Olenko tarpeeksi kunnossa työkokeilua ajatellen?

Ahdistaa. Mietityttää. Ajatukset pyörivät kehää. Yhä vieläkin koko mun kropan kapasiteetti tuntuu olevan viime torstain tapahtumissa, kaiken kuullun ja koetun sulattelemisessa.

Tänään olin tapaamassa työterveyslääkäriä, jolle kerroin viimeisimmät kuulumiset polikäynniltä. Ihan ensimmäisenä, ennen kuin jatkan tätä pohdintaa, on todettava, että mulla on siis todella empaattinen ja tsemppaava työterveyslääkäri. Puolin ja toisin kuuntelemme ja keskustelemme, on molemminpuolinen ymmärrys ja käsitys asioista. Olemme samalla aaltopituudella.

Kävimme läpi mm. mun Peurungan kuntoutuspalautetta ja muutenkin kerroin sitten siinä sivussa, mitä torstain röntgenkuvista löytyi ja mitä ortopedini totesi lonkistani, polvistani sekä muutenkin voinnistani, kokonaistilanteesta sekä työkykyisyydestä. Kerroin myös suvun oireista (työterveyslääkäri otti myös kopiot kirjoittamastani paperista) ja siitä, että ortopedi teki konsultaatiopyynnön fysiatrian polille, koska tätä kaikkea tulee hänen mielestään selvittää lisää sidekudossairauden mahdollisuuden vuoksi.

Silti jotenkin tuntui, että ihan tarkkaan työterveyslääkärini ei päässyt tänään siitä jyvälle, mikä mun vointi onkaan tällä hetkellä. En tiedä onko tässäkin sellainen juttu, että vastaanotolla saatan näyttää pirteämmältä kuin olenkaan? Esitän sitä "hyvää ja pärjäävää potilasta?" Olen aktiivinen, keskusteleva, mahdollisimman positiivinen olosuhteisiin nähden, ja vaikka olen sairas - tai ennen kaikkea siksi - HALUAN näyttää mahdollisimman siistiltä ja huolitellulta, koska se tuo ripauksen ekstrajaksamista myös itselleni...

Kerroin, että ortopedini oli kirjoittanut 3 kk lisäpätkän sairauslomaan, uuden B-lausunnon siis. (Ortopedilla on oma tietty näkemyksensä tilanteesta - en sitä kuitenkaan täällä blogissa tällä erää kerro.) Juttelimme työterveyslääkärin kanssa sitten mahdollisesta työkokeilusta, joka olisi yksi mahdollisuus selvittää ja nähdä työkykyä ja tämänhetkistä käytännön vointia. Jos työkokeilu toteutuisi, menisin siis työeläkeyhtiön maksaman kuntoutusrahan turvin kokeilemaan työntekoa omalle työpaikalleni, kunhan käytännön järjestelyt olisi selvitetty huolella ja asiasta sovittu

työnantajankin kanssa työterveysneuvottelussa. En olisi varsinaisesti "tavallinen työntekijä" tiimissä vaan "ekstratyövoimaa." Jotta työkokeilu onnistuisi, mulle lisäksi räätälöitäisiin mun vointiin sopiva työnkuva siten, että mulla olisi mahdollisuus myös maata sohvalla. Tuntimäärätkin sovittaisiin erikseen. 

Ajatuksenahan tuo on musta hyvä; saisin sosiaalisia kontakteja taas enemmän takaisin ja muutenkin jotain muuta mietittävää kuin mm. sairastamista ja kotipäiviä. Mutta sitä jäin kovastikin jälkikäteen miettimään, miten tämä käytännössä tapahtuisi: meillä kun on usein aika hektinen IT-alan työ, on projekteja ja muita erilaisia kiireellisiä selvityksiä, viankorjausta tai sen koordinointia ym... En mä pystyisi ainakaan tuollaisessa työnkuvassa yhtäkkiä menemään sohvalle makaamaan, kun joku kipupiikki iskee. 

Mikä sitten olisi mielekästä, mun itse tauottamaani työtä sekä mulle että työnantajalle? Ja sellaista työtä, mistä sekä minä että työnantaja hyötyisimme? Aiemmalla työkokemuksellani mä en näe järkeväksi, että pyörittelisin vain jotakin aivan simppeleitä asioita tai papereita - ja lisäksi makaisin sohvalla. Vaikka työnantaja ei olisikaan vastuussa mun palkasta, ja olisin tavallaan ekstratyövoimaa, ei tämä olisi mulle mielekästä tekemistä. Musta se olisi nöyryyttävää ja väitän, että kyllä moni työkaveri katsoisi pitkään, jos lisäksi vielä makailisin sohvalla kivuissa vääntelehtien. Jos kunto on tuo, ei siinä vaiheessa olla työkykyisiä eikä siinä kunnossa mennä töihin. Ei edes kokeilemaan.

Onko mulla sitten työkykyä työkokeilua varten? Fakta on tällä hetkellä se, että mun vointi on huonompi nyt kuin mitä se oli silloin, kun jäin oikean lonkan tilanteen vuoksi sairauslomalle syksyllä 2013. Silloin ei ollut muuta kuin oikean lonkan oirehtiminen - nyt tässä on kaikkea muutakin lisänä. Viime aikoina vointi on romahtanut aika lailla, siis on ollut paljon kipuja ja voimakasta uupumista, vaikka se Peurungan kuntoutusjakso esimerkiksi olikin ihan huippuhyvä ja hyödynkin tällä hetkellä erityisesti allasjumpasta ja fysioterapiasta paljon. 

Nyt nuo mun lonkat, alaselkä ja polvet vaan ovat olleet tosi hankalat, pitää jatkuvasti olla hiukan liikkeessä tai hyvin usein maata selällään. 

Istuminen ja seisominen aiheuttavat molemmat erityyppisiä kipuja, jotka tekevät välillä jälkikäteen voinnin tosi huonoksi. Vasen polvi lukkiutuu useita kertoja päivässä, varsinkin jos istun polvi koukussa. Istuminen on myös lonkkien ja alaselän kivun vuoksi hankalaa. Jos taas seison, pitäisi pyrkiä seisomaan tasaisesti molemmilla jaloilla mutta en pysty, kun oikea jalka alkaa vapista ja lonkasta säteilee sähköiskuja jopa varpaisiin saakka. Jos taas seison liikaa vasemman jalan varassa, lonkka ja polvi muljahtelevat kipeästi ja epävakaa ja vino seisomisasento kipeyttää taas alaselkää ja lantiota. Noidankehä :( 

Saakohan tästä yhtään käsitystä siitä, millaista jatkuva krooninen nivel- ja lihaskipu saattaisi olla tai miksi tällaista kipua kokevien on helpointa joko sopivasti pysyä liikkeessä tai maata välillä selällään ja levätä? Toivottavasti. Kipua on vaikeaa kuvailla kenellekään, mutta yritän omalta osaltani kuitenkin. Moni kokee kroonista kipua, mutta sen kanssa on kuitenkin elettävä päivittäin.

Entä minä - mitä jatkossa tapahtuu?

Työterveyslääkäri soittaa mulle keskiviikkona keskusteltuaan tilanteestani vielä johtavan työterveyslääkärin kanssa. (Taidan olla työterveydessäkin melko monimutkainen case :)) Itse tässä illan aikana tulin kuitenkin siihen tulokseen, että minusta järkevintä olisi vielä ainakin katsoa tämä ortopedin miettimä 3 kk pätkä, jonka aikana mulla tulee vielä se Peurungan toinen kuntoutusjakso ja varmaankin myös käynti fysiatrin vastaanotolla. Näiden perusteella tiedettäisiin taas mun voinnista lisää ja olisi myös uutta tietoa siitä, miten mun terveystilanne ja sidekudosongelmat/yliliikkuvuus muutenkin tulisi paremmin myös mahdollisessa työssä huomioida.