Itsenäisyyspäivä on kulunut rauhallisissa ja perinteisissä merkeissä; ollaan syöty hyvin, vietetty aikaa perheen kanssa, leivottu lasten kanssa joulutorttuja, katsottu enemmän ja vähemmän erilaisia itsenäisyyspäivään liittyviä ohjelmia tv:stä. Illalla klo 18-20 tietysti perinteikkäästi sytytin itsenäisyyspäivän kynttilät ikkunoille palamaan. Oon perinneihminen, ja tietyt jutut ovat mulle tärkeitä. Tämän kynttiläperinteen oon oppinut lapsuudenkodista ja itsenäistä Suomea, omia juuriani ja sotiemme veteraaneja kunnioitan niin paljon, että itsenäisyyspäiväkynttilöiden polttaminen on yksi tapa tätä kunnioitusta osoittamaan.
Eilen oli yhden ystäväporukkani pikkujouluilta, ja se sisälsi keilausta, hyvää ruokaa, juomaa ja seuraakin tietty. Myöhemmin mä jatkoin iltaa keskustaan ystäväni kanssa, ja ilta sisälsi myös paljon karaokea kahdessakin eri karaokepaikassa. Ihanaa laulu- ja musiikkienergiaa sain taas ladatuksi kotipäivien ja tän harmaan pimeän ajan jaksamiseksi! :) Vaikkakin lonkat ovat olleet tosi kipeät taas tänään.
Iltaan sisältyi kuitenkin myös hyvin ristiriitaisia tunnelmia, kun kohtasin tietyllä tavalla "silmästä silmään" ikäviä fiiliksiä lapsuuteen ja kouluaikoihin liittyen. En viitsi tässä sen enempää asiaa kuitenkaan avata. Samalla kohtasin myös ennakkoluuloja, kun sain arvosteluja siitä, mitä mä teen karaokea laulamassa, vaikka mulla on kepit ja liikkuminen on hankalahkoa. Tämä ihmettelijä ei tiennyt yhtään mun diagnoosista eikä myös pitkästä sairauslomasta ja elämäntilanteesta muutenkaan. Eikä siitä, kuinka tärkeä henkireikä laulaminen mulle on. Sain kuitenkin sitten pitkällisten keskustelujen jälkeen tämän henkilön ymmärtämään ehkä elämän tosiasioista ja mun omasta tilanteestanikin sen verran, että lopulta hän oli hyvin pahoillaan aiheuttamastaan mielipahasta ja siitä, että arvosteli mun tilannetta niin kovasanaisesti. Sain henkilön ainakin hetkeksi miettimään asioita. Se on hyvä.
Sitä oon tässä itse miettinyt tänään, että koskaan ei pitäisi aliarvioida ja mitätöidä toisen ihmisen elämää, olemista ja sanomisia, vaan pitäisi kuunnella loppuun, mitä toisella on sanottavaa. Kunnioittaa toista, yrittää ymmärtää ja olla ihminen ihmiselle. Pelkillä puheilla voi satuttaa niin paljon toista, että sillä voi olla yllättävänkin pitkät jäljet ja vaikka haavat arpeutuvat, muistot ja arvet pysyvät sen vahvimman ja rempseimmänkin kuoren alla. Emme ole tunteettomia robotteja vaan ihmisiä - tuntevia, aistivia, herkkiä olentoja.
Tällaisilla itsenäisyyspäivän mietteillä. Pidetään huolta ja välitetään toisistamme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.