Preoperatiivinen käynti takana

Viitisen tuntia kesti preoperatiivinen käynti tänään. On siinä odottelua tovi jos toinenkin, mutta myös hyviä keskusteluja kaikkien hoitavien henkilöiden kanssa!

Ihan ensimmäisenä ilmoittauduin röntgeniin. 

Aika oli klo 8.50, mutta pääsinkin jo 8.30 kuvattavaksi. Itse röntgenkuvien otto kestikin jonkin aikaa, oli tosi tarkkaa, että saatiin mun jalkojen asento juuri oikeaksi sekä seisten että selällään maaten otetuissa kuvissa. Ikävintä oli odotella samassa asennossa sitä, että hoitajat huikkasivat että kuvat ovat ok eikä uusia tarvita. 

Erityisesti selällään maaten otettua kuvaa varten oleva asento (vasen jalka telineeseen nostettuna) oli tosi hankala, kipeän jalan jalkaterän piti olla suorassa ja toisen jalan lihakset kramppasivat kun pitkään piti se ihmeellinen asento telineellä pitää, mutta onneksi kuvat siis olivat kerrasta hyvät. 

Ai niin, huvittavaa oli, että lähetteessä oli maininta vasemman jalan röntgenistä... Hoitaja oli kirjannut lähetteeseen väärin. Tämä oli onneksi nopeasti tietoihin korjattu :) Mua myös huvitti kuvantamisen henkilökunnan kahvilan (tai taukohuoneen?) nimi :D 

Ilmeisesti hauskaa oli, kun kova puheensorina ja nauru kuului tuon oven takaa! Hyvä että töissä on hauskaa! :)

Siitä sitten odottelemaan preoperatiivisen yksikön aulaan. Täällä tulisin tapaamaan sekä endoproteesihoitajan, leikkaavan lääkärin ja fyssarin (anestesialääkärin tapaan vasta leikkauspäivän aamuna).

Olin eka potilas odottamassa, mutta pian sinne saapui pari muutakin henkilöä, puheliaat mies ja nainen, molemmat viisissäkymmenissä sekä nuorempi mies, ehkä minun ikäiseni, myöskin tosi mukava. Höpötimme siinä jos jonkinlaista ja odottelimme sekä tsemppasimme toisiamme. Vanhemmat mies ja nainen ovat menossa polven tekonivelleikkaukseen ja nuorempi mies lonkkaleikkaukseen kuten minäkin. Tämä vanhempi mies itse asiassa leikataan myös ensi keskiviikkona, joten sittenpä sitä ollaan samaan aikaan osastolla köpöttelemässä :)

Tapasin ihan ensimmäisenä endoproteesihoitajan, hänen kanssaan kävimme läpi esitietoni sekä muuta leikkaukseen ja osastolla oloon ja muuhun liittyvää asiaa. Hoitaja myös tarkisti mm. ihoni kunnon ja muutenkin kaikki sellaiset asiat, jotka voisivat leikkauspäätökseen vaikuttaa. Oikein mukavat keskustelut kaiken kaikkiaan!

Tämän jälkeen olikin sitten ortopedin, siis leikkaavan lääkärin odottelua, hänellä oli juuri jokin leikkaus joten kesti oman aikansa. Mun aika oli ekaksi lääkärin luokse ja tässä vaiheessa mua jännittikin jo ihan kauheasti. En tiedä miksi? Siksi ehkä, että en ollut tätä lääkäriä aiemmin tavannut ja mietin, millainen persoona hän on ja antaako lopullisen leikkauspäätöksen jne.

Totesin lopulta kuitenkin jännityksen ihan turhaksi. Lääkäri oli todella mukavan oloinen, kyseli ja keskusteli, ihan ihminen ihmiselle juttelimme hymyä ja hyvää tunnelmaa unohtamatta. Toki myös mun jalan liikkeet tutkittiin. Mulla on ylipainoa ja sen riskit leikkaukselle todettiin, mutta toisaalta mitään estettäkään leikkaukselle ei ole kun yleisvointi on hyvä ja mitään ylimääräisiä sairauksiakaan ei ole. Toisaalta vaihtoehtojakaan ei kauheasti ole... Katsoimme lonkkani röntgenkuvia yhdessä ja kyllähän ne karua kieltä kertoivat yhäkin. Mulla on ensinnäkin se lonkkamalja ihan epämuodostunut ja se + reisiluun nuppi ovat todennäköisesti aina olleet liikaa "sivussa" ja puolet nupista lonkkamaljan ulkopuolella, joten ei ihme että tilanne on nyt näin huono mitä on. 

Röntgenkuva kertoi myös sen, että oikea jalka on 1 cm lyhempi mitä vasen jalka, todennäköisesti tuosta dysplasiasta johtuen, joten leikkauksessa mun jalkaa pidennetään sen 1 cm verran. Pituus saattaa tuntua aluksi kuulemma oudolta kun kroppa on pitkään ollut toiselle puolelle kallellaan, mutta siihen kuulemma suht nopeasti tottuu ja tuki- ja liikuntaelimistö asettuu siten kuten pitää ajan kanssa. Epämuodostuneesta lonkasta johtuen mulle joudutaan kuulemma myös laittamaan pari ruuvia tukemaan tulevaa lonkan kuppiosaa, sillä luussa ei ole tarpeeksi kiinnityspintaa ilman ruuveja. Jepjep... Kuulemma ei mikään ihan normileikkaus tulossa vaan haasteellisempi juttu. Haavakin kuulemma tulee olemaan paljon pidempi mitä "normaalissa lonkkaleikkauksessa", mutta siinä olen tietty samaa mieltä kuin lääkäri, kun hän totesi, että pääasia on että osat sun sisällä saadaan täsmälleen oikeaan asentoon ja haavan pituus määräytyy sen perusteella, että heillä on tilaa työstää komponentit oikein ja oikeisiin asentoihin. (Arvostan kyllä ortopedejä, homma on kaiken suunnittelun lisäksi pikkutarkkaa puusepäntyötä muutenkin!)

Samalla kun lääkäri suunnitteli mulle sopivaa nivelmallia ja piirteli kuvia tietokoneella röntgenkuvan päälle, pyysin häntä siis muutenkin kertomaan mitä suunnittelee ja miksi ja hän kertoikin asioista tosi tarkasti ja mielellään. Olin tyytyväinen! Mulle tulee metalli-muovi -liukupinta, koska se on kuulemma juuri mun luustoon ja ruumiinrakenteeseen parhaiten sopiva malli. Totesin tuohon, että hyvä, minä luotan sun ammattitaitoon ja että tiedät kyllä mikä juuri mulle sopii :) 

Lopuksi lääkäri vielä sanelikin koko tarinan siinä samalla kun itse olin vielä paikalla :) Hän sanellessaan välillä katsahti minuun hymyillen ja varmisteli katseellaan että kertoi nauhalle joitakin juttuja siten kuten olin itse kertonut. Hymyilin itsekin siinä kuunnellessani, hyvinkin huojentuneena lopullisesta leikkauspäätöksestä...

Viimeiseksi päivällä tapasin vielä fyssarin, jonka kanssa kävimme vielä läpi tiettyjä jumppaliikkeitä ja rajoituksia leikkauksen jälkeen. Vielä ei pysty tarkkaan sanomaan tuleeko mulla vähän poikkeavasta leikkaustavasta johtuen olemaan esim. joitakin erityisiä varauskieltoja kävelyn tai muun suhteen, mutta sepä jää nähtäväksi sitten kun leikkaus on onnistuneesti ohi. Mies oli tänään kuitenkin jo hakenut läjän apuvälineitä kotiin, mm. vessanpöntön korotuksen ja suihkutuolin. Luulen kyllä että tulevat ihan tarpeeseen, jos kerran tiedossa on normaalia pidempi leikkaushaavakin, ruuveja lantiossa ja muuta...

Mutta kaikenkaikkiaan varsin hyvä ja huojentunut mieli on nyt! Nyt just ei jännitä mutta pää on iiiiihan pyörällä :) Jännitys varmaan hiipii viimeistään tiistaina mieleen ja voi olla että ti-ke -yönä ei kauheesti nukuta...