Luovaa meininkiä

Etsin tänään yhtä tiettyä paperia lipaston laatikosta. Kyseinen laatikko on... hmmh... sangen mielenkiintoisessa järjestyksessä, joten täytyi vähän kaivella ja etsiä kirjekuorien ja papereiden joukosta sitä tiettyä lippulappusta. Siinä etsiessäni huomasin mun Aslakin aikaiset maalausvälineet ja maalaukset löytyivät myös samasta laatikon nurkasta. Olihan ne esiin kaivettava, muisteltava vähän ja tutkittava, mitä mä siellä maalasinkaan.

Oon aina ollut aika luova ihminen. Mussa on jännästi yhdistettynä perinteistä, rutiineista, järjestelmällisyydestä, jämäkkyydestä mutta samalla myös heittäytymisestä, spontaaniudesta ja luovuudesta nauttiva tyyppi. Lapsesta saakka olen todella paljon nauttinut niin musiikista kuin myös piirtämisestä, maalaamisesta, askartelusta kuin savitöidenkin tekemisestä. (Käsitöitä kylläkin, "rättikässää", sen sijaan olen inhonnut :D) Mummoni on taiteellinen, rempseän rönsyilevä ja luova tyyppi ja hänen enonsa oli myös taidemaalari. Taiteilemisinto lienee tuosta taustasta peräisin.

Myös erilaisissa esityksissä, näytelmissä, naamiaisissa, teemapukeutumisissa ja muissa mä oon aina ollut mielelläni mukana. Heittäytyminen ja itsensä likoon laittaminen on sekä äärimmäisen hauskaa, vapauttavaa että voimaannuttavaa!

Kaasona v. 2002

Firman pikkujouluihin "80-luvun after ski"

-teemaan pukeutuneena muutama vuosi sitten

Kun kuulin pääseväni Aslakiin, päätin heti, että otan hyvin, hyvin, hyvin pitkän maalaamistauon jälkeen mukaani maalausvälineet, jos "järjestetyn ohjelman" ja liikunnan ohella jäisikin aikaa taiteelle. Jäihän sitä, ja maalasin Summassaaren ympäristöstä muutamiakin kuvia erityisesti kahden ekan jakson aikana. 

Sitten kun tuo lonkkakuvio tuli eteen, maalaus- ja luovuusenergia kyllä hiipui enkä maalannut enää kuin yhden ainoan maalauksen tammikuun 2014 jaksolla, keväällä en jaksanut maalata mitään. 

Leikkauksesta toipuminen vei aivan kaiken energian ja mehut - onneksi sentään jaksoin ja halusin, suorastaan vaadin, päästä laulamaan karaokea, sillä se toi valtavasti energiaa takaisin.

Nyt, vaikka tämä toipuminen on ollut pitkä ja aika kivinen tie eikä ole perille pääsystä tai matkan kestosta vieläkään mitään aavistusta, alkaa mulla kuitenkin olla tuota "taiteilijaluovuutta" hiukan enemmän taas ajatuksissa. Maalaaminen ei juuri nyt kiinnosta, mutta mulla on koko ajan mielessä tietynlainen askartelutekniikalla tehtävä työ. Siitä todennäköisesti tulee melko iso, enkä ole sitä vielä aloittanut. Kuva on kuitenkin niin selkeänä mielessä, että mä todennäköisesti aloitan tekeleen tekemisen kyllä tässä lähiaikoina. Mikähän patouma sen kautta liikkeelle lähteekään?! Odotan mielenkiinnolla! :)

Luova tauko mökillä kesällä 2002