Sairauspäivärahasta, sosiaalisesta elämästä ja vähän työstäkin :)

"Miten paljon sä saat rahaa sairauslomalla ja pärjääkö niillä KELA-rahoilla?" "Eikö kuitenkin kannattaisi olla töissä siihen leikkaukseen asti, niin tulotaso säilyisi ja sulla pysyisi kontaktit yllä?" Tällaisia on kyselty, ai kuinka ihania kysymyksiä kaikki :D No, minäpä ajattelin kuitenkin vastailla ja koitan vähän valaista näitä sairauslomalla olon eri näkökulmia...

Aloitetaanpa nurinkurisessa järjestyksessä eli ekaksi tuo viimeinen kysymys. Juu, on ihan selvää, että kannattaisi olla töissä, ihan jokaisen, joka haluaa nykypäivänä turvata oman elintasonsa. Ainakin niiden, joilla ei ns. raha kasva puissa (vaikka on mullakin ollut joskus rahapuu, tosin se valitettavasti ei tuottanut minkäänlaista katetta pankkitilille eikä myöskään seteleitä tai kolikoita eikä myöskään sijoituksia - oli vaan ja möllötti vihreänä ruukussa) ;) Ja tokihan minäkin olisin töissä jos vaan pystyisin siellä olemaan. Tällä hetkellä varsinkin voin sanoa, että ihan oikeasti KAIPAAN töihin. Työkavereitakin on ikävä, ja niin olen todennutkin monesti. Meillä töissä on isoja organisaatiomuutoksia meneillään jo ties kuinka monetta vuotta peräkkäin, mutta silti kaipaan sitä tietynlaista tunnetta siitä, että tiedän ja osaan mitä teen ja pystyn vaikuttamaan omiin töihini. 

Näiden lisäksi, kun on katsellut muiden työskentelyä kauempaa jo kohta puoli vuotta olematta itse työkykyinen, on pakko todeta, että töissä oleminen on ihan kokonaisvaltaisesti todella tärkeä osa aikuisen ihmisen sosiaalista elinympäristöä. Ymmärrän kyllä varsin hyvin, että jotkut todella tuntevat syrjäytyvänsä tai jäävänsä paitsi jostakin tärkeästä erityisesti sosiaalisessa mielessä, jos jostakin syystä joutuvat pois töistä jäämään. Tällaisista syistä ensimmäisenä nyt tietysti tulivat mieleen pidemmät sairauslomat (jotka useimmiten johtuvat aika isoista asioista, jotka eivät ole mitään ihan läpihuutojuttuja), irtisanomiset... Tai sitten vaikkapa jollekin todella työorientoituneelle ihmiselle, jolla ei työn ulkopuolella paljoa sosiaalisia kontakteja jostakin syystä ole, saattaa tulla eläkkeelle jääminenkin todella shokkina. Ei ehkä itse eläkkeelle jääminen sinänsä tapahtumana, vaan se "jonkin", tässä tapauksessa työn merkityksellisyyden ja työympäristön sekä työkavereiden puuttuminen arjesta. Tuntuukin yhtäkkiä yksinäiseltä ja elämä merkityksettömältä. 

Tuo kaikki edellä kirjoittamani tosin liittynee erityisesti suomalaiseen "vain työllä on merkitystä", "me pärjäämme kyllä kunhan tehdään kovasti töitä!" -tyyppiseen kulttuuriin. Minä kyllä uskon, että aiemmin tekemääni työtä ja olemassa olevia kontaktejani arvostetaan myös sitten kun takaisin töihin palaan. Ja varmasti myös omaksun nopeasti työnteon meiningin ja kaikki ne asiat, mitä meneillään on - olenhan aiemminkin jo palannut parilta pidemmältä poissaololta (äityslomat + hoitovapaat) takaisin töihin. Nou probleeem :) Minä olen myös onnekas ja etuoikeutettu, koska mulla on ihana lähipiiri ja ihania ystäviä! He ovat kyllä pitäneet huolen, että en jämähdä kotiin, mieli pysyy pirteänä ja on keksitty mun sairauslomalla ollessanikin kaikenlaista kivaa tekemistä, johon pystyn osallistumaan :)

Sitten noista sairauspäivärahoista... En nyt tässä kirjoittele, paljonko sairauspäivärahaa saan, mutta siis jokainen voi KELAn sivuilta itse laskea, paljonko tulisi itse saamaan sairauspäivärahaa jos sairausloma - erityisesti pidempi sellainen - yllättäisi. (Toivottavasti tietenkään ei yllätä!) Sairauspäivärahan määrä on n. 70 % tuloista, mutta siihen vaikuttaa tietysti myös mm. veroprosentti. 

Eli summa summarum: tavallinen kansalainen pärjää kyllä sairauspäivärahalla, mutta jos haluaa esim. ostaa jotakin ekstraa, täytyy siihen olla varautunut. On myös huomioitava, että jos sairauspoissaolo jatkuisi yli 300 päivää, tulee eteen muiden tukien hakeminen - sairauspäivärahaa voi KELAlta saada kerrallaan 300 päivää. Mitä rahaa sitten haetaan, on ihan oma juttunsa, johon minäkään en ole vielä kovin tarkkaan perehtynyt, koska uskon ja toivon, että olen työkykyinen sitä ennen kuin tuo määrä sairauspäiviä tulee täyteen...

Kirjoittelin joskus aiemmin, että KELAn kanssa asiat ovat menneet mun osaltani varsin sujuvasti kaiken paperityön, sairauspäivärahaan liittyvien ilmoitusten ja hakemusten täyttelyn ohella. Ärsyttävintä ehkä tässä koko sairauspäivärahahommassa on se, että olen joutunut hakemaan rahoja useassa eri erässä ja pätkittäin, koska eihän kukaan ole vielä pystynyt antamaan tarkkaa päivää siitä, milloin mun sairausloma loppuu. Lääkärit ovat antaneet parhaita arvioita siitä, milloin mahdollisesti olisin jo ollut leikkauksessa - sen jälkeen taas ortopedi antaa oman arvionsa sairausloman kestosta. Tällä hetkellä mulle on määrätty työterveyslääkärin toimesta sairauslomaa loppukevään korville, toivottavasti sitten jo olisi mut leikattukin...

Tulipa kirjoiteltua melkoista ajatusten virtaa, toivottavasti tästä jotakin tolkkua kuitenkin sai ja asioita ihmetelleet saivat omat vastauksensa ;) Good night!