Anoppi ja appi kävivät kylässä ja anoppi vaihtoi entisenä sairaanhoitajana mun haavasidoksen puhtaaseen sellaiseen. (Hienoa, että sairaanhoitajia löytyy läheltä!) Onneksi haavan vuotaminen näyttäisi ainakin nyt vähentyvän, jospa ei enempää vuotaisikaan vaan alkaisi tyrehtyä pikku hiljaa... On kyllä tosi paljon kudosnestettä ja mustelmaa reiteen kertynyt, mutta se on ihan normaalia.
Mies oli myös tän päivän kotona etätöissä, joten oli auttelemassa mm. ruokien ja juomien pöytään laittamisessa ja muutenkin tavaroiden roudaamisessa jos tarvitsi. Hänestä oli myös korvaamatonta apua, kun tuki tyynyillä mun jalan hyvään asentoon aina kun lepäilin. Nyt paras jalan asento sängyssä on parilla matalalla tyynyllä tuettuna jalkaterä hiukan ilmassa niin, ettei kantapää just osu sänkyyn. Noin siksi, että silloin sekä turvoksissa olevaan reiteen että kantapäähän ei kohdistu painetta. Reiden ja seinän välissä on myös tyyny.
Tuo kantapääpaine on entuudestaan mulle ihan tuntematon juttu... Nyt ei pysty paljoakaan liikuttamaan tota oikeaa jalkaa eikä varsinkaan nostamaan sitä ja nukkuma-asentokin on tällä hetkellä vain yksi ja sama (selällään), joten kantapäähän jotenkin vaan kohdistuu pitkään jatkuvasta samasta asennosta hirveä paine. Nyt vasta käsitän, miten ja miksi makuu- ja painehaavoja syntyy pitkään samassa asennossa yhtäjaksoisesti makaaville ihmisille, erityisesti vanhuksille, joilla muutenkin on ohut iho.
Eipä muuta ihmeellistä... Yksi päivä toipumista taas eteenpäin! :)
Mulla kans lonkka operoitiin muutama vuosi sitten. Siinä olikin mielikuvitukselle haastetta, kun yritti keksiä keinot selviäkseen yksin ihan tavallisista perusasioista.
VastaaPoistaKiva, kun sulla on lähelllä ihmisiä, jotka auttavat.
Toipumisia!
Kiitokset toipumistoivotuksista! Päivä kerrallaan eteenpäin, mielikuvitus valloillaan, niin keksii näppäriä juttuja arkisten juttujen tekemiseen :)
Poista