Ekaa kokonaista lomapäivää Kreikassa vietetään. Eilen saavuttiin Rodokselle joskus kahden aikoihin ja siitä vielä paljon myöhemmin tänne hotellialueelle Kolymbian kylään. Mahtava paikka - siisti hotelli sekä koko hotellialue, meri vieressä, isot uima-altaat, hyväntuulisia ihmisiä, musiikkia, hyvää ruokaa ja juomaa. All inclusive vieläpä!
Lento oli yli pari tuntia myöhässä. Oltiin kyllä lähdössä aikataulun mukaan ja lomalaiset istuivat kaikki jo koneessa, kunnes just ennen kiitoradalle pääsyä kapteeni kuulutti, että jäänestolaitteistossa on jotakin vikaa. No ei muuta kuin lentomekaanikko paikalle. Väki joutui odottelemaan koneessa sen aikaa, kun korjausta tehtiin. Ensin puhuttiin, että korjaus kestää max puoli tuntia, mutta aika venyi lopulta pariin tuntiin. Itse viallinen (väärässä asennossa ollut) vipu oli jonkun luukun takana, jota ei kymmeneen vuoteen ollut avattu, joten... :D No, ruuvit olivat varmaan ruosteessa tai jotain, ja mekaanikko Marko ähelsi tuskissaan luukun parissa 1,5 tuntia ennen kuin pääsi sen vivun oikeaan asentoon vääntämään. Hyvä oli seurata tilanteen edistymistä, kun luukku sijaitsi ohjaamossa ja me istuttiin ekalla penkkirivillä. Marko sai lopulta huikeat suosionosoitukset, kun vihdoin ilmoitettiin, että nyt päästään lähtemään!
Hauskaa henkilökuntaa oli cabin crew:ssa, erityisesti pari stuerttia. Tilanne oli ns. hallussa, kuittailivat mullekin, että eihän täällä kukaan eturiviläinen ainakaan mitään leffoja matkan ajaksi tarvii, kun tässä on jo ihan tarpeeksi viihdettä ennen lentoakin ;) Teki mieli kuitata näille kavereille, että oottakaapa vaan kun mä pääsen vauhtiin - siis seisomaan, istumaan ja reittä hieromaan, mutta jätin välistä, ettei ihan villiksi olisi meininki mennyt. Stuertit kun olivat muutenkin aika vauhdikkaita puheissaan, kun kuulin mitä keskenään höpöttelivät siinä henkilökunnan tiloissa ollessaan :D
No, lento siis meni sitten ihan normaalisti kun vika oli korjattu ja päästiin matkaan. Mulla oli kyllä hankalaa se istuminen, onneksi jalat sai siinä edessä, isommassa jalkatilassa suoraksi välillä ja helppoa oli nousta seisomaankin. Istuin keskirivin vasemmassa reunassa ja oikeanpuoleinen käsinoja osui koko ajan just arven kohdalle. Tuntui inhottavalta, mutta selvisin onneksi kun pääsi ylös niin usein. Totesin vaan, että oli ihan maksimimatka mulle tuo n. neljän tunnin lento. Tuskin aiemmin olisin edes pystynyt reissaamaan näin pitkälle. Päälle vielä jonkin verran matkustamista bussissa tänne hotellille. Mutta nyt kun ollaan perillä, on tää kyllä kaiken arvoista, ehdottomasti!
Tulee aika paljon täällä käveltyä, ja meidän huone on 3. kerroksessa, joten niitä portaita saa vähintään kuljeskella monta kertaa päivässä. Mutta ihan hyvin pärjää kun vaan kulkee rauhassa ja molemmat kepit on matkassa (paitsi ravintolassa ruokaa hakiessa ja aurinkotuolilta uima-altaalle köpötellessä). Tosta uimisesta - tai siis uima-altaassa jumppaamisesta ja kävelystä - pitää sanoa, että on mahtavaa, että altaalle pääsee niin usein nyt, monta kertaa päivässä! Täällä on ensinnäkin ihan mahtava sää ja toisekseen se vaan on huikee tunne, että mä pystyn liikkumaan siellä vedessä niinkuin melkein normaalisti. Vesi kannattelee, tukee ja keventää ja pohjassa kävelykin on kävelynomaista eikä mitään hoippumista. Se kontrasti, kun nousee vedestä maalle, on kyllä hirveen iso. Musta tulee samantien ihan suoraan sanottuna vammainen ja se tuntuu ärsyttävältä. Mutta vielä on monta päivää aikaa, ehkä mä saan tota jalkaa edes hiukan toimivammaksi täällä kun intensiivisesti oon altaassa... Toivotaan että auttaisi edes vähän, vaikka liikoja en odota, kun tähänastiset "saavutuksetkin" on sen verran heikohkot. Mutta voihan sitä yllättyä positiivisestikin...?
Hotellihenkilökunnasta täytyy jo nyt sanoa, että tosi huomaavia ovat olleet mun liikkumisen suhteen. Respassa eilen ilmoittautuessamme esim. olivat huolissaan siitä, pääsenkö kulkemaan portaissa, kun tarjosivat tätä huonettamme. Sanoin kyllä, että varmasti pärjään, mutta vielä mainitsivat että maan tasossakin löytyy huoneita, jos yhtään tuntuu että on hankala kulkea. Täältä ylempää on kyllä paremmat näköalat meren suuntaan, joten mieluummin sitä täällä ollaan senkin vuoksi kuin alempana! Ravintolassakin koittavat sijoittaa meidät aina niin, että on avaraa kulkea eikä tarvitse puikkelehtia mistään pöytien keskeltä tai hankalista paikoista.
Tänään kuulin, kun joku ruotsalainen kaveriporukka puhui heidän ohi kävellessäni, että mikähän mua vaivaa kun ei ole mitään näkyvää vammaa jaloissa, mutta silti tarviin kepin/kepit. Hymyilin vienosti vaan ja olin niinkuin en ois tajunnut puheesta mitään. Luulivat etten ymmärrä, hahaa :D Myöhemmin sama porukka oli altaalla, aika lähellä altaalle meneviä rappusia. Höpöttivät niitä näitä, kunnes näkivät että kävelin siihen ilman keppiä (olin menossa altaaseen) ja hyvin loppui puhe siihen paikkaan, kun näkivät mun lonkan kohdalla olevan arven. Ja varmaan näkivät mun kävelynkin... Muutama porukasta jäi oikein tuijottamaan arpea. Hymyilytti tuokin reaktio, nyt ainakin näkivät, että jotakin ilmeisesti on leikattu. Jos oisin oikein inhottavan ärsyttävä, oisin sanonut heille ruotsiksi jotain... Vaikkapa että ettekö ole arpia nähneet tai että minä oon kuulkaa titaania, mutta en sitten viitsinyt. Siinäpähän arvailevat ja miettivät, jos heillä ei muka muuta tekemistä etelänreissulla ole! Voi elämä! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.