottaa lahkeen jalkaan - niinkuin nyt normaalisti ihmiset pukevat sen enempää asiaa miettimättä. Oikea jalka ei suostu vieläkään yhteistyöhön. Yritän ja yritän nostaa jalkaterää lattiasta ilmaan, mutta se tottelee vain parin sentin verran, jos sitäkään.

Pink jatkaa laulamistaan:

"Gotta get up and try, try, try

You gotta get up and try, try, try..."

Ja minähän yritän. Kerta toisensa jälkeen. Valjastan kaikki voimani, mitä suinkin musta lähtee, siihen, että saisin jalan ja jalkaterän ylemmäs lattiasta ja käännetyksi sen sisäkiertoon niin, että saisin sen pujotetuksi siihen hemmetin housunlahkeeseen. 

Ei tuota tulosta yhä tälläkään kertaa. Lopulta mä nostan jalan käsillä niin, että saan sen pujotettua lahkeeseen. Samantyyppinen homma sukkien kanssa - vasemman jalan sukan saan hienosti jalkaan, mutta oikea pitää kurotella ja  keplotella hankalasti paikalleen lattiaa pitkin. "Miksi toi jalka ja sen voimat eivät vaan voisi lähteä toimimaan kuten kuuluu", mietin varmaan tuhannetta kertaa sitten maaliskuun lopun.

Ajattelen, että tuota taustalla soivaa biisiä mä joskus aion kyllä koittaa laulaa karaokessakin. Niin teenkin alkukesästä ja kyseisen kappaleen laulaminen tuntuu heti ensimmäisen yrittämisen jälkeen tosi hyvältä, mulle niin sopivalta. Sekä melodia että sanat pakottavat vaan jaksamaan - on pakko yrittää niin kauan kuin henki pihisee. Mä en todellakaan anna periksi!

Syyskuun alku. Viikko on ollut kai periaatteessa ihan hyvä, ei ihan hirveästi kipuja ja muutenkin ok, kivoja ja tärkeitä ihmisiä on nähty ja mahtavaa kannustusta saatu. Mutta mulla on ollut kurkku kipeänä, vähän puolikuntoinen olo ja oon ollut muutenkin loppuviikkoa kohti aika ärsyyntynyt ihan kaikkeen, kävelyn hankaluuteen erityisesti. Hermostuttaa kotinurkissa pyöriminen, samanlainen arki ja toimimaton jalka. Yritän ja yritän, harjoittelen ja harjoittelen, mutta tulosta ei vaan tule. Housunlahkeet ja sukat tuottavat yhä ihan samanlaisia haasteita kuin muutama kuukausi aiemminkin ja jalka on aina vaan kipeä.

Lauantaille tarjoutuu onneksi mahdollisuus lähteä karaokea laulamaan ja iltaa viettämään. Tartun tilaisuuteen heti, tottakai! Tiedossa on taas uutta voimaa ja energiaa laulamisen muodossa, jee!

Tuttu järjestysmies kyselee kuulumisia ravintolan narikassa. Jutellaan niitä näitä ja hän kyselee myös, oonko yrittänyt kävellä yhtään ilman keppejä ja miltä se kävely sitten tuntuu. Joo, kävelty on ja yritetty on, mutta ei tunnu hyvältä... Joo, jatkan yrittämistä, tietty, eihän tässä muutakaan voi, lisätutkimuksia odotellessa...

Ravintolan karaokepuoli puoli tuntia myöhemmin. Mut kuulutetaan lavalle. Oon toivonut monia kappaleita, enkä tiedä, mitä laulan ensimmäisenä. Robbie Williamsin biisiä ei löydy, joten otetaan joku muu biisi mun listasta. Nojaan keppiini ja näen monitorista, että eka laulamani biisi tulee olemaan Pinkin Try. Kylmät väreet kulkevat heti selkäpiitäni pitkin.

"Ever worry that it might be ruined

And does it make you wanna cry?

When you're out there doing what you're doing

Are you just getting by?

Tell me are you just getting by, by, by?

Where there is desire

There is gonna be a flame

Where there is a flame

Someone's bound to get burned

But just because it burns

Doesn't mean you're gonna die

You've gotta get up and try, try, try..."

Tosi voimakkaat tunteet pyrkivät usein esiin tätä kappaletta laulaessani. Joskus olen pidätellyt kyyneleitäkin laulun aikana, mutta nyt, kuten useimmiten, valjastan tunteet hyvin voimakkaaseen heittäytymiseen. Laulan joka hetken aistien ja fiilistellen. Yleisöstäkin aistii, että sanat merkitsevät mulle jotakin. Kaikkien laulamieni kappaleiden sanat kyllä aina muutenkin merkitsevät mulle paljon, mutta erityisesti tämä kappale...

"Gotta get up and try, try, try

You gotta get up and try, try, try..."

Minä ja keppini. Viha-rakkaussuhde niihin jo kohta vuoden ajan - ilman ei yleensä pärjää, mutta harmittavat ne silti eikä tiedä, milloin niistä pystyy luopumaan.

Kävelen lavalta alas yleisön joukkoon. Pari henkilöä kiittelee tulkinnasta ja kylmistä väreistä.

Yritän ja tulen yrittämään jatkossakin.