On kumma juttu, miten elämä rytmittyy nykyään näiden erilaisten tutkimus-, kuvaus-, lääkäri-, fysioterapia- ym. käyntien lomaan. Tai oikeastaan, jos pelkästään sairauden kautta katsoo, on elämä jakautunut ja rytmittynyt erilaisiin ajanjaksoihin ja tapahtumiin jo aiemmin:
Elämä ennen diagnoosin saamista ja sen jälkeen.
Elämä ennen sairausloman alkua ja sen jälkeen.
Elämä ennen tekonivelleikkausta ja sen jälkeen.
Ja nyt, lähes vuosi leikkauksesta, elelen päivä kerrallaan tässä ihan tavallisessa omassa ja perheen arjessa - ja omaa arkea nuo mainitsemani tapaamiset ja muut rytmittävät. Tänään mietin, loppuukohan tämä tällainen rytmittyminen jossakin vaiheessa. Onko edessä vielä sellainen aika, että voin Ihan Oikeasti ja Aidosti elää keskittyen elämään samassa rytmissä muun perheen kanssa eikä aina jotakin kummaa "väliaikaa" eri tutkimusten ja tapaamisten välillä? Siihenpä en osaa vastata ja tuskin kukaan muukaan osaa.
Ja kun tänään kirjoitin ortopedilleni puhtaaksi sekä omat että lähisuvun viat, vammat, sairaudet ja oireet (tekstiä tuli yksi paperi täyteen), näyttää aina vaan enemmän siltä, että tämä kaikki tähän mennessä tapahtunut on vain alkua, jonkun isomman lankakerän ensimmäisiä purkaantumisia. Aika näyttää, mitä tapahtuu ja mitä selviää.
Onneksi elämä rytmittyy myös muihinkin ajanjaksoihin ja tapahtumiin kuin pelkkiin vikoihin, vammoihin ja niihin liittyviin asioihin.
Elämä ennen parisuhdetta/avioliittoa ja sen jälkeen.
Elämä ennen lapsia ja lasten syntymän jälkeen - elämä ennen äitiyttä ja sen jälkeen.
Elämä oman navan ympärillä ja sen jälkeen.
Elämä "minä tiedän ja osaan itse kaiken, en tarvitse muita ihmisiä" -asenteella ja sen jälkeen.
Elämä suorittajana, henkisesti uupuneena, kovien arvojen kannattajana, urakeskittyneenä ja sen jälkeen.
Elämä ennen itselleni tärkeimpien arvojen ja asioiden selkiytymistä ja sen jälkeen.
Kun ajattelee näiden kokonaisuuksien "sen jälkeen" -elämää, osutaan suoraan sydämeen, sieluun, syviin omiin juuriin ja ajatuksiin. Kaikkein tärkeimpiin asioihin, joiden merkitystä ei koskaan voi korostaa liikaa. Ne vaan täytyy ymmärtää ja kokea itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.