Pari viime päivää oon ollut osan ajasta niin jumissa, että on ollut tosi hankalaa liikkua yhtään mihinkään. Joka askel on melkeinpä pitänyt etukäteen miettiä, on pitänyt ottaa tukea huonekaluista ja lopun aikaa lojua sohvalla puoli-istuvassa asennossa + välillä nousta ylös itseänsä venyttämään.
Tänään huomasin muutenkin muutoksia mun liikkumisessa. Joudun nykyään, aiemman ontumisen lisäksi, vähän "raahaamaan" tuota oikeaa jalkaa. Tai miten sitä kuvailisikaan... jalka jotenkin laahaa ja liike lähtee jo lantion korkeudelta tms., ei siten kuten kuuluisi. En oikein tiedä johtuuko tuo "raahaaminen" siitä, että lihakset ovat oikeasta jalasta heikentyneet vaiko nivelen jäykkyydestä yleensäkin, mikä sitten vaikuttaa kaikkiin liikeratoihin. Kävely ei siis rullaa normaalisti, kuten sanotaan. Jalan liikuttamisesta tuleva kipu varmasti vaikuttaa myös ja se, että varon, ettei jalka petä alta. Goodbye vaan lihakset ja normaali kävely, tervetuloa pitkään kestävä normaalin kävelyn opettelu tällaisen ihmeellisen liikkumisen jälkeen aikanaan...! Voihan lonkanvedot vaan :)
Huomenna saattaisi olla mahdollista lähteä taas käväisemään jossakin ihmisten ilmoilla. Katsotaan, tuleeko lähdettyä esim. J. Karjalaista katsomaan tai keksittyä jotakin muuta, riippuu paljon myös päivän kunnosta. Just tänään mietin, että nyt kun ei vielä ole tietoa leikkausajasta, on käytettävä kaikki mahdollisuudet viettää mahdollisimman mukavaa aikaa ja keksittävä kaikkea ohjelmaa niin perheen kuin ystävienkin kanssa. Voinnin mukaan tietty. Sitten leikkauksen jälkeen kuitenkaan tuskin ihan hetkeen mihinkään pääsen ja ehdin näitä kotiseiniä katsella kyllästymiseen asti (ja turhautua ja hermostua ja suunnitella huonekalujen järjestyksen ja sisustuksen sata kertaa uusiksi)...
Jälleen kerran totean, että on kyllä ollut melkoisen pitkä prosessi tämä koko "lonkka-asia." Tämä jos mikä kyllä kehittää kärsivällisyyttä... Toisen kerran kärsivällisyys on koetuksella sit kun pääsen itseäni ja kävelyäni taas kuntouttamaan. Kärsimättömälle ihmiselle aika isoja elämänfilosofian muutoksia tällaiset, se seikka on ihan saletti!
Tarkoitus ei oo valittaa kuitenkaan. Pitää vaan ajatella kaikkia niitä asioita, jotka kuitenkin ovat hyvin ja että tämä tilanne on vaan väliaikainen, vaikka pitkään kestääkin. On otettava hetkestä kiinni eikä miettiä liikaa tulevaa. Ajateltava vaikkapa kevään tuloa, aurinkoa, joka jo alkaa lämmittää, kuunnella hyvää musaa ja nauttia niistä hetkistä, kun pääsen laulamaan tai katsomaan mahtavia keikkoja... Kaikki järjestyy ennen pitkää ja elämä kantaa, vaikka vähän vaikeammankin kautta! Kaikesta selvitään, niin mä uskon. Otetaan tilanne haltuun.
"Tää on mun hetki, jos mä päätän niin
Otan tän, otan tän, mä otan tilanteen haltuun
Tää on mun hetki, tartun siihen kii
Otan tän, otan tän, otan tän, tää on hallussa..."
~ Elastinen ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.