Meillä ei mitään aikataulutettua joulua ole koskaan ollut eikä varsinkaan lasten syntymien jälkeen - ollaan aina menty aika lailla lasten ehdoilla - mutta muuten joulunviettoon ovat kuuluneet yhdessäolo perheen ja sukujen kesken sekä hyvä ruoka. Kiireettömyyteen on pyritty ja kohtuuhyvin siinä onnistuttukin. Ei olla ravattu paikasta toiseen eikä pakkomielteisesti tiettyihin tapahtumiin kuten vaikkapa kirkkoon tms., eikä välttämättä meillä ole saunottukaan. Ruokailuajatkin ovat riippuneet täysin siitä, miten lapset ovat syöneet :) Mutta joka vuosi ollaan kuitenkin kyläilty joko mun tai miehen vanhempien luona, jonne on myös tullut muita sukulaisia kylään. Luulen, että meidän oman perheen joulunviettotavat vakiintuvat varsinaisiksi perinteiksi vasta sitten, kun lapset ovat vielä nykyisestäkin vähän isompia ja itsenäisempiä. Silloin on helpompi toteuttaa asioita. Tää on mun mielipide :D
Tänä vuonna päätettiin viettää jouluaatto ihan tässä kotosalla. Mun veli tyttöystävänsä kanssa tuli myös meille jo aatonaattoiltana, mikä oli lapsista erityisen riemukasta ja mahtavaa :) Aattoaamu ja -päivä menikin nopeasti "touhottaessa" kaikenlaista ja järjestellessä kotia mun vanhempien, mummon sekä joulupukin saapumista varten. "Nuoriso" oli lasten kanssa myös ulkoilemassa. Kun väki tuli ulkoa, kaikki saunoivat omaan tahtiinsa ja söivät (paitsi ei vielä jouluruokaa vaan mm. me aikuiset tomaattikeittoa). Sen jälkeen hiukan "laittautumista" ja kun kello läheni kahta, tänne olikin jo mun vanhemmat sekä mummo saapuneet ja joulupukkikin koputteli ovelle pian.
Seuraavat tunnit menivätkin sujuvasti lahjojen parissa :) Muut lähtivät mun vanhempien luokse muutaman tunnin meillä oltuaan ja me lasten kanssa jäimme nauttimaan omasta jouluaattoillasta. Söimme illansuussa jouluaterian ja sen jälkeen taas jatkoimme lahjojemme tutkimista. Pikkulegoja mies rakenteli lasten kanssa oikein urakalla! :D
Illalla, kun lapset oli saatu unten maille, katsoimme Tom Cruisen uusimman leffan Edge of Tomorrow. Noh, alkuosa leffasta mulla jäi kyllä aika heikosti katsotuksi kun en jaksanut keskittyä, olin aika kipeä kaikesta päivän touhottamisesta/suorittamisesta, mutta loppuosan katsoin sitten kuitenkin ja ihan hyvältähän tuo leffa vaikutti. Melkoinen scifi-pläjäys, mutta ihan onnistunut sellainen. Hyvää viihdettä.
Tänään puolestaan vietettiin joulupäivää appivanhempien luona, jonne miehen veljet perheineen myös tulivat. Sielläkin oli perinteikkäästi ohjelmassa hyvää ruokaa, seuraa (15 henkeä meitä on tätä nykyä! 8 aikuista ja 7 lasta :)) sekä lahjojen jakoa. Vilinää ja hulinaa piisaa kun porukka on koossa, mutta aika hyvin siihen hulinaan mäkin oon jo tässä vuosien mittaan tottunut :D Muutama vuosi sitten mua vielä ahdisti välillä se meteli ja hälinä, mitä näin suuresta porukasta väkisinkin lähtee, mutta ei enää. Siihen varmaan vaikuttaa sekin, että nyt kaikki lapsetkin ovat jo suht isoja ja heitä ei enää tarvitse niin paljoa vahtia/syöttää/huoltaa kuin ennen, mutta myös se, että mä pystyn nykyään keskittymaan hetkeen paljon paremmin mitä aiemmin. Enkä ole enää yhtä stressaantunut mitä ehkä ennemmin olin aika-ajoin. Ei ole mukavaa olla sairas - tai miten mun tilanteen nyt määritteleekin, olla liikuntarajoitteinen ja kipeä, mutta mä olen silti tietyllä tavalla saanut itseni kanssa paremmin rauhan ja ymmärrän paremmin, mikä oikeesti on tärkeää. On valtavan suuri rikkaus, että miehen puolelta meillä on iso, lämminhenkinen suku ja lapsilla suht samanikäisiä serkkuja. Ei siinä enää yleensä sitä kaikista lähtevää "meteliä" tai "ääntä" niin mieti :D
Tänään on ollut aika kivulias päivä. Oon koittanut aktiivisesti sivuuttaa kivun ja tänään päivälläkin koitin koko ajan miettiä kaikkea muuta ja keskittyä mukavaan yhdessäoloon, mutta leikattua lonkkaa on jomottanut ihan koko ajan, koko päivän. Vasen lonkkakin on ollut päivän aikana "lukossa" monta kertaa enkä saanut sitä lukkoa "auki" vaikka yritinkin. Että on ärsyttävä tuntemus, niinkuin ois joku osa vähän pois paikaltaan. Ei paljon, mutta niin, että koko ajan tuntuu. Sitä lievää "sijoiltaanoloa" tuntemus saattaa ollakin... Nyt makaan sohvalla ja kipulääkkeet vähän helpottavat myös, onneksi, mutta päivällä en oikein löytänyt mitään hyvää asentoa istua tai muutenkaan olla. Anoppi kiinnitti muutamaankin otteeseen huomiota mun kiemurteluun ja jatkuvaan asennon vaihtamiseen tai seisomaan nousemiseen/kävelyyn. Kyseli, että onko koko ajan jalka kipeä ja totesin, että joo, koko ajan jomottaa. Ihan selkeästi huomaa jouluvalmistelut ja "touhottamisen" kropassaan. Luulisi että itsensä liikkeellä pitäminen auttaisi, myös vahvistamaan noita surkeita lonkan lihaksia, vaan ei sitten kuitenkaan. No, kuten oon kymmeniä kertoja kirjoittanut, kyllä tää taas tästä ja huomenna on varmaan taas parempi olla, jos maltan vaan olla ihan rauhassa...
Ai niin, meinasi unohtua! Sain yllätettyä mun kälyt tänään, kun annoin heille joululahjoiksi "kälyset kutsut." Tässä vinkki, mitä nämä tällaiset kutsut ovat... (Mainitsinkin täällä blogissa taannoin, että jotkut tulevat yllättymään!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.